Paluu Kreikkaan

...Mutta vain muistelmissa. Lupasin jo aiemmassa Kreikkapostauksessa kirjoittaa Rahin vesiputouksesta, ja sain nyt sen viimein aikaiseksi. Homma vähän kuin unohtui :)

Matkaa tuolle Rahin vesiputoukselle on n. 4 km Nidrin kylästä. Matka ei sinänsä olisi ollut jalan mahdottoman pitkä, mutta jatkuvasta kävelystä väsyneet jalkani eivät inspiroituneet ajatuksesta. Puhumattakaan, että sandaaleilla noin pitkän matkan talsiminen tuskin olisi kovinkaan hauskaa. Siispä homma hoitui taksilla. Taksikuski oli erikoisen yrmeä tapaus. Vasta matkan puolessa välissä kuski mutisi "Where are you from?". Ajattelin, että nyt aukeaa mielenkiintoinen keskustelu. Vastasin reippaasti, että "From Finland". Se keskustelu jäi siihen :D En tiedä, dissasiko kuski suomalaisia vai oliko hänen englannintaitonsa rajoittunut tuohon yhteen lauseeseen. Siispä matkasimme loppumatkan kaikessa hiljaisuudessa kohti vesiputouksia ^_^

En osaa arvioida jalan käveltyä matkan pituutta määränpäähän, mutta melkoista kapuamista se oli. Kulkureitti vesiputoukselle oli osittain hieman vaarallisenkin tuntuinen. Osa reitistä mentiin liukkaitten pitkospuiden ja liukkaiden kivien päältä. Pari kertaa tuumailin, että mahdankohan selvitä tästä retkestä halkaisematta päätäni :D

Rahin vesiputous sijaitsee siis korkealla vuoristossa ja ilmasto siellä oli, noh.. raskas. Kuumuus yhdistettynä korkeaan ilmankosteuteen teki olosta melko tukalan. Ihan kuin olisi ollut jatkuvan kosteushunnun ympäröimänä. Vuoristossa oli hyvin sademetsämäinen fiilis. En ole koskaan ollut Afrikassa, mutta sellainen tunne mulla yhtäkkiä oli! Matkalla varsinaiselle putoukselle, reitillä tuli vastaan useampi pikkuputous. Noh, aika vaatimattomia noroja nuo ovat :)

Etukäteen oletin, että nuo kuvissa näkyvät lammet olisivat kauniin turkooseja, mutta näyttävätkin kovin kotoisilta lätäköiltä :D

Ottamani kuvat eivät mielestäni anna oikeutta sille varsinaiselle fiilikselle ja näylle, mitä se oli paikan päällä. Muistan, että kuvienottohetkellä tunnelma oli upea. Ja nyt kun katson näitä kuvia, se sama tunnelma ei kuvista välity. Myöskään ympäristön värit eivät tallentuneet kuviin niin upeina, mitä ne paikan päällä olivat. Jälkikäteen Rahin putouksesta googlattuani, kävi ilmi, että tuo ajanjakso ei ollut paras mahdollinen putouksella vierailulle. Talvikuukausina vesiputous on lukemani mukaan upeamman näköinen vesimäärän moninkertaistuessa. Vaikka vesiputous ei ollutkaan tällä kertaa parhaimmassa vedossaan, oli kokemus silti mieleenpainuva.  Ja voin vaan sanoa, että se sademetsämäinen ilmasto kelpaisi mulle just nyt, tämän Suomen kylmän talven sijaan ^_^
Halusin yhdistää tähän postauksen vielä muutaman kuvan Kreikan ötököistä. Eli varoituksena ötökkäkammoisille :D

Hän oli suloinen vipeltäjä <3

Näitä liskoveijareita kuulkaas Kreikassa riitti! Mihin tahansa päänsä käänsi, niin näitä möllötteli joka nurkassa ^_^  Nämä olivat jotenkin tosi sympaattisia ja söpöjä otuksia. Ei mitään kovin isoja, ehkä 1,5 tulitikkuaskin kokoisia.  Yksi tällainen oli luikerrellut jostain myös hotellihuoneeseen...

Pikkukaveri pääsi hetkeksi lasinpohjalle ihmettelemään maailmaa. Lisko pääsi lasista vapauteen hotellihuoneen parvekkeen kautta, joskin sekin oli hankalaa. Hän olisi ilmeisesti viihtynyt paremmin hotellihuoneessa, koska vapauttamisen jälkeen hän suuntasi päättäväisesti sisälle päin :D Lopulta lisko saatiin ohjattua muille teille ^_^ Mua jäi vaivaamaan, että mikähän tämä laji on nimeltään? Ehkä joku tietää?

Ja näistä mä en sitten ollutkaan yhtään "aaaaww". Aika ällöjä. Kreikassa oli myös paljon heinäsirkkoja. Ja ei mitään pieniä, vaan mun silmään nämä oli jotain mutanttisirkkoja.

Ötököiden makrokuvailu on hauskaa puuhaa, niin kauan, kun ne eivät tule iholle ^_^  Kaikenlaisia tuhatjalkaisia oli Kreikassa myös tosi paljon. Nekin ällöttää mua. Ällöttävyyksien ykkössijaa pitää nyt ja aina hämähäkit. Kun alan ötököitä miettimään tarkemmin, niin ehkä tuhatjalkaiset ansaitsee ällöttävyyksien hopeasijan. Miltähän mahtaisi tuntua, jos tuollainen "muutama" raajapari tepastelee iholla. En halua ottaa asiasta selvää. Pelkkä ajatus puistattaa :D

Kävin eräänä iltana tutkailemassa hotellin ulkokäytävillä, josko löytyisi jotain mielenkiintoista kuvattavaa. Aloin jo tylsistymään, kun kuvausehdokkaina olivat jälleen vain heinäsirkat ja liskot. Vaikutti siltä, että mitään jännää kuvattavaa ei löydy. Taisin ilmeisesti kyykkiä pää pusikossa, kun sattumalta bongasin tuon putken. Sammakohan se siellä! Ja näytti hieman eksoottisemmalta tapaukselta, verrattuna suomalaisiin sukulaisiinsa. Harmitti ihan vietävästi, kun sammakosta näkyi pelkkä pää. Jätin tietenkin sammakon omaan rauhaansa, en viitsinyt sitä enempää häiritä. Myöhemmin illalla ajattelin vielä kerran kokeilla onneani kameran kanssa.

Hih ^_^ Kannatti kokeilla vielä kerran. En edes ajatellut, että saattaisin törmätä uudelleen samaan kaveriin, mutta siinä se nyt nökötteli mun edessä oikein tyrkyllä kuvaan! Oli muuten erikoisen säyseä sammakko. Hän ei saanut mitään hepuliin viittaavaakaan, vaikka hivuttauduin aika lähellekin napsimaan kuvia :)

Vielä yksi muisto Kreikasta pälkähti päähäni. Yhtenä aamuna hotellin parvekkeella aamukahvia juodessani, näin jotain, mitä en olisi odottanut näkeväni. Parvekkeelta oli näköala Joonianmereen, joka oli siis ihan muutaman metrin päässä hotellilta. Katselin merelle ja siellä ne näkyivät. Delfiinit.
Kolmen delfiinin miniparvi kirmasi siinä noin vain, vedenpinnassa hyppien. Näky oli uskomaton (ja täysin odottamaton) ja ilmeeni luultavasti näkemisen arvoinen. Olin niin ihmeissäni, etten tajunnut edes kuvaa ottaa :/ Luultavasti kuvasta ei olisi mitään selvää saanutkaan, sillä delfiinit olivat kuitenkin niin kaukana. Äh, kylläpä tässä aivan uppoutui taas mahtaviin Kreikan muistoihin. Semisti masentaa vilkaista ikkunasta ulos, ja nähdä tuo marraskuinen maisema :D