Testissä L'Oréalin Pure Clay savinaamiot

Ja taas sitä ollaan käyty naamiopurkeilla. Tällä kertaa naamioiduttiin L'Oréalin uusilla 

Pure Clay savinaamioilla, joita on saatavilla kolmessa erilaisessa muodossa.

Multi-masking on viimeisimpiä trendejä kasvonaamioiden maailmassa :)

Kaikki 3 savinaamiota sisältävät kolmea erilaista savilajiketta. Kaoliini on ehkä se tutuin monelle. Sitä löytää usein rasvoittuvalle iholle suunnatuista tuotteista sen tehokkaan rasvaa absorboivan ominaisuutensa vuoksi. Montmorrilloniitti on myös ominaisuuksiltaan samantyyppinen kaoliinin kanssa. Rhassoul-savi on ominaisuuksiltaan hellävaraisimpia saveja ja on myös erityisen mineraalirikas. Tykkäsin kovasti näistä kaikista savinaamioista, mutta yksi oli aivan erityisesti mieleeni :)

Glow mask on väriltään mustaa ja sisältää savien lisäksi hiiltä. Hiilellähän on myös puhdistavia vaikutuksia. Tuoksu on mieto ja sellainen raikas/puhdas. Glow mask levittyy helposti iholle. Voidemainen koostumus yllätti. Kiva tuote, ja jostain syystä tykkään suosia mustia kasvonaamioita. Se on joku psykologinen juttu taas. Musta kasvonaamio on mun mielestä jotenkin super-tehokas :D

Purify Mask oli myös koostumukseltaan voidemainen, ei sellainen tyypillinen savinaamion koostumus. Helppo levittää ja tässäkin on puhdas ja raikas tuoksu. Tässä on mukana eucalyptusta.
Ihan kiva tämäkin, mutta ehkä tämä oli se tylsin kolmesta. Ai mistä syystä? No tämä on väriltään vihreä, mitä monet muutkin savinaamiot ovat. Taas psykologisia juttuja :D

Exfo mask oli henkilökohtaisesti mun ylivoimainen suosikki. Muistuttaa koostumukseltaan ehkä eniten tyypillistä savinaamiota. Tuoksultaan tämä poikkeaa tyystin kahdesta edellä mainitusta. Tämä tuoksuu kardemummalta! Tulee siis mieleen vähän pullataikina :D Mielleyhtymä uunituoreeseen pullaan ei voi koskaan olla huono, eihän? Tässä on mukana ihoa kirkastavaa punalevää.

Syy miksi tämä nousi suosikiksi, on se, että tähän on lisätty kuoriva ominaisuus. Exfo maskissa on mukana mekaanisesti kuorivia rakeita, kuten nimikin jo ehkä antaa olettaa. Kuorivalla ominaisuudella varustettu savinaamio vetoaa meikäläiseen. Ja aivan erityisen hyvä juttu tässä naamiossa on, että kuorivana partikkelina ei ole käytetty mikromuoveja. Kuorinnan tässä suorittaa aprikoosinkivijauhe. Mikromuovien välttely on mulle nykyään tosi tärkeä juttu. Haluan omalta osaltani kuormittaa luontoa mahdollisimman vähän. Toivottavasti mikromuoveista luovuttaisiin kosmetiikassa kokonaan.

Koin nämä kaikki kolme naamioita oikein toimiviksi. Levittyvät iisisti eikä pois huuhdeltaessakaan tarvinnut hinkata ihoa väkivalloin. Nämä eivät ainakaan omaa ihoani tuntuneet kuivattavan. Lopputuloksena oli kirkas ja syväpuhtaan tuntuinen iho. Suosikiksi noussut Exfo mask tuntui tekevän ihan erityisen sileää tulosta. Naamiopurkissa on tavaraa 50ml ja siitä luvataan riittävän vähintään 10 käyttökertaan. Suositushinta on 9,90€.

Tuotteet pr-näytteitä.

Oletteteko jo kokeilleet L'Oréalin Pure Clay savinaamioita? Vaikuttavatko kiinnostavilta? Entä käsite multi-masking, hölmö juttu vai hauska juttu?

Lavera-arvonta

Laitetaanpas pitkästä aikaa arvontaa kehiin! Olenkin ihan mega-innoissani tästä arvonnasta, sillä arvottava tuote on ehkä paras kosteusvoide tämän vuoden tähän asti testatuista tuotteista. No se on mun mielipide, mutta moni muukin on tätä hehkuttanut kovasti. Enkä ihmettele :)

Kyseessä on Laveran Re-energizing Sleeping Cream. Eli tuttavallisemmin "univoide" ^_^
Olen tästä kirjoittanut oman postauksen ja voiteesta voi lukea tarkemman analyysin  täällä.

Re-energizing Sleeping Cream on täyteläistä ja ravitsevaa voidetta, varustettuna huumavan hyvällä tuoksulla.  Voide on ehkä ideaalisin kuivasta normaalille iholle. Mutta olen tätä itsekin käytellyt aina välillä, vaikka ihoni on rasvoittuva. Vaikka tämä aavistuksen liian tuhtia tavaraa omalle iholleni, käytän sitä silti :D Syy on yksinkertaisesti se, että mä tykkään tästä tosi kovasti ^_^ Siksi onkin ihan mahtavaa, että Lavera tarjoaa yhdelle onnekkaalle mahdollisuuden nauttia tästä "univoiteesta".

Voit osallistua Laveran Re-energizing Sleeping Creamin arvontaan kommentoimalla blogiin "LAVERA".  Kommentoida voi muutenkin, mutta jos siis haluat osallistua arvontaan, aloita kommentti sanalla "LAVERA". Muistakaa myös laittaa mailiosoite, että saan yhteyden voittajaan :)
Arvonta päättyy 5.10. 2016.

Onko tuttu voide? Mitä ajatuksia Lavera herättää teissä?

Epäsuosittuja mielipiteitä

Haastetta pukkasi jälleen ja varsin hauskaa sellaista. Eli listaan trendikkäitä juttuja, mitä mä en ymmärrä. Tai ehkä paremminkin voisi sanoa, että juttuja jotka mun mielestä ei oo niin kovin cool :D Kaikki listatut asiat ei oo ehkä tätä päivää enää, mutta halusin silti ne sisällyttää tähän juttuun.

Ennen listausta haluan sanoa, että toivottavasti kukaan ei loukkaannu tai pahoita mieltään. Tämä on vähän huumorilla tehty juttu ja makuasioitahan nämä vain ovat :) Harmaat hiukset/ granny-look on tyrmätty siellä sun täällä, ja hei mitä ihmettä! Harmaat hiukset on hienot! :D En kuitenkaan pahoittanut mieltäni. Paitsi vähän ;)

1. Mustat huulet ja mustat varpaankynnet. Nämä ei taida olla mitenkään in tällä hetkellä, mutta halusin nämä tuoda esille. Koska en ymmärrä. Mustaksi maalatut huulet vaan näyttää mun mielestä tosi kummalliselta. Jos jollakin on mustaksi maalatut huulet, tuijotan vaan niitä ja mua häiritsee. Mun mielestä musta huulipuna ei sovi kenellekkään. Poikkeuksena tummaihoiset naiset.

Mutta. Vielä pahempi mun mielestä on mustaksi lakatut varpaankynnet. Varsinkin sellaisilla albiinovarpailla musta kynsilakka näyttää kamalalta :D Bonusta tietysti on, jos lakka on levitetty tosi huonosti hoidetuille varpaankynsille. Tässäkin tapauksessa tummaihoiset naiset on poikkeus. Heille sopii tämä musta. Mutta esim. suomalaisille ei. Piste.

2. Hammaskorut on mulle kauhistus. En tajua sitten yhtään tätäkään juttua. Omasta mielestäni nätin puhtaan valkoiset hampaat on se paras juttu. Ei hampaisiin pidä laittaa mitään kummallisuuksia. Ei, ei ja ei. Aina kun oon nähnyt ihmisen jolla on hammaskoru, mua häiritsee ihan suunnattomasti. En voi sille mitään, että musta tuntuu aina siltä, että hampaaseen on jäänyt esim. joku ruoan pala tai roska. En ymmärrä en. Jos hammaskorun omaava henkilö hymyilee, saatan kielellä "pyyhkiä" omia hampaitani ja toivon alitajuisesti, että korun omaavan "roska" katoaa hampaista :D En ikinä menisi laitattamaan omiin hampaisiin mitään tällaista.

3. Luonnottomat ripsienpidennykset. Ripsienpidennyksissä ei sinänsä ole mitään pahaa, ne voi näyttää tosi hyviltä. Mutta. On tullut vastaan tapauksia, joilla pidennykset on menny ihan överiksi. Ei näytä hyvältä jos ripset muistuttaa lattiaharjaa. Se vaan näyttää ihan kummalliselta! Ja siis miten puhdistushommat suoritetaan jos ripset muistuttaa barbapörrön turkkia? Oon usein tuota miettinyt unettomina öinä. Ja toinen juttu on mascaran holtiton liikakäyttö. Se nyt tuskin on koskaan ollut mikään trendi (vai onko?) mutta tuli silti mieleen. Hämähäkinkoipi-ripset. Auts, se on tosi pahan näköstä se :D

4. Överi Contouring. On ihan jees korostaa ja varjostaa, jos sen tekee maltillisesti. Niinku sillai, että näyttää luonnolliselta ja vielä ihmiseltä :D Mutta en ymmärrä sitä super-raskasta contouringia, missä naama näyttää siltä kuin olisi vedetty joku maski päälle. Mun mielestä heavy-contouring ei kyllä ketään kaunista. Sen sijaan se tekee ihmisestä helposti likaisen ja suttusen näköisen. Usein vähempi on enempi. Varsinkin tapauksessa nimeltä contouring ^____^

5. Miesten palmikkokampaus. No niin. Nyt on ollut (liian) pitkään in se ananastukka ja ponnaritukka, joka näyttäisi saavan uusia muotoja. Sitä hiusten pitkää osiota on nyt trendikästä laittaa kaiken maailman leteille ja palmikoille. En oikein ymmärrä. Oonko tiukkapipo jos oon sitä mieltä, että palmikot on enempi naisten juttu? Itse en vaan näille lämpene. Näitä on jo suomalaisten miesjulkkisten päässä nähty, mutta kestää aikansa (kuten Suomessa aina), ennen kuin katukuva vilisee lettipäisiä jätkiä. Odottakaa vaan ensi kesää.

Ponnaritukasta vielä... Tosi ärsyttävä ilmiö. Lähes jokaisella vastaan tulevalla on ponnaritukka. Usein nutturalla. Kaikki miehet on nykyään ihan samasta muotista töötättyjä. Pahinta tässä on se, että itsekin vedin tukkani nutturalle ja liityin osaksi massaa. Haukun tässä samalla siis itseni :D

Mitkä ovat trendejä, mitkä eivät teihin vetoa?

Liian hoitavaa?

Onko teillä käynyt koskaan niin, että ihonhoitotuote on mahdollisesti osoittautunut liian hoitavaksi?
Luulenpa, että kohdallani on nyt käynyt niin. Mulle on ihan tuttu juttu, jos kohdalle on osunut kosteusvoide, joka on saanut naaman kukkimaan. Mutta nyt on kyseessä silmänympärysvoide. Silmänympärysvoide, joka on ladattu täyteen anti-age ainesosia.

Pikkunäppyä pukkaa :/

Useinhan sanotaan, että iho saattaa reagoida negatiivisesti jos anti-agetuotteita käytetään liian nuorelle iholle. Epäilen kyseessä olevan tällainen reaktio, vaikken nyt kovin nuori enää olekaan.

pHformula E.Y.E. Recovery on nyt mulla kolmatta kertaa testattavana. Kahdella viime kerralla voiteen käyttö johti aina punoittaviin pikkunäppylöihin sy-ihon ja poskien ihon välimaastossa.
E.Y.E. Recoveryn testailusta en halunnut hevin luopua, sillä voide on erityisen kiinnostava ainesosiensa puolesta. Peptideistä olenkin maininnut blogissa aiemmin ja niistä on kovasti ollut monissa paikoissa juttua. Niitä tästä voiteesta löytyy useampaakin ja inciä katsomalla voi huomata niiden olevan melko korkealla listalla. Vakuuttavaa. pHformulan ideana on uudelleen pinnoittaa ihoa näiden peptidiyhdisteiden avulla. Peptidit ovat lyhykäisyydessään erilaisten aminohappojen yhdistelmiä.

Merkitsin peptidit incilistassa punaisella alleviivauksella.

Vaikka iho tuntuu reagoivan E.Y.E. Recoveryyn hieman oikutellen, olen huomannut, että iholla tapahtuu jotain muutakin. Sy-alueen iho selkeästi napakoituu ja näyttää kirkkaammalta. Yleensä ottaen voiteen käyttö tuntuu kohentavan ihon tekstuuria. Siinä se syy, miksi palaan aina käyttämään tätä uudelleen. Vaikuttaa nimittäin todella tehokkaalta. Peptideille on kovasti näytetty vihreää valoa ja mm. Paula Begoun antaa näille myös siunauksensa :D 

pHformulan koostumus on  kevyen geelimäistä joka jättää mukavan pinnan. Tuoksua ei juurikaan havaittavissa.

Nyt kolmannella kerralla ihoni on ottanu pHformulan paremmin vastaan ja vain pari pikkunäppyä on ilmestynyt. Jatkan käyttöä ehkä pieniä taukoja pidellen, mutta käytän ehdottomasti loppuun. pHformulan muutkin tuotteet alkoi kiinnostaa hurjasti. pHformulan viralliset sivut näkee täältä ja suomalaiset fb-sivut täältä. pHformulan fb-sivuilta näkee listan kauneushoitoloista, joista tuotteita on saatavilla. Oletteko tutustuneet pHformulaan tai oletteko kiinnostuneita?


Ja liian vähän hoitavaa...

 
Seerumirintamalla olen testaillut ranskan suosituimpiin brändeihin kuuluvaa Guinotia. Serum Bioxygene on mun ensikosketus brändin tuotteisiin.

Noh, ensikosketus oli todella laimea ja ei vakuuttanut oikeastaan yhtään.  Inci on mun makuun kovin tylsä. Alkupäästä ei löydy mitään mielenkiintoisia ainesosia, jotka herättäisi mun mielenkiinnon. Hyaluronihappo on ihan jonon perässä. Koostumus on ehkä hieman epä-seerumimaista. Tällä tarkoitan koostumuksen olevan poikkeuksellisen paksua, ainakin verrattuna aiemmin käytössäni olleisiin seerumeihin. Tuoksu on selkeästi saippuamainen, joskaan nyt ei paha.

Seerumi hulahtaa ihoon valonnopeudella, jättäen kuivan pinnan. Tässä se mun kokema laimeus sitten korostuikin. Seerumin kosteustehot eivät alkuunkaan riitä mun ihon tarpeisiin. Ihon pinta tosiaan jää ihan kuivaksi ja tuntuu, kuin mitään ei olisi laittanutkaan. Serum Bioxygene sopinee parhaiten rasvoittuvalle iholle, jota ei pahemmin pintakuivuus vaivaa. Jos Guinot kiinnostaa, sitä saa kauneushoitoloista ja jälleenmyyjät löytyy täältä. Onko Guinot tuttu merkki? Oletteko löytäneet Guinotilta hyviä tuotteita? 


Tuotteet pr-näytteitä.

Laveraa miehen iholle

Pitkästä aikaa juttua Laverasta. Laverasta on tullut mulle lyhyessä ajassa iso tykkäämisen kohde. Ja Laveratykkääminen näyttäisi entisestään kasvavan. Löysin nimittäin Laveralta ihan huippuhyvän kosteusvoiteen, joka on suunnattu miehille.

Lavera Men Sensitiv Kosteusvoide 14,50€/ 30ml

Lavera Men Sensitiv kosteusvoide on pakattu kätevään 30ml pumppupulloon. Kosteusvoide on kevyen fluidimaista, mutta samalla hoitavan tuntuista iholla. Voide jättää iholle silkkisen tunteen ja matan lopputuloksen. Oma ihoni suorastaan imaisee voiteen sisuksiinsa. Kevyt voide sopii useimmille ihotyypeille, mutta ihan rutikuivalle iholle tämän tehot eivät ehkä riitä. Tämä on suunnattu erityisesti herkälle iholle, vaikka tässä kyllä onkin esim. hajusteita, jotka saattavat olla herkälle iholle ongelmallisia. Hajusteista puheen ollen, voiteessa on aivan erityisen hyvä tuoksu. Lavera tuntuu kyllä onnistuvan poikkeuksetta tuotteiden tuoksujen kanssa. Men Sensitiv kosteusvoiteen tuoksu on pehmeän raikas, eikä liian vahva. Tästä tulee iso peukku. Pelkäsin nimittäin etukäteen tämän tuoksuvan partavesimäisen voimakkaasti, mitä monet miesten tuotteet valitettavasti tekevät.

Ja sitten sitä incihöpinää :) Tähtiaineksiksi kosteusvoiteeseen on valittu ginkgo biloba ja bambunlehtiuute. Molemmilla on antioksidanttisia ominaisuuksia. Ginkgo biloballa, toiselta nimeltään neidonhiuspuulla on myös tulehdusta lievittäviä ominaisuuksia. Auringonkukka-, oliivi- ja jojobaöljy tuovat hoitavuutta, samalla kun hyaluronihappo sitoo ihoon tehokkaasti kosteutta.
Men Sensitiv kosteusvoide on kosmeettisesti tosi miellyttävä ja onnistunut tuoksu kruunaa tuotteen. Lavera teki sen taas :)

Tuote Pr-näyte.

Oletteko te löytäneet Laveralta omia suosikkejanne?

Kreikkaraportti

Lupailin kirjoittaa oman postauksen Kreikan matkasta ja nyt se on vihdoin valmis! Luonnos on saanut pikku hiljaa muotoaan päässäni, mutta silti postauksen aloittaminen tuntui megavaikealta. Ehkä lähinnä siksi, että kirjoittettavaa olisi oikeasti todella paljon, ja tiivistäminen ei olekaan ihan helppo juttu. Postauksen venyttäminen liian pitkäksi on harvan lukijan mieleen ja en itsekkään yleensä jaksa lukea mitään ylipitkää postausta, ellei aihe satu olemaan erityisen mielenkiintoinen. Ehkäpä siis nyt vain kirjoitan ja katson paljonko tarinaa tulee :)

Lento Suomesta lähti aamulla 7.05. Edellinen yö terminaalissa oli kamala. Yritin hieman torkkua aamuyön tunneilla, mutta en osaa tuota taitoa julkisissa paikoissa. Lentokoneessa tuli torkahdeltua pari kertaa, joka päätyi aina hereille säpsähtelyyn. Lentomatka meni ilman pahempia töyssyjä. 3,5 tunnin ärsyttävän lentomatkan jälkeen laskeuduimme Prevezan lentokentälle. Ilmasto oli lämpimän kostea. Määränpäänä oli siis Lefkada (toiselta nimeltä Lefkas) joka kuuluu Joonian saariin Kreikassa. Lefkadan saarta voi hädin tuskin saareksi nimittää, sillä saarta erottaa manner-Kreikasta vain 50 metriä pitkä silta.

Prevezan lentokentältä alkoi matkalaukkujen saamisen jälkeen bussimatka hotellille, joka kesti vajaan tunnin. Hotelli sijaitsi Perigialin pikkukylässä, keskivaiheilla Lefkadan itärannikkoa.
Monet kanssamatkustajat puhisivat bussissa väsyneinä, ja vaikka olin itsekin ihan naatti, katselin silti mieli halitoituneena Lefkadan maisemia :)

Parvekenäkymät.

Hotellille päästyäni, paiskasin laukut nurkkaan ja otin päiväunet. Väsytti ihan hirveästi. Otin muuten reissulle mukaan L'Occitanen puhdistusöljyä pikkupulloon, ja arvatkaa vaan mitä matkalaukussa oli tapahtunut :D  Niinpä niin. Matkalaukkua pakatessa tarkistin hysteerisen tarkasti, että korkki oli tiukasti kiinni, mutta olipas vaan silti valunut ja sotkenut matkalaukkua ^_^

Nikiana.

Ensimmäisenä iltana tallustelin Nikianaan päin, joka on myös kylä Lefkadan itärannikolla, Perigialista pohjoiseen päin. Matka tuntui kävellen päättymättömän pitkältä. Lopulta Nikianaan saavuttua halusin syömään. Kreikassa ollessani, syömiset olivat osaltani melko tylsiä. En juurikaan syönyt mitään kreikkalaisia ruokia, yhtä kertaa lukuunottamatta (Pita gyros). Väsyneenä en jaksanut miettiä tarkemmin mihin menisin, vaan valitsin ensimmäisen kivan näköisen ravintolan. Se oli La Favola. Ja tylsästi valitsin pizzan ruoaksi. Olen tulisen ruoan ystävä aina ja ikuisesti ja ruokalistan mexicana-pizza kiinnitti huomioni. Ja voi hitsi, se olikin hyvä valinta! Tähän asti ihan paras mexicana-pizza ikinä. Järisyttävän maukas ja juuri sopivasti tulinen.

Pita Gyros oli mahtava makuelämys. Annos sisältää lihaa, punasipulia, tzatsikia, tomaattia ja ranskalaisia. Annoksen saa joko pita-leipään käärittynä, tai näin, Pita erikseen.

(Itseasiassa, ennen La Favolan pizzaa, kävin jo aiemmin Perigialissa jossain random ravintolassa (en muista paikan nimeä) ja sain siellä vastapainoksi elämäni surkeimman Spagetti Bolognesen. Annos ei maistunut yhtään miltään ja kaiken lisäksi palvelu oli erittäin yrmeää. Paikasta jäi paha maku suuhun ja tiesin, että en sinne palaisi. Todella surkea kokemus.)

Kreikassa oli paljon mielenkiintoista kosmetiikkaa, mitä Suomessa ei ole saatavilla. Mutta kuka muistaa vielä Fa:n? :D

La Favolassa syömisen jälkeen tepastelin pitkin Nikianan kylän katuja. Joka puolella oli paljon marketteja, kuppiloita ja ravintoloita. Ensimmäinen ilta oli hyvin väsynyttä meininkiä ja paikkojen pintapuolista katselua. Käveleminen takaisin Perigialiin ei napannut yhtään, matkan pituuden vuoksi, joten päädyin taksiin. Kävin pyytämässä paikalliselta matkaoppaalta, voisiko hän soittaa taksin. Hämmästyin, kun hän varoitteli, että "I can call you a taxi, but it's very expencive". Kuitenkin kävi sitten ilmi, että matka hotellille kustantaisi tasan 10 euroa. Helpotuin. ei mielestäni ollenkaan kallis vaan suorastaan halpa, verrattuna vaikka Suomen hintoihin :D

Seuraava päivä valkeni jo virkeämmissä tunnelmissa, kiitos kunnollisten yöunien. Innostuneet fiilikset kuitenkin romuttuivat samantien avattuani hotellihuoneen parvekkeen ovet. Taivas oli ihan tummanharmaa ja vettä satoi, kuin saavista kaatamalla. Salamat välähtelivät taivaalla. Lefkadan ukkonen näytti kestävän useita tunteja ja oli kyllä omassa genressään upea näky. Juoksin kaatosateessa aivan hotellin vieressä sijaitsevaan super markettiin. Etsin epätoivoissani sateenvarjoja, ja kun en niitä löytänyt, kysyin myyjältä. Keski-ikäinen rouva ei englantia mitenkään erityisen hyvin ymmärtänyt, mutta ymmärsi lopulta, että olin sateenvarjoa vailla. Vastaus oli kylmä "no, sorry". Myyjä oli kuitenkin nokkela ja keksi tarjota isompaa muovipussia, johon hän leikkasi saksilla pään reiän :D Muovipussi oli muuten kauniin vihreä ja näytin ihan teurastajalta. Mutta mulla oli nyt DIY-sadetakki, joten ei valittamista ^_^

Sadepäivä jäi onneksi vain siihen yhteen ja sää jatkui sen jälkeen kauniina :)

Passa Beach.

Vastapäinen vuoristonäkymä oli huikea. Kuva ei anna oikeutta todelliselle näkymälle ^_^

Sade jatkui edelleen ja minun tieni jatkui super marketilta kohti Nidriä. Matkalla Nidriin toinen varvastossuni hajosi. Siinä sitä sitten loikittiin vesilammikoissa puoliksi paljain jaloin. Onneksi matkaa ei tarvinnut kauan tehdä, kun vastaan tuli jo pieni kauppa. Astelin kaupan terassille rikkinäistä, märkää sandaaliani heilutellen ja sanoin "I think I need a new pair". Nauruaan pidättelemättä myyjä myi minulle tuliterät sandaalit ja matka kohti Nidriä saattoi jatkua :)

Nidristä huomaa hyvin nopeasti, että se on turistien suosima kohde ja elämää keskustassa on paljon.
Nidrin keskusta itsessään koostuu kahdesta pidemmästä pääkadusta. Toinen katu koostuu suurelta osin mm. matkamuistomyymälöistä ja marketeista, sekä jossakin määrin ravintoloista ja kuppiloista. Rannan puolimmainen katu on selkeästi enemmän ravintoloiden valtaamaa aluetta. Varsinkin ilta-aikaan ravintoloitsijat kilpailevat kovasti asiakkaista. On turha luulla, että ravintolan ruokalistaa saisi katsella rauhassa. Jo ravintolaa lähestyttäessä, tarjoilija hyökkää kimppuun ja kertoo, että "heillä on ilman muuta parhaat ruoat", no selvähän se ;)

Lefkadalla on ihan hurja määrä kulkukissoja ja niitä pyörii paljon ravintoloissa. Eräskin kattimatti sai melkein kaikki kanat mun lautaselta. Katti oli hyvin tyytyväinen tarjoamaani ateriaan ^_^

Erään ravintolan ilmeisesti omistaja, oli erityisen aggressiivinen tyrkyttämään omaa ravintolaansa. Hänellä oli hyvä englanti, ja alkoi ärsyttää jo hyvin pian, kun en saanut ollenkaan puheenvuoroa tai muutakaan tilaisuutta ilmaista mielipidettäni. Siinä vaiheessa, kun ravintoloitsija tarrasi olkapäähäni kiinni ja jankutti "The plates are here served full, no lies, I promise", tein välittömästi päätöksen, että en todellakaan tulisi ruokailemaan kyseisessä paikassa. Jos olisin ylipäänsä saanut puheenvuoron hänen papatukseltaan, olisin kehottanut häntä vaihtamaan taktiikkaansa. Minut hän onnistui karkottamaan paikalta hyvin nopeasti :)

Päädyin Ola Kala nimiseen ravintolaan, jossa oli mukavaa palvelua ja leppoisa tunnelma. Koska olen syntynyt chili-paprika suussa, päädyin jälleen tilaamaan jotain ihan muuta, kuin kreikkalaista ruokaa. Ravintolan tarjoilema Chili con Carne oli maukasta.  Loppuilta meni Nidrin katuja kierrellessä ja paikkoja katsellessa. Haluan jakaa Lefkadan reissua käsittelevän postauksen ainakin kahteen osaan. Seuraavassa postauksessa kerron retkestä  Rahin vesiputouksille :)

Ilta.

Aamu.

Oletteko käyneet Kreikassa?