Gimme some SUGAR!

No niin tammikuu alkaa tulla hitaasti mutta varmasti päätökseen. Moniko teistä teki terveellisempää elämää koskevia lupauksia tälle vuodelle? Varmaan aika moni. Monellako on lupaukset jo rikottu, huutaa hep! Mä voin heti tässä alkuun huutaa sen hep :D Itsehän päätin taas tänä vuonna vähentää ruokavaliostani sokerin määrää. Teen tuon saman lupauksen joka ikinen vuosi. Ja joka vuosi menee saman kaavan mukaan, vähän niin ja näin. Oli kova tarkoitus vetää tammikuu tiukasti ilman sokeria. Ilman sokeria tarkoittaa mun kohdalla lähinnä karkittomuutta. Juu ei onnistunut kovin hyvin. Irtokarkit on mun heikkous nyt ja aina. Ja on niitä tullut haettua jo muutaman kerran tässä kuussa ^_^
No mutta olen mä sentään vähän saanut vähennettyä ja liekkö se nyt niin kauhean paha kun muutoin syön ainakin omasta mielestäni aika terveellisesti. Kröh..

Omalla kohdalla syyt sokerin kartteluun eivät ole mitään kalorijuttuja vaan kartan sokeria puhtaasti siitä syystä, että se vaikuttaa mun olotilaan negatiivisesti. Runsaan sokerin ja sitä kautta hiilihydraattien nauttiminen tekee mun olosta tosi väsyneen ja jopa apaattisen. Mikä taas johtuu holtittomasta verensokerin heittelystä. Mä voin paljon paremmin kun ruokavaliosta karsii pois ylimääräisen sokerin. Olo on tasaisempi ja energisempi. Katsoin eilen mielenkiintoisen dokumentin Yle Areenasta. Prisma: Totuus sokerista dokkari kertoo sokerin vaikutuksesta kehoon. Dokkari myös avaa aika hyvin sitä faktaa, että sokeria on oikeasti yllättävän paljon kaikessa mitä me syödään. Tiesittekö, että tavallinen ketsuppikin on ihan järjetön sokeripommiI Ei varmaan tulisi ihan heti mieleen. Suosittelen katsomaan tuon ohjelman.

Kun nyt sokeri on postauksen aiheena niin ajattelin vinkata myös aihetta sivuavasta kirjasta, jonka sain blogin kautta viime syksynä.

Kirjan kannessa komeilee mun lempikarkki. Salmiakkipääkallo :D

Ann Fernholmin Sokerimyrkytys oli lukukokemuksena mielenkiintoinen. Kirja kertoo mm. siitä mitä runsaasti valkoisia jauhoja sokeria sisältävä ruokavalio tekee esim kasvavan lapsen keholle. Kirjassa kerrotaan syväluotaavasti eri sokerityypeistä ja yleensä ottaen siitä mitä sokeri on ja miten se vaikuttaa. Vaikka kirjassa lähestytään terveysasioita tieteelliseltä kantilta, pystyy silti tavallinen tallaajakin sitä mielenkiinnolla lukemaan ilman suurta hämmennystä tai päänsärkyä.

 
Kirjaa ei ehkä kannata aloittaa lukemaan karkkipussin tai suklaalevyn kera. Voi yllättäen tulla hyvinkin syyllinen olo :D Kirjasta löytyy myös hieman mm. tietoutta gluteenista ja sen vaikutuksista. Kirjan lopussa on vähäsokerisia reseptejäkin. Kirja löytyy mm. Adlibrikselta.

Vaikka tässä kuinka kiemurtelee ja yrittää kartella sokeria pitkiäkin aikoja, himot siihen on ja pysyy. Mä olen ihan selkeästi sokeririippuvainen. Konkreettisesti sen tajuaa kyllä varsinkin silloin, kun tekee tietoisen päätöksen, että olenpa nyt ilman sokeria. Karkit ja herkut pyörii mielessä lakkaamatta yötä päivää. Joskus pahan sokerikierteen katkaisun jälkeen huomaan olevani selkeästi levoton, hermostunut ja ärtynyt. Aivan selkeitä riippuvuuden oireita. Loppuun tunnustus. Olen narkomaani. Sokerinarkomaani.

Oletko sinä koukussa sokeriin?