Kreikkaraportti

Lupailin kirjoittaa oman postauksen Kreikan matkasta ja nyt se on vihdoin valmis! Luonnos on saanut pikku hiljaa muotoaan päässäni, mutta silti postauksen aloittaminen tuntui megavaikealta. Ehkä lähinnä siksi, että kirjoittettavaa olisi oikeasti todella paljon, ja tiivistäminen ei olekaan ihan helppo juttu. Postauksen venyttäminen liian pitkäksi on harvan lukijan mieleen ja en itsekkään yleensä jaksa lukea mitään ylipitkää postausta, ellei aihe satu olemaan erityisen mielenkiintoinen. Ehkäpä siis nyt vain kirjoitan ja katson paljonko tarinaa tulee :)

Lento Suomesta lähti aamulla 7.05. Edellinen yö terminaalissa oli kamala. Yritin hieman torkkua aamuyön tunneilla, mutta en osaa tuota taitoa julkisissa paikoissa. Lentokoneessa tuli torkahdeltua pari kertaa, joka päätyi aina hereille säpsähtelyyn. Lentomatka meni ilman pahempia töyssyjä. 3,5 tunnin ärsyttävän lentomatkan jälkeen laskeuduimme Prevezan lentokentälle. Ilmasto oli lämpimän kostea. Määränpäänä oli siis Lefkada (toiselta nimeltä Lefkas) joka kuuluu Joonian saariin Kreikassa. Lefkadan saarta voi hädin tuskin saareksi nimittää, sillä saarta erottaa manner-Kreikasta vain 50 metriä pitkä silta.

Prevezan lentokentältä alkoi matkalaukkujen saamisen jälkeen bussimatka hotellille, joka kesti vajaan tunnin. Hotelli sijaitsi Perigialin pikkukylässä, keskivaiheilla Lefkadan itärannikkoa.
Monet kanssamatkustajat puhisivat bussissa väsyneinä, ja vaikka olin itsekin ihan naatti, katselin silti mieli halitoituneena Lefkadan maisemia :)

Parvekenäkymät.

Hotellille päästyäni, paiskasin laukut nurkkaan ja otin päiväunet. Väsytti ihan hirveästi. Otin muuten reissulle mukaan L'Occitanen puhdistusöljyä pikkupulloon, ja arvatkaa vaan mitä matkalaukussa oli tapahtunut :D  Niinpä niin. Matkalaukkua pakatessa tarkistin hysteerisen tarkasti, että korkki oli tiukasti kiinni, mutta olipas vaan silti valunut ja sotkenut matkalaukkua ^_^

Nikiana.

Ensimmäisenä iltana tallustelin Nikianaan päin, joka on myös kylä Lefkadan itärannikolla, Perigialista pohjoiseen päin. Matka tuntui kävellen päättymättömän pitkältä. Lopulta Nikianaan saavuttua halusin syömään. Kreikassa ollessani, syömiset olivat osaltani melko tylsiä. En juurikaan syönyt mitään kreikkalaisia ruokia, yhtä kertaa lukuunottamatta (Pita gyros). Väsyneenä en jaksanut miettiä tarkemmin mihin menisin, vaan valitsin ensimmäisen kivan näköisen ravintolan. Se oli La Favola. Ja tylsästi valitsin pizzan ruoaksi. Olen tulisen ruoan ystävä aina ja ikuisesti ja ruokalistan mexicana-pizza kiinnitti huomioni. Ja voi hitsi, se olikin hyvä valinta! Tähän asti ihan paras mexicana-pizza ikinä. Järisyttävän maukas ja juuri sopivasti tulinen.

Pita Gyros oli mahtava makuelämys. Annos sisältää lihaa, punasipulia, tzatsikia, tomaattia ja ranskalaisia. Annoksen saa joko pita-leipään käärittynä, tai näin, Pita erikseen.

(Itseasiassa, ennen La Favolan pizzaa, kävin jo aiemmin Perigialissa jossain random ravintolassa (en muista paikan nimeä) ja sain siellä vastapainoksi elämäni surkeimman Spagetti Bolognesen. Annos ei maistunut yhtään miltään ja kaiken lisäksi palvelu oli erittäin yrmeää. Paikasta jäi paha maku suuhun ja tiesin, että en sinne palaisi. Todella surkea kokemus.)

Kreikassa oli paljon mielenkiintoista kosmetiikkaa, mitä Suomessa ei ole saatavilla. Mutta kuka muistaa vielä Fa:n? :D

La Favolassa syömisen jälkeen tepastelin pitkin Nikianan kylän katuja. Joka puolella oli paljon marketteja, kuppiloita ja ravintoloita. Ensimmäinen ilta oli hyvin väsynyttä meininkiä ja paikkojen pintapuolista katselua. Käveleminen takaisin Perigialiin ei napannut yhtään, matkan pituuden vuoksi, joten päädyin taksiin. Kävin pyytämässä paikalliselta matkaoppaalta, voisiko hän soittaa taksin. Hämmästyin, kun hän varoitteli, että "I can call you a taxi, but it's very expencive". Kuitenkin kävi sitten ilmi, että matka hotellille kustantaisi tasan 10 euroa. Helpotuin. ei mielestäni ollenkaan kallis vaan suorastaan halpa, verrattuna vaikka Suomen hintoihin :D

Seuraava päivä valkeni jo virkeämmissä tunnelmissa, kiitos kunnollisten yöunien. Innostuneet fiilikset kuitenkin romuttuivat samantien avattuani hotellihuoneen parvekkeen ovet. Taivas oli ihan tummanharmaa ja vettä satoi, kuin saavista kaatamalla. Salamat välähtelivät taivaalla. Lefkadan ukkonen näytti kestävän useita tunteja ja oli kyllä omassa genressään upea näky. Juoksin kaatosateessa aivan hotellin vieressä sijaitsevaan super markettiin. Etsin epätoivoissani sateenvarjoja, ja kun en niitä löytänyt, kysyin myyjältä. Keski-ikäinen rouva ei englantia mitenkään erityisen hyvin ymmärtänyt, mutta ymmärsi lopulta, että olin sateenvarjoa vailla. Vastaus oli kylmä "no, sorry". Myyjä oli kuitenkin nokkela ja keksi tarjota isompaa muovipussia, johon hän leikkasi saksilla pään reiän :D Muovipussi oli muuten kauniin vihreä ja näytin ihan teurastajalta. Mutta mulla oli nyt DIY-sadetakki, joten ei valittamista ^_^

Sadepäivä jäi onneksi vain siihen yhteen ja sää jatkui sen jälkeen kauniina :)

Passa Beach.

Vastapäinen vuoristonäkymä oli huikea. Kuva ei anna oikeutta todelliselle näkymälle ^_^

Sade jatkui edelleen ja minun tieni jatkui super marketilta kohti Nidriä. Matkalla Nidriin toinen varvastossuni hajosi. Siinä sitä sitten loikittiin vesilammikoissa puoliksi paljain jaloin. Onneksi matkaa ei tarvinnut kauan tehdä, kun vastaan tuli jo pieni kauppa. Astelin kaupan terassille rikkinäistä, märkää sandaaliani heilutellen ja sanoin "I think I need a new pair". Nauruaan pidättelemättä myyjä myi minulle tuliterät sandaalit ja matka kohti Nidriä saattoi jatkua :)

Nidristä huomaa hyvin nopeasti, että se on turistien suosima kohde ja elämää keskustassa on paljon.
Nidrin keskusta itsessään koostuu kahdesta pidemmästä pääkadusta. Toinen katu koostuu suurelta osin mm. matkamuistomyymälöistä ja marketeista, sekä jossakin määrin ravintoloista ja kuppiloista. Rannan puolimmainen katu on selkeästi enemmän ravintoloiden valtaamaa aluetta. Varsinkin ilta-aikaan ravintoloitsijat kilpailevat kovasti asiakkaista. On turha luulla, että ravintolan ruokalistaa saisi katsella rauhassa. Jo ravintolaa lähestyttäessä, tarjoilija hyökkää kimppuun ja kertoo, että "heillä on ilman muuta parhaat ruoat", no selvähän se ;)

Lefkadalla on ihan hurja määrä kulkukissoja ja niitä pyörii paljon ravintoloissa. Eräskin kattimatti sai melkein kaikki kanat mun lautaselta. Katti oli hyvin tyytyväinen tarjoamaani ateriaan ^_^

Erään ravintolan ilmeisesti omistaja, oli erityisen aggressiivinen tyrkyttämään omaa ravintolaansa. Hänellä oli hyvä englanti, ja alkoi ärsyttää jo hyvin pian, kun en saanut ollenkaan puheenvuoroa tai muutakaan tilaisuutta ilmaista mielipidettäni. Siinä vaiheessa, kun ravintoloitsija tarrasi olkapäähäni kiinni ja jankutti "The plates are here served full, no lies, I promise", tein välittömästi päätöksen, että en todellakaan tulisi ruokailemaan kyseisessä paikassa. Jos olisin ylipäänsä saanut puheenvuoron hänen papatukseltaan, olisin kehottanut häntä vaihtamaan taktiikkaansa. Minut hän onnistui karkottamaan paikalta hyvin nopeasti :)

Päädyin Ola Kala nimiseen ravintolaan, jossa oli mukavaa palvelua ja leppoisa tunnelma. Koska olen syntynyt chili-paprika suussa, päädyin jälleen tilaamaan jotain ihan muuta, kuin kreikkalaista ruokaa. Ravintolan tarjoilema Chili con Carne oli maukasta.  Loppuilta meni Nidrin katuja kierrellessä ja paikkoja katsellessa. Haluan jakaa Lefkadan reissua käsittelevän postauksen ainakin kahteen osaan. Seuraavassa postauksessa kerron retkestä  Rahin vesiputouksille :)

Ilta.

Aamu.

Oletteko käyneet Kreikassa?