Ei toivottu vieras

Postauksen aihe on tavattoman rankka. Kirjoitin jo aiheesta luonnoksen noin viikko sitten. Tekstistä tuli melkoisen raskas ja julkaise painikkeen kohdalla tulinkin toisiin ajatuksiin. Haluanko sittenkään kirjoittaa aiheesta?  En julkaissut vaan poistin luonnoksen. Aihe on erittäin ei toivottu vieras. Syöpä.


Sain ihan hiljattain kuulla, että ystäväni perheeseen on ilmestynyt tuo ei toivottu vieras. Järkytyin uutisista ja olo muuttui heti huolestuneeksi ja raskaaksi. Järkyttyneen olon jälkeen seuraava tunne oli vahva myötätunto. Onhan tämä ei toivottu vieras käynyt visiitillä omassakin perhepiirissä. Vierailija aiheuttaa käynneillään suurta tuskaa, pelkoa, toivottomuutta ja jopa vihaa. Joskus ei toivottu vierailija vie jonkun mukanaan.

Omassa perhepiirissäni tapaus sattui muutama vuosi takaperin. Vierailija oli näkymätön eikä ilmoittanut juurikaan olemassaolostaan. Ei toivotun vieraan syleilyyn joutui 18-vuotias tyttö. Nuori viaton ihminen, jolla oli vasta kaikki edessään. Koko elämä. Se oli aivokasvain, joka päätti elämän jonka ei olisi pitänyt vielä päättyä moniin vuosiin. Tämä tyttö kertoi joskus kärsivänsä kovista päänsäryistä. Mutta kukaan ei osannut aavistaa miten vakava tilanne olikaan. Muistan tytön eräät sanat edelleen kristallinkirkkaasti. "Musta tuntuu, että mulla ei ole kaikki hyvin". Siinä vaiheessa oli kuitenkin jo myöhäistä. Siitä ei aikaa kulunut kovinkaan kauan kun kuulin suru-uutisen. Hän oli poissa.

Ei se voi olla totta. Ne olivat ensimmäiset ajatukseni. Eihän niin nuori ihminen voi vain menehtyä yhtäkkiä. Mutta kyllä se voi olla totta. Tämä kyseinen tapaus repi rikki niin monen elämän. Se tuska ja paha olo mikä varjosti pilven lailla niskassa, sitä on sanoinkuvailemattoman vaikea selittää. Ei siihen oikeastaan edes löydä sanoja. Joskus sanat eivät kuvaa tunnetiloja tarpeeksi konkreettisesti.

Hautajaiset eivät ole koskaan kivat kekkerit, mutta nämä olivat raskaimmat ja kamalimmat koskaan elämäni aikana. "Se oli jumalan tahto" tiesi pappi kertoa. Millaisen jumalan? Palan tunne kurkussa ja samaan aikaan jopa vihainen olo, eivät ole kivoja tunteita. Ahdistus jäi varjostamaan itseäni pitkäksi aikaa ja asiat pyörivät mielessäni. Miksi näin kävi ja olisinko voinut sanoa tai tehdä jotain, että lopputulos ei olisi ollut se mikä se oli? Turhaa jälkeenpäin jossittelua, mutta toisaalta luonnollista.

Ystäväni ilmoitus asiasta toi omat kokemukseni asiasta taas mieleen niin vahvoina. Myös tunteet nousivat pintaan vahvasti. Itkinkin. Ei toivottu vieras on ollut lähettyvillä turhankin paljon. Myös toisen ystäväni perheessä tämä paskiainen on ollut pitkään visiitillä, vierailu on kestänyt pitkään ja ollut raskas ystävälleni. Olen yrittänyt olla tukena ja lohduttaa mutta se on kovin vaikeaa. Se on turhauttavaa kun asialle ei voi mitään vaikka haluaisikin poistaa tuskan itselle tärkeiden ihmisten elämästä. Mitä voi sanoa ihmiselle, joka elää jatkuvan pelon alla? "Yritä jaksaa" ? Miten turha lause. Eikai siinä tilanteessa muuta voi tehdäkkään kun yrittää jaksaa elää elämäänsä päivä kerrallaan. Toisen tukeminenkin voi joskus olla niin raskasta ja vaikeaa.

Tästä olen usein joissakin postauksissa puhunut miten oma ja lähimmäisten terveys huolestuttaa. Ehkä vielä jonain päivänä minunkin ovelle saapuu se ei toivottu vieras. Toivoisin että ei, mutta kuten on todettu... Huomisesta ei voi koskaan tietää. Ei koskaan.

Tämän postauksen aion julkaista. Tekstin kirjoittamisen jälkeen olo on edelleen raskas. Aiheesta kirjoittamisen jälkeen ei voi olettaakkaan, että olo olisi kevyt. Kuitenkin koen omalla kohdallani, että kirjoittaminen on toisinaan jopa terapeuttista. Halusin kirjoittaa nämä asiat jotka mielessäni ovat.

Luultavasti siellä ruudun toisella puolella, joku teistä kamppailee tämän saman asian kanssa. Se ei toivottu vieras voi olla omassa kodissa tai sitten läheisen ihmisen kodissa. Paha paikka se on silti aina. Jos näin on, yrittäkää jaksaa. Lattea lause, mutta yrittäkää silti. Erityisesti pidän sormia ristissä sille eräälle, jonka luokse ei toivottu vieras on nyt saapunut. Toivon, että ei toivottu vieras lähtee yksin pois, tyhjin käsin. Eikä enää palaa.


Kuvituskuvat: pixabay.com

Turinoita Kreetalta / Topolia ja Eloksen kosmetiikat

Ja tarinat Kreetalta jatkuvat jälleen. Tässä postauksessa fiiliksiä upeasta Topolian rotkosta ja Agia Sofian luolasta, sekä luonnonkosmetiikkaväittelystä Eloksen kylässä :D. Reissu Topolian rotkolle ajoittui samalle päivälle kuin myös vierailu Elafonisilla.  Aurinko ei siis tuona päivänä juurikaan paistellut vaan vettä tihkutteli taivaalta enemmän tai vähemmän.

Topolian rotko sijaitsee noin 12 kilometrin päässä Kissamoksesta etelään. Bussimatkan pituutta paikan päälle en enää muista, mutta maisemat matkan varrella olivat huikeat. Niitä olisi voinut vain tuijotella ja ihailla loputtomiin. Kreetan luonto ja maisemat ovat kyllä erikoisen ihmeellisiä. Toisaalla on pikkukiviranta, joka voisi olla mistä vain euroopasta. Ja sitten toisaalla onkin tyystiin erilainen ranta joka voisi olla kuin suoraan Malediiveilta - viittaan tässä Elafonisiin. Ja entä se Topolia?

Kuin olisi yhtäkkiä keskellä sademetsää...

Jälleen kerran on todettava, että kuvat eivät koskaan pysty antamaan samaa tunnelmaa, kuin mitä paikan päällä kokee. Topoliassa maisemat olivat erityisen jylhät ja komeat. Jyrkkää vuorimaisemaa ja paljon vihreää kasvillisuutta. Itse asiassa tuolle päivälle sattunut sateinen sää vain teki maisemista entistäkin vaikuttavammat, johtuen vuorien  päälle kerääntyneistä pilvistä. Ihan hurjan upeaa <3

Tie Topolian rotkolle oli suoraan sanottuna pelottava. Tie oli erittäin kapea ja äärimmäisen mutkitteleva. Osaa bussissa olleita matkustajia ihan selkeästi ahdisti matka. Järkyttyneitä katseita ja ahdistunutta huokailua oli ilmassa, varsinkin kun bussi joutui köröttelemään tietyistä tien kapeimmista kohdista äärimmäisen varovaisesti ja hitaasti. Jos kaasujalka olisi lipsahtanut, olisi bussi syöksynyt pelottavan näköiseen rotkoon saman tien ja henki pois.

Täytyy itsekin todeta korkeanpaikan kammosta kärsivänä, että kyllä se hieman otti mahanpohjasta kun katsoin bussin ikkunasta ulos. Mitään aitausta ei ollut tien reunassa havaittavissa vaan rotkon reuna oli käytännössä ehkä 30 cm päässä tiestä. Aika jännittävä tilanne :D

Matkalla määränpäähän mentiin myös tunnelin läpi joka oli niin ahdas, että olin ihan varma että vähintään bussi katto raahautuu irti! Mutta niin ei käynyt vaan bussi mahtui tunnellista. Se oli ihan nippa nappa. Bussi tuksutti tunnelin läpi varmaankin 1 metrin tuntinopeudella, mikä oli luultavasti viisasta :D

Rotkon varrella sijaitsee myös Agia Sofian luola. Harmillisesti kuvasaldo tuolta luolasta on erittäin epäonnistunut johtuen paikan pimeydestä. Ja luonnollisesti unohdin kameran salaman hotellihuoneeseen. En osannut kuvitella tarvitsevani sitä keskellä päivää missään :)

Jos en ihan väärin muista, niin luolaan kiivettäviä rappusia taisi olla vajaa 300 askelta. Ei siis helppo juttu huonokuntoisille ja osa porukasta skippasikin rappusten kiipeämisen. Itsehän toki reippaana ihmisenä ne kiipesin ja kyllä kannattikin. Luolassa oli aika siisti fiilis. Paljon upeita tippukiviä ja siellä on paikan päällä myös pieni kirkontapainen systeemi.  Luolan suulta oli myös erityisen mahtavat näkymät rotkolle ja vuorille. Kuvat vuoristosta onkin otettu tuolta Agia Sofian luolan suulta.

Tässä välissä käytiin siellä Elafonisilla, josta taas päädyttiin Eloksen kylään, jossa sattui hauska tilanne..

Kreikkalaiset oliivit <3

Eloksen kylään saavuttua käytiin juomassa ja syömässä pientä hiukopalaa pienessä ravintolassa. Tai ei sitä oikein voi ravintolaksi sanoa, ehkä kuppila? Paikka oli pieni ja vailla ihmisiä. Ilma oli kostea, ikkunoita myöden. Tunnelma paikassa oli jännä.. Ihan kuin aika olisi pysähtynyt. Paikan pitäjä oli jälleen kerran mukavan tuntuinen nainen, joka jostain syystä ei halunnut ottaa tippiä vastaan. Tippikulttuuri on mulle edelleen hämmentävä asia. Tämä kyseinen nainen naurahti hysteerisesti, ettei voi ottaa vastaan tarjoamaani tippiä... Kummallista.

Eloksen kylässä ei kovin kauan viivytty, mutta äkkiseltään paikka näytti hyvin pikkuruiselta. Jostain syystä en tykännyt paikan tunnelmasta. En tiedä mistä se johtui, mutta en ollut pahoillani, että siellä viivyttiin vain tovi. Kerkesin poiketa Eloksessa myös paikallisessa kosmetiikkaa myyvässä paikassa ^_^

Se ei ollutkaan sitten ihan tavanomainen pikavisiitti. Kosmefriikkinä kävin tietysti heti suurella mielenkiinnolla tutkimaan mitä siellä myydään  ^_^ Sekunteja ei kovinkaan montaa kulunut, kun paikan pitäjä, ystävällinen mies tuli toivottamaan tervetulleeksi - Welcome! ^_^

Mies esitteli nopeasti puljun tuotetarjontaa erityisen hyvällä englannilla (osa kreikkalaisista murtaa englantia siihen  malliin, että tolkkua on lähes mahdoton saada). Ei liene mitenkään yllättävää, että kauppias ylisti myös kreetalaisen oliiviöljyn ihan maailman parhaimmaksi laadukkaimmaksi öljyksi ja että sitä käytetään paljon heillä myytävissä kosmetiikkatuotteissa. Kuuntelin kauppiaan puheita korvat höröllä. Olimmehan lempiaiheessani ^_^

En millään enää muista mikä brändi oli kyseessä, mutta kauppias hehkutti sitä erityisen hyväksi ja luonnonkosmetiikaksi.  Nopea silmäys puteleihin kuitenkin viesti jotain muuta. Silikonijohdannaisia ainesosaluettelossa. Sanoin farmaseutiksi itseään tituleeranneelle kauppialle, ettei hänen hehkuttamansa sarja suinkaan ole luonnonkosmetiikkaa. Tästä seurasi hetkellinen "eipäs, juupas" väittely, kunnes kauppias kysyi miksi näin ei muka ole. Osoitin hänelle incistä silikonit, johon hänen reaktionsa oli hieman hämmästynyt :D

"Well this one is!" Päästiin Olivka nimisen brändin kimppuun ja samalla juttelumme lomassa tuli puheeksi pitämäni kosmetiikkablogi josta mies innostui erityisesti. Silmänräpäyksessä olimme tiskin toisella puolella tietokoneella ja kauppias vaihtoi kreikkalaiset aakkoset länsimaalaisiin ja kirjoitin hänelle blogini nimen jota hän mielenkiinnolla selaili. Jotenkin ihmeen kaupalla hän päätyi klikkaamaan vanhaa postausta "Muutaman euron markettihelmet" ja takertui postauksessa mainittuun Oliivishampooseen. Hänen oli vaikea uskoa, että kyseessä on suomalainen tuote. "Are you sure this is not from Greece? Finnish, really?" :D

Kreikkalaiset ovat ihan täysin omineet kaiken oliiviaiheisen ilmeisesti yksinoikeudekseen :D

Ja kuin sattumalta pääsin vielä paikallisen maahantuojan juttusille koskien edellä mainittua Olivkaa. Maahantuojakin puhui aivan huikean hyvää englantia, mutta niin hiljaisella äänellä, että kuulolaitetta olisi tarvittu. Maahantuoja kertoi, että Olivkaa aiotaan lähiaikoina maahantuoda myös Suomeen. Maahantuoja vaikutti erityisen kiinnostuneelta blogistani ja puheeksi tulivat blogini lukijamäärät ja omat kontaktini Suomen maahantuojiin. Oli jotenkin erityisen jännittävä tilanne ja huomasin yhtäkkiä meneväni ihan lukkoon keskustelussa. Tuli aavistus, että hän aikoisi ehdottaa yhteistyötä Olivkan tiimoilta?

Tässä vaiheessa kauppaan saapui jumalaton turistiporukka, ja keskustelu katkesi. Kauppiaalla ja maahantuojalla oli samantien paljon vastailtavaa ja esiteltävää muille asiakkaille. Itse livahdin paikalta. Asia jäi kesken ja mysteeriksi.

Saapa nähdä mitä aika tuo tullessaan. Ehkä Olivkaa näkyy kohta Suomessa. Ehkä minäkin niistä vielä teen tuotearvion ^_^

Eco by Sonya - Luonnolliset itseruskettavat

Luonnonkosmetiikan itseruskettavia ei olekaan kovin paljon tullut testailtua. Eikä niitä käsittääkseni ihan pilvin pimein olekaan tarjolla ollut Suomen markkinoilla, ainakin tällainen mielikuva mulla on.

Viimeisin kokeilu itseruskettavien parissa on siis ollut luonnonkosmetiikkaa. Kyseessä on brändi nimeltä Eco by Sonya ja se on kotoisin Australiasta. Lyhykäisyydessään Eco by Sonyan tarina menee siten, että Sonya Driverin (sarjan kehittäjän) sisko sairastui 30-vuotiaana melanoomaan. Tästä lähti Sonyan inspiraatio kehittää luonnonkosmetiikan kriteerit täyttävä itseruskettavien sarja. Eli päivetys purkista, vaarallisen auringon sijaan.

Australiassa Eco by Sonyalle on myönnetty myös Australian Organic Food Chain luomusertifikaatti. Tuotteita ei myöskään ole testattu eläimillä ja suurin osa tuotteista on myös vegaaneja. Itselläni oli testissä blogin kautta saadut Itseruskettava kasvovesi (!) sekä itseruskettava vaahto.

Itseruskettavien käyttö on sinänsä tuttua puuhaa. Mutta myönnettäköön, että itseruskettavan kasvoveden käyttöä todellakin jännitin!  Kasvoille suunnatut tuotteet kun eivät aina ole niinkään ilahduttaneet lopputuloksillaan. Edellinen kokeilu taitaa sijoittua vuoteen 2007. Se oli Yves Rocherin jokin kasvoille suunnattu itseruskettava. Muistaakseni se oli ihan miellyttävä geelimäinen tuote, mutta aamulla peilistä katsoi takaisin vähintäänkin naurettavan näköinen pää. Hurjan tumman oranssi naamari oli nähtävissä. Ja tottakai itseruskettavan rajat olivat vielä kuin terävällä kynällä piirretyt. Juurikin sellaista fiaskotasoa, että olisi parasta vetää pussi päähän. Päätin silloin, että saa jäädä viimeiseksi kerraksi :D

Eco by Sonya Face Tan Water - Itseruskettava Kasvovesi 42€/ 100ml.

Inci: Aloe Barbadensis (Aloe Vera) Leaf Juice*, Glycerin*,Dihydroxyacetone**, Lecithin*, Fusel Wheat Bran/Straw Glycosides**, Polyglyceryl-5 Oleate**, Sodium Cocoyl Glutamate**, Glyceryl Caprylate**, Coco Caprylate**, Sodium Hyaluronate**, Dehydroxanthan Gum**, Leuconostoc/Radish Root Ferment Filtrate**, Pelargonium graveolens Flower Oil*, Citrus Aurantium Dulcis (Orange) Peel Oil*

Eco by Sonyan itseruskettava kasvovesi on kehitetty aivan erityisesti akneihoisia ajatellen. Koostumuksen luvataan olevaan ihohuokosia tukkimaton ja samalla myös anti-agevaikutteinen. Kasvovesi lupaa loihtia iholle päivettyneen lookin asteittain.

Kasvovesi on pokannut palkinnonkin.

Kasvovesi on koostumukseltaan selkeästi tavanomaista paksumpaa. Koostumusta voisi kuvailla paksummaksi vedeksi. Kasvovesi ei imeydy välittömästi vanulappuun vaan jää hetkeksi viipyilemään pinnalle. Eco by Sonyan itseruskettavan kasvoveden pohja onkin aloe vera mehussa veden sijaan. Erityisen hoitava koostumus siis kyseessä. Mukana on myös hyaluronihappoa joka sitoo kosteuden tehokkaasti ihoon. Kasvoveden sisältämä neroli tasapainottaa ihoa. Nerolin aistii selkeästi kasvoveden tuoksussa. Tätä voi käyttää 2-3 kertaa viikossa ylläpitääkseen rusketustulosta.

Takavuosien traumaattisten donaldtrump kokemusten vuoksi en uskaltanut antaa kasvoveden vaikuttaa 3 tuntia pidempään, vaikka sille on annettu ohjeissa 8 tunnin vaikutusaika. 3 tunnin vaikutusaika olikin oikein passeli, joka teki iholle luonnollisen näköisen, medium sävyisen päivetyksen. Olin tällä kertaa supertarkka levityksessä ja onneksi mitään rajoja ei ollut näkyvissä.  Kannattaa muuten muistaa kaulan ja niskan lisäksi käsitellä korvannipukat ^_^

Tämä oli mun mielestä erittäin kiva ja toimiva tuote, jota on helppo käyttää. 3 päivän jälkeen sävy on selkeästi vielä havaittavissa iholla. En itse ainakaan havainnut mitään kovin voimakasta DHA:n (itseruskettava ainesosa) hajua käytön aikana. Tosin ehkä siihen ei edes kiinnitä huomiota, kun se tuoksu on käytännössä koko ajan kasvoilla ja siten nenän alla?

Eco by Sonya Cacao Firming Mousse - Itseruskettava vaahto 46€/ 125ml.

Inci: Aloe Barbadensis (Aloe Vera) Leaf Juice*, Dihydroxyacetone**, Hamamelis Virginiana (Witch Hazel) Water *, Decyl Glucoside**, Ethanol**, Chamomile Recutita (Matricaria) Extract*, Glycerin*, Lecithin*, Citrus Grandis (Grapefruit) Seed Extract**, Fusel Wheat Bran/Straw Glycosides**, Polyglyceryl-5 Oleate**, Sodium Cocoyl Glutamate**, Glyceryl Caprylate**, Coco Caprylate**, Cocoa (Theobroma Cacao) Fruit Powder**, Caramel**, Coffea Arabica (Coffee) Extract*, Zingiber officinale (Ginger) Oil*, Citrus reticulata (Mandarin) Essential Oil*, Citrus sinensis (Blood Orange) Essential Oil*, Fragrance (Natural)**, Limonene**

Itseruskettava vaahto lupaa syvää rusketusta 1-4 tunnin vaikutusajalla. Lopullista rusketuksen tummuusastetta voi itse säädellä peseytymällä vaikutusajan kuluessa. Luomukahvi, veriappelsiini, inkivääri ja mandariini lupaavat ravita ja kosteuttaa ihoa... ja... auttaa taistelemaan selluliittia vastaan ^_^

Vaahdon vaikutuksista selluliittiin en osaa sanoa tuon taivaallista, mutta hyvin tämä antaa väriä. Itse huomasin iholla jo selkeästi päivettyneen sävyn 1 tunnin vaikutusajan jälkeen.

Olisin voinut vannoa, että suuttimesta tursuaa tummanruskeaa vaahtoa, mutta sen sijaan aloverapohjainen vaahto onkin kevyen kellertävää. Sellaista hunajan sävyistä. Levityksessä käytin heti suosiolla rusketuskinnasta ja tämä tuntui helpolta levittää. Tuoksun koin tässä sitruksiseksi, mutta ihan kuin seassa olisi aistittavissa myös kahvin tuoksua.  Ihotunnultaan tämä on tosi kevyttä ja ei sinänsä jätä mitään epämiellyttävää fiilistä. Mutta jos esim. paljaat ihopinnat koskevat toisiinsa kauemmin, niin mieto tarraefekti on havaittavissa. Ei kuitenkaan mitään kärpäspaperitasoa.

Eco by Sonyan vaahdon kanssa havaitsin aivan selkeän DHA:n tuoksun käytön aikana. Vaikka tuoksu olikin selkeä, ei se ollut silti tavanomaisen voimakas tai imelä. Mutta silti tunnistettavissa - ja siedettävissä.

Kuvassa mulla on kasvoille ja kaulalle käytetty kasvovettä ja käsivarsille vaahtoa. Alla oli vielä Kreetan antamaa väriä ainakin jonkin verran. On suorastaan ihmeellistä, että en saanut mitään törkeitä rajoja tällä kertaa aikaiseksi. Itseruskettavien kanssa se ärsyttävin juttuhan on helposti epätasainen lopputulos (ah, edellä mainittu naamarirusketus :D).Ainakin omaan silmääni Eco by Sonyan tuotteilla tuli hyvin luonnollisen sävyinen väri iholle.  

 Eco by Sonyan tuotteita löytyy esim. House of Orcanicilta*:

 Itseruskettava kasvovesi* 41,90€/ 100ml ja Itseruskettava vaahto* 45,90€/ 125ml

Pr-näytteitä.
*mainoslinkki