VHH-sämpylät ja pizzapohjakokeiluja

Sapuskajuttuja tänään maanantain kunniaksi :) Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaville on varmaan tuttu juttu se, että leivänkorvikkeita ei ole aina helppo keksiä. Niitä kuitenkin on jonkin verran ja vinkkaan tässä taas yhden. Tällä reseptillä saa aikaiseksi todella maukkaita tuotoksia, jotka muistuttavat mielestäni suuresti ihan tavanomaisia sämpylöitä.

Sämpylätaikinan teko on helppo ja nopea juttu! Vatkaa kevyesti munien rakenne rikki, ei tarvitse vatkata kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää juustoraaste munien sekaan ja vatkaa kevyesti. Lisää keskenään sekoitetut kuiva-ainekset ja sekoita tasaiseksi massaksi. That's it! Annostele taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille sämpylämäisiksi keoiksi. Tästä taikinamäärästä saa 4 kpl muhkeita sämpylöitä. Paista n. 12 minuuttia 220 asteisessa uunissa.

Taikinan voi myös levittää pellille levyn muotoon, josta voi sitten leikata haluamansa kokoisia leipäpalasia. Kannattaa myös laittaa pelti samantien uuniin, kun on taikinan siihen annostellut. Taikina kohoaa uunissa selvästi paremmin kun sen laittaa heti uuniin. Kannattaa myös tarkistaa juustoraasteen hh-pitoisuus. Nykyään kun on myynnissä kaikenlaisia epämääräisyyksiä - kuten juustonkaltaiset kasvirasvavalmisteet ja muut ihmetykset :D Tykkään itse käyttää emmentalraastetta, sillä saa todella aromikkaita ja hyvänmakuisia sämpylöitä ^_^ Nämä säilyvät jääkaapissa mutta ovat ehdottomasti parhaimmillaan juuri uunituoreina. Nämä on mun mielestä niin hyviä, että tekisi mieli usein ahmia kaikki siltä seisomalta. Ohjeen mukaan valmistetussa sämpylässä ei ole sämpylää kohden hiilareita juuri nimeksikään. Nämä ovat myös gluteenittomia :) Näitä voi myös tuunailla heittämällä taikinan sekaan esim. kuivattuja yrttejä.

Ja sitten pizzajuttuja. Olen nyt ihan innostunut testailemaan vaihtoehtoisia pizzapohjia tavanomaista vehnäpohjaa korvaamaan. Kukkispizza oli kiva juttu ja teen sitä ehdottomasti uudelleen - kunhan hommaan sen tehosekoittimen. Viimeisin uusi pizzapohjakokeiluni oli sen verran onnistunut juttu, että siitä täytyy vinkata täällä. Pohjaan tulee pelkkää kananmunaa! Tiedän, kuulostaa ällöttävältä mutta tämän juju on se että se ei maistu kananmunalta. Tätä oli vaikea uskoa itsekkään, mutta maistamisen jälkeen se oli pakko todeta että munat ei maistu. Ei yhtään. Olen tämän reseptin tiennyt jo vaikka kuinka kauan, mutta en ole sitä epäluuloisena jaksanut lähteä kokeilemaan. Olisi pitänyt testata tämä silti jo ajat sitten.

Kananmunapohjaan tulee kaikessa yksinkertaisuudessaan 5 munaa ja ripaus suolaa.

Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Valkuaiset on tarkoitus vatkata siihen kuosiin, etteivät ne tipu kulhosta vaikka sen kääntäisi ylösalaisin. Tämän jälkeen lisää suolaa makusi mukaan. Sekoita keltuaiset omassa kulhossaan kevyesti ja lisää ne sen jälkeen valkuaisvaahtoon huolellisesti sekoittaen. Tämän jälkeen levitä "taikina" kevyesti öljytylle, leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paista  pohjaa 200 asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia kunnes pohja on saanut hiukan väriä. Nosta pohja uunista ja lisää haluamasi täytteet. Paista vielä n. 15-20 minuuttia. Voilá!

Valmista herkuteltavaksi ^_^

Omaan pizzaani tuli juustoa, sinihomejuustoa, punasipulia, paprikaa, tonnikalaa, jalapeno-oliiveja ja pestoa. Niin ja hurjasti valkosipulia ^_^ Ja ai että, oli hyvää. Ja pohja ei maistu yhtään kananmunalle vaikka se on vain sitä itseään. Niksi on varmastikin siinä, että valkuaiset vaahdotetaan erikseen. Reunat olivat melkoisen rapsakat, mutta varsinaisesti pohja jäi hieman pehmeäksi. Syynä oli varmaankin käyttämäni tomaattimurska joka oli aika vetistä. Pohjan rapsakkuus varmaankin säilyy jos käyttää hieman "kuivempaa" tomaattipyrettä esimerkiksi. Tästä pohjasta tuli nyt ihan lemppari ja tätä teen ehdottomasti jatkossa. Elämää Koivurannassa - blogissa oli tällä reseptillä tehtyä pizzaa niin herkullisissa kuvamuodoissa, että en enää malttanut olla kokeilematta kananmunapohjaa ^_^

Naturativia jälleen - Hiuksille

 
Naturativista olen kirjoitellut jo parisen postausta aiemmin ja taas on aika tsekata hieman tarkemmin kyseistä luonnonkosmetiikan brändiä. Minusta tuli oikeastaan Naturativ-fani testailtuani heidän seerumeitaan ^_^ Olen kovasti tykkäillyt Naturativin tuotteista ja kun brändin edustaja kysyi, että olisiko kiinnostusta kokeilla heidän hiustenhoitotuotteita niin arvaatte varmaan vastaukseni. Sainkin sitten testiin shampoota, hoitoainetta, hoitosuihkeen ja hiusnaamion. Niistä fiiliksiä ja mietteitä siis tänään :)

Volume & Shine Shampoo (17,60€/ 250ml) ja Gentleness, Shine & Strenght Shampoo (17,60€/ 250ml)

Volume & Shine shampoo on suunnattu vaurioituneille ja hennoille hiuksille. Shampoo lupaa tuuheuttaa ja vahvistaa. Näistä toinen Gentleness, Shine & Strenght shampoo on suunnattu normaaleista rasvoittuville hiuksille, sekä herkälle päänahalle.

Koska en huomannut käytössä suurtakaan eroa shampoiden välillä, arvioin ne samassa nipussa. Kumpikin shampoista vaahtoaa runsaasti ja helposti. Kumpikin vaikuttaisi käytössä taloudelliselta, sillä shampoota riittää pieni määrä. Shampoiden incien alkupäät ovat samantyyppiset ja varsinaiset erot löytyvätkin shampoiden sisältämistä kasviuutteista. Kasviuutteiden funktioita voivat uteliaat käydä luuraamassa Naturativin sivuilta (linkit löytyvät ylläolevista tuotenimikkeistä).

Kumpikin shampoista antoi hyvän pesutuloksen, kuitenkaan pesemättä hiuksia natisevan tuntuiseksi. Molemmissa shampoissa on mielestäni sama tuoksukin. Miellyttävä, muistuttaa jotenkin hieman mäntysuopaa etäisesti, mutta hieman makeampana versiona :)

Volume & Shine Hoitoaine (19,30€/ 200ml) ja Gentleness, Shine & Strenght Hoitoaine (20,80€/ 200ml)

Testissä oli myös samoihin edellä mainittuihin sarjoihin kuuluvat hoitoaineet. Nämäkin niputin samaan arvioon, koska mitään huomattavaa eroa en näiden välillä kokenut olevan. Näissäkin on molemmissa samanlaiset tuoksut, edellä mainituista shampoista tutut.

Naturativin hoitoaineet levittyivät liukkaasti, eli helposti hiuksiin. Jänskäilin suuresti näiden selvitystehoja. Luonnonkosmetiikka kun on kyseessä, niin hoitoaineet eivät aina toimi odotetusti - ainakaan tässä päässä. Nämä kuitenkin kumpainenkin selvitti ja silotti hiusten pintaa erittäin ansiokkaasti. Tykkäsin erittäin paljon näiden tekemästä tuloksesta. Hoitsikat huuhtoutuvat helposti ja huuhteluvaiheessa sormet lipuvat hiusten läpi vaivatta ilman takkuja. Molempien hoitoaineiden jälkeen omat hiukseni tuntuivat kevyiltä ja ilmavilta. Myöskin pehmeiltä. Selkeästikin siis näistä molemmat sopivat hyvin omalle herkästi rasvoittuvalle hiuslaadulleni. Toisesta hoitsikasta oli pumppusysteemi rikki ja sen kanssa sai vähän taistella.

Muotoilusumute (15,70€/ 125ml)

Naturativin muotoilusumute oli testituotteista se, jota en käsittänyt lainkaan. Sumutteen inci koostuu mm. laventelivedestä, humektanteista ja kasviuutteista. Tuote lupaa mm. nostaa hiustyveä ylöspäin (en huomannut tällaista vaikutusta hiuksissani). Jäi myös täydelliseksi mysteeriksi, miten tällä voisi muotoilla hiuksia. Sumute ei jätä hiuksiin mitään juurikaan havaittavia tuotetuntuja. Tuntui kyllä tekevän hiuksesta pehmeämmän tuntuisen. En oikein osaa tästä muuta sanoa. Sumute jäi mulle suurelta osin isoksi kysymysmerkiksi.

Naamio rasvaiselle hiuspohjalle (30,60€/ 250ml)

Hieman erikoisesti suomenkielisessä etiketissä tämä on nimetty öljyhoidoksi. Mutta kyllä tämä on mun mielestä ihan savinaamio ja incistä ei löydykkään mitään öljyjä. Naamiossa on mm. piparminttuvettä, vihreää savea ja liuta kasviuutteita. Myös käyttöohjetta ihmettelin hieman. Naamio ohjeistetaan levittämään hiuksiin (hiuspohjasta ei mainita käyttöohjeissa mitään). Levitin tätä kuitenkin hiuspohjaan myös. Hiuspohjahan se on joka rasvoittuu, ei hiukset itsessään :)

Naamio ei kovetu vaikutusaikana vaan pysyy pehmeänä. Tämä oli helppo pestä pois shampoolla. Olen iltasuihkuttelija ja huomasin tämän käytön jälkeen selkeän eron hiuspohjan rasvoittumisessa. Aamulla hiukset tuntuivat ihan superpuhtailta ja hiuspohjani ei ollut rasvoittunut ainakaan silminhavaittavin juuri ollenkaan. Tästä mä tykkäsin tosi paljon, kuin mulle tehty! ^_^

Naturativin hiustenhoitotuotteet tuntuivat siis oikein toimivilta ja hyviltä. Mitä nyt hiussumutteen kanssa emme ymmärtäneet toisiamme :)

Onko teillä kokemuksia Naturativin hiustenhoitotuotteista?

VHH-Pizza - Kukkakaalipohja testattu

Mua on jo pitkään kiinnostanut testata viimesin trendikäs pizzamuunnos -  Kukkakaalipohjaan tehty pizza. Kyseessä on vähähiilihydraattinen pizzapohja. Kun tästä kukkispohjasta ensimmäisen kerran luin, niin ajattelin että on varmasti aika kamalaa. Kuulin myös muutaman tutun tätä tehneen ja mitään erityisen ylistäviä kommentteja ei kukkispohjasta herunut. Jäi silti vaivaamaan, että miltä se mahtaa maistua ja varsinkin kiinnosti kukkispohjan suutuntuma. Nyt se on testattu ^_^ Kerron mun  armottoman tuomion kukkakaaliin perustuvasta pizzapohjasta ja samalla jaan ohjeen, jos jotakin kiinnostaa kokeilla myös :)

Uunista ulos tullut hökötys näytti tältä. Muistuttaa ainakin pizzaa :D

Pizzapohjan teko on melko helppoa ja raaka-aineitakin siihen tarvitaan vain muutamia. Käytännössä kananmunia, juustoraastetta, kukkakaalia ja mausteet. Alkuperäinen ohje on k-ruoka.fi sivulta.

Aloita hienontamalla kukkakaali muruksi tehosekoittimessa. Kukkakaalin hienontamisen jälkeen laita se mikroon 2 minuutiksi 600w. Tämän jälkeen sekoita kukkakaalin sekaan juustoraaste, munat sekä mausteita oman mielesi mukaan. Tämän jälkeen levitä kukkismössö uunipellille jossa on leivinpaperi päällä. Paista n. 20 minuuttia 200 asteessa.

Paiston jälkeen pohja on kiinteä ja siihen voi levittää täytteet

Siinäpä se varsinaisen pizzapohjan tekeminen olikin. Paiston jälkeen pohjan päälle lisätään täytteet, mistä nyt kukin tykkää :)  Ja sitten takaisin uuniin noin 5 minuutiksi.

Itse heitin päälle tomaattimurskaa, juustoa (laitoin juustoa tavallista vähemmän, kun sitä on jo pohjassa), meetvurstia, paprikaa, tomaattia ja sinihomejuustoa. Tuota 5 minuutin ohjeistettua jälkipaistoaikaa kannattaa fixailla hieman valitsemiensa täytteiden mukaan. Itsellänihän oli paprikaa täytteenä ja se jäi reilun 5 minuutin jälkeen ehkä aavistuksen liian rapsakaksi. Muutenkin koko höskä olisi mun mielestä voinut olla hieman kauemmin uunissa niin juustokin olisi saanu väriä pintaansa. Pizza näytti uunista ulos tulleena siltä, että yliaika ei olisi ollut pahitteeksi.  Tuo mun pizzakuva on varmaan ruokabloggaajien silmissä aivan järkyttävän epäesteettinen läjä :D

Uunista ulos tullut mestariteos oli syötävää. Sanoisinko suorastaan hyvää. Moni on valitellut suupielet alaspäin, että ei maistu samalle kuin oikea pizza. Mun mielestä yleensäkin ottaen on ihan väärä lähestymistapa näihin vaihtoehtopohjiin jos alkaa vertailemaan sellaiseen kotipizzan tuotokseen. Mutta vaihtoehtoisten vhh-pohjien genressä kukkispohja ei ole ollenkaan hullumpi juttu.

Itse pohjassa maistuu jonkin verran kukkakaali, mutta ei häiritsevästi. Kun täytteet on päällä, en havainnut kukkakaalin makua. Koostumus on makuuni turhan pehmeä, voisi olla rapsakampi. Tosin levittelin pohjan uunipellille hieman huolimattomasti ja siitä tuli paksumpi kuin oli tarkoitus.  Ei tämä millään lailla korvaa aitoa, oikeaa pizzapohjaa. Mutta ruokana tämä oli tosi jees ja taidan tehdä toistekin. Tämä oli muuten seuraavana päivänä vielä parempaa jääkaappikylmänä ^_^

Tehosekoitin on muuten varmasti korvaamaton vehje kukkiksen hienontamisessa. Itse en sellaista omista ja käsipelillä raastin ison kukkakaalin. Vähänkö rasittavaa hommaa ja voi vitsi minkä sotkun mä sain keittiössä aikaseksi! Kukkakaalimurua sinkoili ympäriinsä kun raastin raivopäänä sitä kukkismöykkyä ^_^

Oletteko kokeilleet tehdä kukkakaalipohjaista pizzaa? Kiinnostaako kokeilla? :D