perjantai 28. syyskuuta 2018

Kolymbari - Sydämensulattaja





Ja sitten reissupostausta Kreikasta! Kylläpä onkin kiva taas pitkästä aikaa kirjoitella Kreikkajuttua ^_^


Lomailin tosiaan juuri hiljattain iki-ihanalla Kreetan saarella, läntisellä puolella Kolymbari nimisessä pikkukylässä. Tai Kolimbari, tai Kolymvári. Kirjoitusasua tuolle kyllä tuntuu olevan useampi. Kolymbarin asukasluku on 1 088 (vuonna 2011) eli kyseessä on tosiaankin aika pikkuinen kylä, mutta niin ihana <3


Kadut:




















Kolymbari tuntui tarjoilevan juuri sellaista idyllistä kreikkalaiskylän tunnelmaa josta pidän aivan erityisesti. En ole koskaan tulenpalavasti innostunut mistään suurkaupungeista. Pikkukylät ovat ehdottomasti mun juttu ^_^ Huomasin välittömästi rakastuvani Kolymbariin.

Kolymbarin kylä sijaitsee ihan välimeren rannalla joten maisemat ovat oikein mukavan näköiset. Jaksan aina ihmetellä tuota välimerta. Miten se voikaan välkkyä niin kirkkaana turkoosin eri sävyissä. On aivan huippua istua vaikka terasille ja vain tuijottaa lainehtivaa merta. Siihen ei voi kai koskaan kyllästyä? Sää nyt syyskuun puolessa välissä oli Kreetalla edelleen erittäin kesäinen. Taisi se mittari käväistä 30 asteessa ainakin jonain päivänä. Ei siis ollut ollenkaan vielä vilu siellä. Sää suosi muutenkin, sillä yhtäkään sadeekuuroa ei tullut, vaikka sääennuste näyttikin aina toisinaan keskisormea.




Maisemat:











Yhtenä päivänä tuli tehtyä aika pitkäkin lenkki ihan poukaman päähän. Siellä tie nousee hieman korkeammalle vuoristoon päin. Tulihan siinä aika hiki, kun aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Sain myös aika hönön näköiset rusketusrajat ^_^ Poukaman päässä merituuli oli hieman navakka. Sai ihan oikeasti melkein kaksin käsin pidellä lippiksestä kiinni, ettei se olisi lentänyt tuulen mukana. Ja toisen puheesta ei saanut mitään selvää. Ainoa mitä kuuli oli mahtava tuulen humina. Samalla siinä mietin, että miksei lenkkimaisemat voisi aina olla tällaisia. *huokailua*




Eläimet:














Rakastan eläimiä. Rakastan niitä yli kaiken. Puheeni menee heti lässytys-modelle jos eteeni ilmestyy jokin pörröinen nappisilmä ^_^ Kolymbarin satamassa oli hauska käydä moikkailemassa jonkin sortin kalkkuna-hanhia (?) Mulle jäi epäselväksi mitä ne edes ovat, mutta veikeitä ne ainakin olivat. Niin ja sitten kun huomasin, että siellä on tipuperhekin, niin olin ihan "Mie en kestä!". Onko söpömpää näkyä, kuin pieni tiputaapero kylpemässä miniammeessa? :)

Kattimaakareita oli tottakai joka kulmalla, ja mihin tahansa silmänsä käänsi, niin kyllä siellä joku mourumaija oli aina tuijottelemassa. Ravintoissakin pyöri paljon kissoja. Kaikki ei ehkä tykkää, mutta mua ei ollenkaan haittaa. Varsinkaan siinä vaiheessa, kun emo kanniskelee pieniä uikuttavia poikasia näytille. Siinä vaiheessa unohtuu ruoat ja juomat pöytään ja lässytys-modet aktivoituu.

Mutta kyllä nyt suurin juttu oli se , kun bongasin kilpikonnia. Olen aina tiennyt, että niitä voi nähdä Kreikassa, mutta ei ole aiemmin ollut lykkyä asian suhteen. Kunnes nyt. Käppäilin eräänä päivänä rannalta hotellille pitkin bamburyteikön varjostamaa tietä. Tuli sitten sellainen vahva fiilis, että haluan kurkata bambujen sekaan tarkemmin. Se oli hyvä päätös se. Siellähän nimittäin lekotteli auringossa kilppariperhe! Olin luonnollisesti aivan tohkeissani ja kilpparitkin sen huomasivat ja pulahtivat nopeasti muille maille. Kilpikonnat tosiaan ovat erittäin arkoja ja näinpä kuvasaldokin jäi aika kehnonlaiseksi. Mutta sain sentään pari kuvaa. Tosi kiva kokemus!





Ruoka:











Syönkö elääkseni, vai elänkö syödäkseni? Reissussa pätee varmaan paremmin tuo jälkimmäinen. Tykkään aivan erityisesti tulisesta ruoasta, joten sen suhteen Thaimaa oli viime jouluna itselleni ihan taivas, piste. Kuitenkin ruoka, kuin ruoka kolahtaa meikäläiseen. Ja jos saa siinä samalla ruokaillessa tuijottaa välimerta, niin mikäs siinä?

Mitä olisi Kreikka ilman kreikkalaista salaattia? Olen vuoden verran odotellut, että saan taas aitoa kreikkalaista salaattia. Se on niin hyvää. Vaikka se on lopulta niin yksinkertainen, niin juju on ainakin itselleni noissa ihanissa oliiveissa ja laadukkaassa, aromikkaassa oliiviöljyssä. Se on kyllä jotain ihan  muuta, kuin täällä Suomessa kaupoissa myytävät valmisrasioihin pakatut kreikkalaiset salaatit.

Maistoin muistaakseni nyt ensimmäisen kerran myös Moussakaa. Moussaka muistuttaa tavallaan lasagnea, mutta siinä on vehnälevyt korvattu munakoisolla. Moussakassa käytetään yleensä myös lampaanlihaa, sekä tomaatti- ja valkokastiketta. Mausteina hieman vaihdellen mm. timjamia, basilikaa, ja yllättävästi kanelia. Niin ja tietysti oliiviöljyä ^_^

Moussakaa söin reissulla kahdesti. Ensimmäinen moussakakokemus oli ihan jees. Tuumasin, että ihan hyvää on mutta ei ehkä jää rakkaisiin muistoihin. Toisen kerran tilasin Moussakaa Nikiforos nimisessä ravintolassa (tälle paikalle muuten vahva suositus, siellä osataan tehdä hyvää ruokaa).

Nikiforoksen Moussaka olikin sitten sellaista tavaraa, että koin ruokaorgasmin, niin sanotusti. Se oli niin hyvää, että itken yhäkin sen annoksen perään. Niin mehevää, ruokaisaa ja uskomattoman taidokasta mausteiden käyttöä. Tiedättekö sen tunteen kun, ruoka on niin maukasta, että aivot meinaa mennä ihan offlinelle?

Myös syömäni pizza oli kuin jostain toisesta ulottuvuudesta. Kunnolla täytettä, ja rapea pohja. Tässä kyllä alkaa kuola valua, tätä ruokaosiota kirjoittaessa :D Viimeisenä iltana päädyin syömään pikaruokalan näköiseen paikkaan, joka oli vilkkaan moottoritien varrella. En oikein odottanut mitään kummoisia makuelämyksiä, mutta kaipasin paikkaan, jossa saisi pikaisesti ruoan pöytään. Kyllä se ruoka sieltä saapuikin ja pöytään kannettiin maukkain koskaan syömäni herkkusieni-pekonirisotto. Tällä reissulla kyllä ruokakokemukset olivat erittäin onnistuneita!











Kolymbari kohteena sopii rauhaa rakastavalle ihmiselle. Kolymbarin yöelämäkin on hyvin rauhallista ja hillittyä. Kolymbari ei siis ole alkuunkaan sopiva paikka megabilettäjille. Kolymbarissa en muista nähneeni yhtäkään yökerhoa esimerkiksi. Rannalla on enimmäkseen ravintoloita ja hieman hienompia ravintoloita. Niiden lisäksi muutama hyvin rauhallisen imagon omaavat kocktail-baarit.

Kolymbarissa riittää hyvin esimerkiksi viikko, sillä siellä ei ole hurjasti nähtävyyksiä, paitsi ainakin Gonian luostari. Olenkin siellä aiemmalla reissulla käynyt, ja suosittelen siellä piipahtamaan. Nätti paikka. Kolymbarista pääsee näppärästi esim. naapurikylään Plataniakseen, jos kaipaa hieman vilkkaampaa meininkiä välillä. Voisin ehdottomasti palata vielä uudelleen Kolymbariin. Ja suosittelen sitä matkakohteeksi, jos tykkää rauhallisista pikkukylistä :)


Kreeta <3




4 kommenttia:

  1. Kyllä oli taas sinulla niin kauniita kuvia. Kyllä itsekin pitäisi joku matka tehdä. Paikka kuulostaa sellaiselta että viihtyisin. -Anjuliini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kolymbari vetosi ainakin minuun kovasti.

      Poista
  2. Onpa ihania kuvia ja nuo ruokakuvat, aijai, kuolaa pukkaa! Tuo pizzakin, ihan mielettömän mehevän näköinen! Kerran sain Kyproksella mussakaa, joka oli tehty savikippoon ja se oli täyttä, pökerryttävää nirvanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän itselläkin kuola pukkasi, kun ruoka-osiota kirjoitin ja muistelin makuelämyksiä. Pökerryttävä nirvana on tosi hyvä kuvaus :D ^_^ Sellaista se omakin moussaka taisi olla.

      Poista

Kommentit piristävät aina :)