Kauhutarina "ihonhoidosta"

Tässä eräänä päivänä purkkiarsenaalejani läpikäydessä ja järjestellessä, uppouduin muisteloihin. Nimittäin niihin aikoihin, kun olin ehkä jotain 13- vuotias ja naamani oli valmistautumassa räjähtämään.

Olen usein blogissa sivunnut sitä asiaa, että kärsin tosiaan murrosiän puhjetessa inhottavasta näppyongelmasta. Kun muistelin sitten tuota aikaa ja sitä miten ja millä tuotteilla "hoidin" ihoani, ihan puistatti. Ja järkytti. Tuli mieleen ihan pyhittää noille kamalille ihonhoitovuosille oma postauksensa. Se on aikamoinen kauhutarina se ^_^

Clearasileja en juurikaan lämmöllä muistele.

Ihan ensimmäinen ihonhoitotuote silloin ysärillä taisi olla Clearasilin putsari ja kasvovesi. Tarina alkaa siis jo pahan kuuloisesti. Muistelen, että Clearasilin putsari oli superpesevää ja jätti ihon narskuvan puhtaaksi ja kiristelevän kuivaksi. "Hyvä, hyvä. Puhdasta tulee" ajattelin tuolloin. Clearasilla oli tuolloin myös herkemmälle iholle suunnattu kasvovesi ja sitten se sininen puteli joka oli stydimpää litkua. Luonnollisesti valitsin sen vahvemman tapauksen, jolla nassuani huljuttelin. Mitään kosteusvoiteitahan en tuolloin käyttänyt. Ajattelin silloin perusteellisen virheellisesti, että kaikki kosteusvoiteet on big no no näppyongelmaiselle iholle. Clearasil lupasi poistaa finniongelmat, ja tehdä ihmeitä. Kun sitten ei niin käynytkään, olin tietysti kovin pettynyt ja itsetunto pohjamudissa.

En osannut tuolloin aavistaakaan, että hoidin lähtökohtaisesti ihoani täydellisen väärin. En ymmärtänyt mitään ihonhoidosta, mutta luotin vain brändien tuotelupauksiin. Koska Clerkku ei tehonnut, niin siirryttiin tehokkaampiin aineisiin :D

Yves Rocheria meillä kotona tilattiin aina ysärillä ihan intopinkeänä. Ah, niitä Yveksen mainoslappusten saksilla pilppuamista ja sitten tilauskuponkiin liimailua ^_^  Yvekseltä aikoinaan tilasin Soin Clarifiantia, joka sekin oli epäpuhtaalle ja nuorelle ongelmaiholle suunnattua. Muistaako joku? Soin Clarifiantilta käytin aivan järkyttävän tujua kasvovettä, joka taisi lähes kirjaimellisesti polttaa naamani. Tuon käyttökokeilun myötä ihoni oli oikeastaan ihan kauttaaltaan punainen ja hilseilevä. Poskiltakin irtosi ihoa ihan hiutaleina. Kasvoveden kaverina toisinaan kokeilin samaisen merkin hoitovoidetta, jonka koostumus oli inhottava. Itseasiassa yksiä ällöimpiä tuotekoostumuksia, mitä olen koko elämäni aikana käyttänyt. Limainen koostumus, joka ei vain ihoon imeytynyt vaikka kuinka hieroi. Voideltu naama tarrasi myös ihastuttavasti tyynyliinaan kiinni. Saan inhonväristyksiä tätä muistellessani :D

Mon amour? Nope.

Ranskalaisen Yveksen tuotteetkaan eivät siis osoittautuneet menestystarinaksi ihollani. Käyttössä oli jossain vaiheessa myös Garnierin rakeita sisältävä puhdistusgeeli, jolla iloisesti ja toiveikkaana kuurasin naamaani joskus jopa neljä (!) kertaa päivässä. Tässä tapahtui taas sitä autuaan tietämätöntä väärää ihonhoitoa ja virheellisiä olettamuksia. Ajattelin, että mitä useammin naaman pesee, sen puhtaampi se on ja finniongelmat ovat kohta muisto vain. Juu ei. 

Markettien epäpuhtaalle iholle suunnattua kalustoa tuli koluttua läpi hurjan paljon, ja eihän mikään tulosta tuottanut. Eipä tietenkään, kun kaikki kuivattivat jo valmiiksi Saharan autiomaa- kuivaa korppuihoa entisestään. Mulla ei ole varmaan koskaan elämäni aikana ollut iho niin pahassa epätasapainotilassa, kuin tuolloin murrosikäisenä. Ja niin paljolti itse aiheutettu tila.

Jossain vaiheessa sen kekkasin. Apteekki! Apteekista saa kaikkea jolla hoidetaan ongelmat pois. Sinne siis. Muistan, että apteekista tarttui mukaan ainakin Sebamedin pesuneste, joka sekin kyllä oli aivan liian pesevää tavaraa tuolloin. Ja sitten yksi pahimpia mokia. Käytin apteekista saatavaa Neo Amiseptia kasvoveden korvikkeena. Neo Amisept on vahvaa alkoholipitoista desinfiointiainetta. Sillä pyyhin ihoa joskus useammankin kerran päivässä. Onko joku jo aivan kauhuissaan tästä tarinasta? :D En ihmettele jos on.

Eipä tuo edellä mainittukaan "hoitorutiini" tuottanut mitään parantavaa tulosta. Kasvot olivat tosi punaiset ja rutikuivat. Aivan kiristelevän kuivat! On aika kamalaa katsottavaa ne vanhat 90-luvun valokuvat missä meitsi möllöttää naama selkeästi kaulaa punaisempana. Kamaluuden tietysti kuvissa kruunaa silloin muodikas, tipunkeltaiseksi valkaistu pottatukka. Voi voi...

Apteekissa jatkoin ahkerasti vierailua. Bentsyyliperoksidit tulivat mukaan kuvioihin. Brevoxyl taisi olla se eka voide, jota innoissani naamaani hieroin. Muistelisin, että näpyt ainakin osittain nujertuivat, mutta selvähän se, että iho oli edelleen aivan järkyttävässä kunnossa. Onko ihme, kun siihen lykkää kerta toisensa perään mitä vahvinta myrkkyä. Jossain vaiheessa alkoi kai järki pakottaa päätä, kun tajusin siirtyä aivan toisenlaisiin hoitotuotteisiin. 

18- vuotiaana Nivea oli tosi jees ja mun iho tykkäsi tosi paljon :)

Ymmärsin siirtyä ensinnäkin puhdistustuotteissa normaalille iholle suunnattuihin sellaisiin. Ei nekään  silloin mitään maailman hellävaraisempia olleet, mutta silti paljon parempi vaihtoehto silloisiin superpeseviin Garniereihin ja Clearasileihin. Noihin aikoihin tajusin myös vihdoin kokeilla kosteusvoiteita! Aknesta kärsivät kehuivat kovasti keskustelufoorumeilla apteekeista saatavaa Humektan perusvoidetta. Humektania käytinkin tosi pitkään, vaikka oikeastaan aina inhosin sitä. Se tuntui imeytyvän huonosti ja jätti inhan tunteen iholle. Herbinalla oli myös noihin aikoihin markkinoilla Acnesept- niminen hoitolinja. Sikäli, että muistan vielä oikein, oli Acneseptin kosteusvoide varmaan se ensimmäinen josta tykkäsin. Se oli superkevyttä geeliemulsiota, joka hulahti nopeasti ihoon ja jätti mattapinnan. Muistan myös, että se hieman laski joulunpunaista ihonsävyäni. Punoitusta hillitsevä vaikutus oli kuin taivaanlahja ja se geelivoide tuntuikin aivan ihmeelliseltä taikatuotteelta.

Entäs ne erikoishoidot noihin aikoihin? Nekin on horror-sceneä. Oh dear god..

Eli jos ajatusmaailmani kulki silloin tyyliin: Paljon, usein ja enemmän, se tarkoitti tätä myös erikoishoidoissa. Savinaamiot ja mekaaniset kuorinnat olivat siis kuvioissa mukana. Taisin suosia silloin erityisesti Freemanin tuotteita, joissa ei sinänsä vikaa ole. Paha vaan, että kuorin silloin ihoani joka toinen päivä (!) ja oikein antaumuksella tietysti. Ihollani muhittelin myös joka toinen päivä savinaamiota. Tässäkin tapauksessa siis tapahtui aivan järkyttäviä ylilyöntejä! Ja voi jestas sentään, kun olisi edes tajunnut korvata savinaamiot kosteusnaamioilla!

Melkein jopa nolottaa julkaista tämä kirjoitus. Hämmästyttää, miten onkaan voinut hoitaa ihoansa niin perusteellisen väärin. Toisaalta, ihonhoidosta en tajunnut teininä hölkäsenpöläystä. Riitti se mainospuhe tuotteen takaetiketissä. Olen usein miettinyt, että jospa vain olisi aikamatkustus mahdollista. Se ois kyllä saman tien paluu menneisyyteen ja kävisin vähän opettamassa teini-Jusua, ainakin tämän asian suhteen (ja ehkä monen muunkin asian) ^_^

Olen usein miettinyt, että mitenköhän ihoni olisi reagoinut ja voinut, jos olisin tuolloin osannut valita tuotteet ja hoitaa sitä nykytietämykselläni ihonhoidosta. Olisikohan iho ollut yhtä hyvässä kunnossa kuin tänään? Mene ja tiedä, mutta onneksi homma menee paljon oikeaoppisemmin tänään :)

Onko teillä joskus mennyt ihonhoito ihan metsään?