Kauneusihanteet. Siinäpä vasta mielenkiintoinen käsite. Kauneusihanteita lienee ollut aina olemassa ainakin jossain määrin. Kun kauneusihannetta miettii syvemmin käsitteenä, sekin alkaa lopulta tuntua aika järjettömältä. Miksi ihminen kehittää kauneusihanteita tai kokee halua näyttää tietynlaiselta? Miksi määrätynlainen ulkoinen olemus on niin monen ihmisen tavoite?
Kauneusihanteet ovat vaihdelleet eri aikojen saatossa paljon ja ovat olleet toisinaan hyvinkin järjenvastaisia. Kauneusihanteet ja yhteiskunnan luomat ulkonäköpaineet ovat aina koskeneet kaikkia sukupuolia, mutta moni on varmaan samaa mieltä, että ilmiö on aina kuormittanut erityisesti naisia. Teksti keskittyykin lähinnä pohtimaan länsimaiseen naiseen kohdistuneita kauneusihanteita. Miehet ovat päässeet tässä(kin) asiassa helpommalla. Miesten kauneusihanne on ollut melko muuttumaton aikojen kuluessa. Miehen tulee olla pitkä, harteikas ja lihaksikas. Määritelmä on tiukka ja feminiinisiä piirteitä ei mahdu tähän ihanteeseen. Lyhytkin mies voi saada huomiota, mutta tuskin koskaan positiivisessa valossa. Pääseekö miehet sitten kuitenkaan tässä asiassa helpommalla?
 |
| Kuva: ctfassets.net |
Tavoitteena rehevät muodot ja valkea iho, vai eikö sittenkään?
1600-luvulla kauneusihanne oli kunnolla rehevä ja pyöreä vartalo. Ylipaino ei siis ollut negatiivinen asia vaan ehdottomasti positiivinen. Runsaita muotoja jopa korostettiin vaatetuksen ja toppausten avulla. Runsaat muodot viestivät yksilön vauraudesta, joka oli yksi syy kauneusihanteeseen. Myös vaalea iho oli haluttu tavoite, joka viesti myös yksilön hyvästä asemasta. Ja tämä liittyi siis juurikin valkoisen rotuun, mikä ehkä sanomattakin selvää. Ruskettunut iho oli ehdottomasti epätoivottu, sillä se viesti taas huonommasta yksilön asemasta. Ruskettunut iho yhdistettynä hoikkaan vartalomalliin viesti pihatöistä ja varattomuudesta.
Ja miten tämä edellä mainittu kauneusihanne sitten kehittyikään? Kääntyi täysin päälaelleen! Haluttiin ehdottomasti olla langanlaihoja ja paahteisen ruskettunut iho oli tavoite. Vaalea iho ja runsaat muodot eivät enää vastanneet kauneusihannetta lainkaan. Muutos tähän sisälsi tietysti välivaiheita, mutta miten onkaan järjetöntä nämä kaksi ääripäätä? Laihuuden ihannointi aiheutti tietysti syömishäiriöitä ja auringossa ja solariumissa ihon grillaaminen muita terveyshaittoja. Mutta terveyshaitat ovatkin usein olleet sivuseikka kauneusihanteiden perässä juoksemisessa. Korsetti vaurioittakoon sisäelimiä, kunhan muodot ovat oikeanlaiset. Kauneusihanteiden suhteen ollaan aina oltu valmiita kärsimään.
Siinä missä länsimaalaiset ruskettivat itseään armotta, Aasiassa meininki on päinvastainen. Siellä kalpea iho oli ja on edelleen kauneusihanne ja länsimaalaisten rusketusbuumi herätti ihmetystä ja kauhistusta. Voin vain kuvitella miten surkeat markkinat Aasiassa olisi itseruskettaville tuotteille. Niillehän naurettaisiin. Sen sijaan ihoa vaalentaville tuotteille on kysyntää. Tässäkin osa menee niin pitkälle, että turvautuvat vaarallisiin injektioihin muokatakseen ihonväriään.
Me ihmiset siis kulutamme hirveän paljon aikaa oman ja muiden ihonvärin miettimiseen ja jopa vaaranamme terveytemme sen vuoksi. Olen aina tätä ihmettelyt, että miksi niin on? Herää taas kysymys, että onko ihminen lopulta kovin älykäs otus?
Leikkaamalla sopivan kokoiseksi ja oikeanlaiseksi.
Kun asiaa pohtii syvemmin, kauneusihanteet ovat ajan kuluessa muuttuneet myös entistä vaarallisemmaksi. 1990-luku oli aikaa, jolloin äärimmäinen laihuus oli trendi. Kuitenkin naisten kohdalla tähän ihanteeseen yhdistyi myös isot rinnat. Jos kehon rasvaprosentti on laihdutettu huomattavan alhaiseksi, ei rintavarustus voi olla muhkea. Tällainen kehon muoto on käytännössä mahdotonta saavuttaa luonnollisesti. Kauneuskirurgia ilmestyi kuvioihin erittäin näyttävästi. Plastiikkakirurgilla käynti teki mahdolliseksi saavuttaa tämän hullun kauneusihanteen silikoni-implanttien avulla. Hiukset olivat myös äärimmäisen vaaleat ja huulten muhkeutta korostettiin. Esimerkiksi Pamela Anderson ja Linda Lampenius edustivat aikansa kauneusihannetta.
Plastiikkakirurgian yleistyttyä myös esim. nenäleikkauksista tuli valtavan yleisiä. Pieni ja siro nenä oli kauneusihanne. Jos vartalon muoto ei tuntunut riittävän kapoiselta laihduttamisesta huolimatta, tähänkin löytyi ratkaisu plastiikkakirurgiasta. Rasvaimu oli helppo ratkaisu päästä lähemmäs ihannevartaloa. Jos tavoite muuttui oikein pakkomielteeksi, voi kirurgi myös poistaa alimmat kylkiluut leikkaamalla. Valitettavasti ihmiset ajautuivat äärimmäisyyksiin asti plastiikkakirurgian suhteen. Asia on ennallaan myös vuonna 2024.
 |
| Kuva: dailymail.co.uk |
Terveellisesti laiha ja karvainen kysymysmerkki.
2000-luvulla kauneusihanteisiin ei enää kuulunut huomattavan iso rintavarustus. Silikonibuumikin oli laantunut ja asiaan alettiin suhtautua kielteisesti. Uusi kauneusihanne oli nyt luonnollinen ja raikas. Terveys ja terveellinen elämäntapa on trendi ja sen halutaan näkyvän ulkoisessa olemuksessa. Vartalon tulisi olla timmi ja hyvällä tapaa muodokas. Eli hoikka, mutta lihaksikas.
Valkoisista hampaista muodostuu trendi. Yhä useampi valkaisee hampaansa, jolla korostetaan tervettä ja raikasta olemusta. Varsinkin USA:ssa valkaistut hampaat ovat tänäkin päivänä oikeastaan ihan normi. Nykyään onkin poikkeus jos yksilöllä ei ole valkaistuja hampaita ja sitä pidetään jopa hieman ihmetyksen aiheena.
2000-luvulla tiukat kauneusihanteet ovat alkaneet väsyttämään osaa ihmisistä. Kauneusihanteita vastaan kapinoidaan ja halutaan korostuneesti olla persoonallisia. Julkisuudessa naiset saattavat ilmestyä punaiselle matolle kainalokarvat näkyvissä. Naisten kauneusihanteisiin on kuulunut lähes aina karvattomuus ja sileä iho. Karvojen jättäminen iholle on voimakas kannanotto kauneusihanteisiin. Silti tietyt kauneusihanteet pysyvät tiukassa. Madonnan tytär Lourdes kuvattiin jo useampikin vuosi sitten rannalla, kainalot karvaisina. Tästä tuli uutinen viihdejulkaisuihin. Lourdesin ajelemattomat kainalot siis ylittivät maailmanlaajuisen uutiskynnyksen. Surullista ja samalla niin koomista.
Erika Vikman saapui viime vuonna itsenäisyyspäivän juhliin kainalot luonnontilassa. Tämä aiheutti jälleen pahennusta. Naiset ja karvaisuus ei tunnu edelleenkään mahtuvan samaan kuvaan. Saako nainen siis edelleenkään olla karvainen?
Laihuuden yletön ihannointi väistyy jossain vaiheessa hieman taka-alalle. Aletaan puhua kehopositiivisuudesta. Dove julkaisee mainoksen, jonka malleina esiintyvät "tavalliset naiset". Doven mallit eivät ole nollakokoa, eikä raskausarpia ole meikattu piiloon. Doven mainos onkin vahva kontrasti Victoria's Secretin langanlaihoihin malleihin. Luonnollisuus ja aitous ovat teemoja, joita halutaan tuoda esille. Trendit ja kauneusihanteet ovat aina olleet ohimeneviä ja vaihtelevia. Niin on tämäkin hyvältä kuulostava, armollinen suhtautuminen itseensä.
 |
| Kuva: datocms-assets.com |
Sosiaalinen media ja täydellinen ulkomuoto.
Viime vuosien aikana kauneusihanteet ovat vapautuneet tarkasti rajatuista raameista. Mutta tällekin ajalle on siunaantunut yhtä jos toista viritelmää.
Viihdeuutisissa kerrotaan, kenellä julkisuuden henkilöllä on maailman täydellisimmät kasvot. Kuka sen päättää? Niinpä niin. Tähän on olemassa jonkun kehittelemä laskukaava, jolla lasketaan täydelliset kasvot. Poskipäiden tulee olla tietyllä korkeudella, nenän kapea, mutta ei liian kapea. Myös ihoalue huulten ja nenän välissä voidaan mitata ja sillekin on tietysti olemassa ihannemitat.
Trendiksi nousee contouring-meikkityyli. Contouring-meikillä muotoillaan kasvoja vastaamaan yleistä kauneusihannetta. Iho on pakkeloitu virheettömäksi. Nenä varjostetaan kapeaksi ja poskia korostetaan higlighterilla. Kim Kardashian on tämän näytelmän päätähti. Ja kaikki tahtovat olla kuin hän. Jotkut jopa kirjaimellisesti, läpikäymällä kirurgisia toimenpiteitä näyttääkseen Kim Kardashianilta.
Myös täyteaineet ovat arkipäivää. Pulleat huulet saa kätevästi pistämällä. Tässäkin homma lähtee monella lapasesta ja liiallinen täyteaineiden ottaminen tekee ihmisistä kummallisen näköisiä. Tehdään siis "huomaamattomia" toimenpiteitä, että tulos olisi luonnollinen. Halutaan siis olla luonnollisia, mutta ei sitten kuitenkaan. Metsään menee.
Sosiaalinen media on astunut kuvaan ja lisännyt kierroksia. Feedi tuputtaa loppumatonta kuvatulvaa ihmisistä, jotka täyttävät kauneusihanteiden vaatimukset. Tämä luo omanlaiset paineet muottiin mahtumisesta. Kauneusfiltterisovelluksella jokainen voi kuulua joukkoon. Muutamalla pyyhkäisyllä ei-tyydyttävä selfie muuttuu ihanteelliseksi, joskin valheeksi. Digitaalinen muokkaaminen ei silti kaikille riitä.
 |
| Kuva: guardian.ng |
Selfie-kulttuuri on saanut aikaan erityisen surullisen ilmiön. Yhä useammat (nuoret) ihmiset ovat alkaneet hakeutua kauneusleikkauksiin ja muihin esteettisiin toimenpiteisiin, koska eivät ole tyytyväisiä selfie-kuviinsa. Kun yksilö tuijottaa omaa kuvaansa liian kauan puhelimen näytöllä, voi tapahtua selfie-dysmorfia. Ihminen alkaa nähdä itsensä vääristyneesti, huomioiden vain pelkkiä virheitä itsessään. Ilmiö on eräänlainen mielenterveyden ongelma, joka johtuu osittain kauneusfiltterisovelluksista. Mieleiseksi muokatusta selfiestä muodostuukin pakkomielle ja todellinen ulkomuoto koetaan vastenmieliseksi.
Nykyään ei ole tavatonta, että hakeudutaan plastiikkakirurgille korjaamaan asia. Asiakas näyttää itse muokkaamaansa kuvaa vastaanotolla ja kertoo mitkä kaikki kohdat tulisi korjata. Tässä voi jo puhua ihan next level- järjettömyydestä. Ja kaikki tämä vain siksi, että saavuttaisimme kauneusihanteen.
Nykyaika vetää sanattomaksi monestakin syystä. Ja nykyajan ulkonäköpaineet ja kauneusihanteet vasta sanattomaksi vetääkin. Kauas on tultu 1600-luvulta mutta onko asiat tänään paremmin? Siitä varmaan voi olla montaa mieltä. Mikä mahtaa olla meininki vaikkapa 50 vuoden päästä? Olisipa kristallipallo....
