Voisin sanoa, että näin vuonna 2024 olen todella puutunut ja kyllästynyt sosiaaliseen mediaan. Tämä ei tapahtunut mun kohdallani yllättäin. Jo muutama vuosi sitten some alkoi ärsyttämään päivä päivältä enemmän. Silloin siinä ärsytti mm. someen käyttämäni aika. Somehan on monille koukuttava ja niin se oli mullekin. Usein havahtui siihen, että somessa on roikkunut ihan liian pitkään. Jotain järkevääkin olisi voinut tehdä, mutta some tosiaan häiritsi. Facebook jäi mun kohdalla taakse jo vuosia sitten. En ole kaivannut. Hyvin nopeasti huomasin, että oli jokseenkin vapauttava tunne poistua Facebookista. Joskin aluksi välillä tuli fiilis, että jään jotenkin ulkopuoliseksi. Tunne meni ohi.
Instagramista innostuin aikoinaan hyvin nahkeasti. Siellähän jaettiin kuvia mutta kuulumisia ei juurikaan kukaan kirjoitellut. Instagramia aloin käyttää aktiivisemmin joskus blogin perustamisen aikoihin. Motiivina oli tietysti olla yhteydessä lukijoihin. Toki ennen sitä tuli jaettua turhankin innokkaasti kaikenmaailman selfieitä. Olen muuten jälkeenpäin kummastellut sometoimintaani. Tänä päivänä tuntuu ihan nololta oman naamansa jatkuva tyrkyttäminen. Luulenpa, että sillä olen hakenut jotain huomiota ja ehkäpä heikon itsetunnon pönkittämistä? Selfiekulttuuri onkin perin outo ilmiö ja aiheuttaa monille ulkonäköpaineita. Ajatelkaapa jos teidän mummit ja ukit olisivat vanhoissa kuvissaan huulet tötteröllä, luuri kädessä? Tämähän on ihan totisinta totta tämän päivän lapsukaisten isovanhempien kohdalla 😃
Sosiaalista mediaa on nykyään yhtä ja toista. Instagramia, X:ää, Snapchatia, TikTokia. Varmaan monta muutakin, mutta en halua olla enää ajan hermolla. Liika on liikaa ja kiinnostus lopahtanut. Ainoa somekanava jota käytän vielä on Instagram. Ja ehkäpä moni on huomannutkin, että hiljaista on ollut sielläkin. Tästä on jopa kysytty, että minne olen kadonnut 😃 En ole kadonnut minnekkään, mutta jotenkin ei vain huvita julkaista mitään. Sen lisäksi Instagramia ei huvita juurikaan selata enää. Havahduin loppuvuodesta, että olin kuin huomaamatta ollut avaamatta Instagramia useisiin päiviin.
Somen kohdalla puuduttaa varmaankin eräänlainen epäaitous. Ei ole toki mitenkään kummallista, että ihmiset haluavat jakaa elämästään niitä parhaita paloja. Kukapa ei haluaisi antaa itsestään ja elämästään sitä parasta mahdollista vaikutelmaa? Elämä on ihanaa, työt tehdään tehokkaasti ja lomalla ollaan yhtenään. Rahaa riittää ja elämä on fantastista. Hyvin harva haluaa/uskaltaa näyttää kolikon kääntöpuolta. Jaetaan mieluummin se hieman kiilloteltu kuva itsestä ja omasta elämästä. Tämä on johtanutkin erikoiseen, joskaan ei yllättävään ilmiöön. Some aiheuttaa ihmisille mielenterveysongelmia.
Kiilloteltu kuva elämästä aiheuttaa herkästi muissa ihmisissä kateuden ja huonommuuden tunnetta. Ajatuksiin hiipii salakavalasti ajatus, että oma elämä on ihan kakkaa ja kaikilla muilla menee niin paljon paremmin. Moni saattaa unohtaa, että näkyville ei vain tuoda niitä negatiivisia asioita. Korostetaan pelkkiä positiivisia juttuja. Huomasin tämän saman ilmiön toteuvan omalla kohdallani. IG:n feediä selatessa havahduin usein ajattelevani miten kaikilla on niin valkoiset hampaat, upea iho ja kuvat ovat aina jotenkin niin rasittavan täydellisiä. Vaikka tietää faktat on hassua, miten niitä ei silti tunnu täysin sisäistävän.
Tuntuu, että aivot eivät ehkä vain millään käsitä sitä kokonaisuutta. Unohtuu turhan herkästi, että nykyään melkein kaikki kuvat ovat filtteröityjä. On suoraan sanottuna ihan sairasta, miten paljon ihmiset esimerkiksi muokkaavat omia kuviaan somessa. Nykyään on kai uusi normaali se, että sovelluksella pienennetään nenä, suurennetaan ja kirkastetaan silmät, kavennetaan leukaa ja tuuhennetaan hiukset. Lopputuloshan ei ole enää aito olemassa oleva ihminen. Myös videolla näyttäytyvä ihminen saattaa olla rankasti filtteröity, mitä ei läheskään aina tule ajatelleeksi. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa pidemmänkin pohdinnan.
Itselläni on ollut tapana jakaa paljon lomakuvia somessa. En ole sen enempää asiaa miettinyt. Todennut vain, että onpa kauniita maisemia ja auringonlaskuja, haluan jakaa tämän muiden nähtäväksi. Lomakuvien liiallinen jakaminen voi olla tavallaan virhe. Sain jossain vaiheessa kuulla kommenttia, että elämäni on "ärsyttävän täydellistä" ja että "en ole muutakuin ulkomailla". Tähän liittyen sain kuulla muutakin kummallista mielipidettä. Olinkin aivan hämmästynyt siitä, miten väärän käsityksen ihmiset voikaan somen perusteella saada. Tässähän se jutun ydin juuri on. Jos somessa jakaa vain kauniita lomakuvia, tulee helposti ihan väärä käsitys. Niiden lomakuvien välissä kun ei ole julkaistu mitään liittyen oman elämän haasteisiin, suruihin ja ongelmiin.
Myös ylenpalttinen jakaminen somessa on ilmiö jota ihmettelen. Osa ihmisistä haluaa jakaa esim. stoorien muodossa käytännössä KAIKEN päivänsä kulusta, heti aamusta alkaen. Ja siitäkin voi tehdä itselleen voimia vievän rasitteen, jos on taipumusta haluta näyttää asiat mahdollisimman hienosti. Mutta pohjimmiltaan ihmettelen, mikä tässä on taustalla että on tarve ns. ylijakamiseen? Jotkut tutkijat selittävät tämän ilmiön ihmisten yksinäisyydellä ja huonolla itsetunnolla. On tarve tulla nähdyksi. "Katsokaa, minä olen olemassa. Huomatkaa minut". On silti hienoa jos some helpottaa yksilön negatiivisia tunnetiloja. Silti ilmiö on mun mielestä kovin surullinen.
TikTok on mielestäni ilmiönä aivan ylitsepääsemättömän raivostuttava 😅 TikTokin feedi on päättymätön ja ihmiset tuijottavat loputonta visuaalista antia kuin hypnoosissa. Ihan kuin suurempi taho olisi alistanut ihmiset valtaansa. Jokin taho on onnistunut ovelasti alistamaan ihmiset toimimaan omien intressiensä mukaisesti. Tanssitaan jonkin hölmön musiikin tahdissa ja jokaisen on tehtävä sitten oma versionsa tästä. Ei ole siis tarkoitus ketään tässä morkata, mutta näin yleisesti vain ihmettelen ilmiötä. Olenko outo hyypiö, kun en innostu millään tästä ajatuksesta? Miksi näistä jutuista edes on tullut tällainen ilmiö?
Lääkärin vastaanottoa odotellessani huomasin, miten muut odottavat potilaat tuijottivat puhelimiaan. Ei voinut olla huomaamatta, että selasivat somea aivan kuin hypnoosissa. Olin ainoa odotustilassa, jolla oli puhelin taskussa. Olin kirjaimellisesti se outo hyypiö, jos nyt vähän vitsailen. Ravintolassa ystävät ja pariskunnat eivät enää nykyään huomioi toisiaan samoin kuin ennen. Ruoka-annoksista otetaan kuvat, valaistus mietitään tarkasti ja parhaan mahdollisen filtterin valitseminen vie aikansa. Syömisen ohessa on pakottava tarve käydä tarkistamassa tykkäysten määrä pikaisen dopamiiniryöpyn toivossa. Ihmiset ovat olevinaan niin sosiaalisia, mutta eivät itseasiassa ihan oikeasti enää sitä olekaan. Ihan oikea aito ihminen olisi siinä vastapäätä, mutta somessa on "kaikki" huomaamassa juuri sinut, juuri sillä hetkellä.
Tämän päivän maailma on mun mielestä ihan kummallinen. Lapset eivät enää leiki "oikeita" leikkejä. Aikuiset eivät enää jaksa antaa huomiota lapsilleen. Ruutu laitetaan lapsille naaman eteen, että äidit ja isät saisivat omaa aikaa. Ja se oma aika onkin sitten sitä ruudun tuijottamista. Ehkä yleistämistä, mutta silti. Minkälaisia mahtaa tulla tämän päivän lapsista aikuisina? Tekoälyn kanssa rupattelevia säikkyjä, joilla ei ole enää taitoja aitoon sosiaaliseen kanssakäymiseen?
Valitettavasti some mahdollistaa myös entistä tehokkaampia kiusaamisen muotoja. Tätä tapahtuu tietysti kaikissa ikäryhmissä ja monessa eri muodossa. Mutta varsinkin lasten maailmassa some tekee kiusaamisilmiöstä suorastaan pelottavan. Somessa on helppo vetää muut mukaan lynkkaamaan yksittäinen henkilö. Olin itse aikoinaan koulukiusattu ja olen miljoonat kerrat todennut kauhunsekaisin tuntein, että onneksi silloin ei ollut somea. En tiedä miten ihmeesä olisin selvinnyt järjissäni.
Somevaikuttajana mulla olisi paljon parantamisen varaa nykyvaatimusten mukaan. Mutta en halua, enkä jaksa. En halua olla 100 kertaa vuorokaudessa näkyvillä miljoonassa eri somekanavassa tekemässä itseäni näkyväksi, vaikka se "kannattaisi". En ole jaksanut enää mainostaa edes uusia postauksia Instagramissa, mitä aiemmin tein. Ja tästäkin olen onnistunut potemaan huonommuuden tunnetta koska "kyllähän kaikki muutkin". Vierastan nykyaikaa. 2000-luvulla syntyneille somessa ei kai ole mitään ihmeellistä? Heille se on ollut aina olemassa toisin kun meille joiden lapsuudessa ja nuoruudessa ei somea tunnettu.
Ja tässä silti kirjoitan tätä ajatustulvaani sosiaaliseen mediaan blogipostauksen muodossa. Ehkä tähän on hyvä lopettaa tämä aihe 🤷♂️
Kuvat: Unsplash.
Miten teillä muilla? Mitä ajatuksia some herättää teissä nykyään?
