Sokeri tuhoaa ihon

 

Mediassa on nykyään paljon artikkeleita jotka syyllistävät ihmisiä syömisistään. "Älä syö liikaa sitä ja tätä tai muuten. Syöthän tarpeeksi tätä ja tuota tai muuten". Jos tällaiset tekstit yhtään ahdistaa, ei kannata lukea tätä tekstiä pidemmälle. 😁

Joskus 60-luvulla sokeria pidettiin varsinaisena terveyspommina. Siitä sai nopeasti energiaa ja olihan se myös täysin luonnontuote. Kunnes sitten jossain vaiheessa asioita tutkittiin enemmän ja todettiin, että sokeri ei ehkä olekaan ihan niin hyvä juttu. Sokeri on tosi koukuttavaa ja sen olen itsekin kokenut. Olin aiemmin suoraan sanottuna ihan mahdoton sokerinarkki. Ei mennyt päivääkään, ettei tehnyt mieli suklaata ja karkkia. Tai jotakin makeaa! Jos jotain sokerijuttua ei saanut, olo oli todella hermostunut ja ärtyisä. Sokerihimo oli aivan selkeä ja suorastaan elämää häiritsevä. En ole huomannut tällaista minkään muun ruoka-aineen kohdalla koskaan. En ole esimerkiksi haaveillut pitkin päivää isosta läjästä porkkanoita 😅 Sokerin kohdalla pystyi kyllä selkeästi tajuamaan, että on koukussa. 

Vaati järjetöntä tahdonvoimaa pyristellä irti sokerista. Se vei noin 3kk kun sen alkoi huomaamaan, että sokeri ei pyöri enää päässä eikä oikeastaan tee yhtään mieli mitään makeaa. Sen jälkeen tapahtui joku kummallinen älynväläys, että palkitsen itseni näin hyvästä suorituksesta. Ostin säkillisen irtokarkkeja. Oli hämmentävä kokemus, kun niistä ei enää saanutkaan samanlaista kiksiä, kuin silloin aiemmin. Tuli todella ällöttävä olo.

Sokerivieroitus tuntui aluksi aivan mahdottomalta tehtävältä. Alku sujuikin tekemällä itse sokerittomia vaihtoehtoja. Käytin paljon steviaa ja erytritolia makeutuksessa. Mutta oivalsin hyvin nopeasti, että sokerinkorvikkeilla tilanne ei muuttunut yhtään mihinkään. Aivot saivat edelleen makeasignaalin ja himot olivat ja pysyivät. Niinpä jätin pois muutkin makeutusaineet ja vasta sitten ajan myötä muutos tapahtui.

Meni todella monta vuotta käytännössä melkein ilman sokeria. Tarkoitan nyt siis lähinnä sitä valkoista sokeria. Viime vuonna sokerin syöminen kyllä taas lisääntyi irtokarkkien muodossa. Ihmettelin pitkään mistä se taas alkoi. Kunnes tajusin, että olin kesällä alkanut lipittämään turhan usein sokeritonta Jaffaa. Eli jatkuva makeasignaali pommitti taas aivoja. Jaffan sisältämä keinotekoinen makeutusaine aspartaami sai makeanhimot taas hyrräämään.

Homma huipentui tietysti joulun aikana hävyttömään määrään suklaakonvehteja. Lopputulos oli aina se ällöttävä olo ja mahakipu. Sekä huomio siitä, miten sokeri saa ihon näppyilemään. Runsas sokerin syöminen aiheuttaa kehossa tulehdusta ja eipä siis olekaan ihme jos se näkyy ihossa. Kun jätin sokerihommat taas pois niin ihokin parani ennallensa. 

Sokeri aiheuttaa myös glykaatiota. Kyseessä on kemiallinen reaktio joka jäykistää ihon kollageenia ja elastiinia. Tästä seuraa ihon kuivumista, punoitusta, ryppyyntymistä ja veltostumista. Runsas sokerin nauttiminen saatta myös pahentaa psoriasista. Olisi jotenkin kutkuttavaa nähdä tulevaisuuteen itsestänsä kaksi eri versiota. Jos voisi  konkreettisesti nähdä miltä iho näyttäisi runsaasti koko elämänsä sokeria syöneenä vs. vähän sokeria syöneenä. Vai haluaisinko sittenkään nähdä? 😄

Ihon(kaan) kannalta sokerin ylenpalttinen ahminen ei siis ole hyväksi. Mutta eipä se maailma varmasti kaadu jos toisinaan herkuttelee makealla ja siitä on turha potea syyllisyyttä. Mutta eihän se sokeri silti ihan demoni ole! Ulkoisesti käytettynä sokeri on iholle ystävä, sillä se kosteuttaa ihoa. Sokeri sisältää myös glykolihappoa joten se toimii loistavasti luonnollisena kuorinta-aineena iholla. Suurin syy miksi aion jatkossakin vältellä sokeria, on sen aiheuttama verensokerin heilahtelu. Sokeripommin jälkeinen väsymys on jotain niin lamaannuttavaa! 

Kuvat: Unsplash

Oletteko huomanneet sokerin tai joidenkin muiden yksittäisten ruoka-aineiden vaikuttavan negatiivisesti ihon kuntoon?