perjantai 7. helmikuuta 2020

Naantalin aurinko




Miten olisi pieni pala viime kesää, hyisen helmikuun päälle?








Viime vuonna, heinäkuun lopulla, tuli tehtyä pikainen reissu Naantaliin. Päätin jo silloin siellä paikan päällä, että postaus pitää ehdottomasti tehdä. Ja kuinka kävi? Vuosi kerkesi vaihtua ja nyt mennään jo helmikuussa. Vähän siis venähti ja lopulta meinasi kokonaan homma unohtua, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja toisaalta, keskellä talvea on aika kiva muistella edellistä, kuumaa heinäkuuta <3







Naantalihan tosiaan sijaitsee tuolla etelän suunnalla ja meren rannalla. Naantalista on esim. Turkuun about 16km ja Naantalin väkiluku on n. 20 000. Oon aina ihmetelly mistä tulee yleinen sanonta "Hymyilee kuin Naantalin aurinko"? Paistaako Naantalissa jotenkin erityisen paljon? :D En tiedä, mutta reissun aikana oli kuuma. Naantalin aurinko tosiaan jyskytti täydellä teholla ja mittari näytti +30.

Varsinainen reissu ja yöpyminen sijoittui Naantalin vanhaan kaupunkiin. Hieman siinä sivussa tuli tosin vilkaistua muutakin kaupunkia. Mutta se vanha kaupunki, ah. Johan on nätti paikka! Vanhassa kaupungissa on paljon vanhoja puutaloja, kapeita kujia ja erikoisen tunnelmallinen fiilis. Havaitsin, että siellä oli myös muualta tulleita turisteja. Kiinnitin huomiota erityisesti brittiaksenttiin, jota kuulin useammankin kerran.














Hotelli Luostarin puutarha, jossa majoituin, oli sisustukseltaan ihan älyttömän hieno. Sisustus oli tosi pramea ja vanhanaikainen. En ole sisustusasiantuntija sitten pätkän vertaa, mutta mahtaisikohan tyyli olla jotain barokkia? Joku viisaampi varmaan tietää? :D Anyway, nättiä ja erilaista. Hotellin tyyli ja muutamien turistien enkku sai ihan oikeasti välillä unohtamaan, että edes olin Suomessa. Välillä ihan havahtui "Ai niin, Suomessa ollaan edelleen, vaikka päinvastaiselta tuntuu".

Luostarin Puutarha oli suurelta osin vihreän kasvillisuuden peitossa, joka tekikin siitä omalta osaltaan tosi hienon näköisen. Hotellin alakerrassa oli myös tunnelmallinen ravintola.











Naantalin Vanhassa kaupungissa on paljon kahviloita, kuppiloita ja ravintoloita. Pieniä (söpöjä) putiikkeja on myös, joista voi ostaa esim. matkamuistoja (aika ryöstöhinnoilla). Idyllinen kaupunki tarjoaa myös tunnelmaa ihan vain kävelyteillänsä ja pikkukujilla. Meren rannalla käppäily oli kaikessa yksinkertaisuudessaan jo hurjan rentouttavaa. Kevyt tuuli viilensi ihoa, hurjana porottavan auringon vastapainoksi. Btw, rannalta näkee myös Kultarantaan, eli tasavallan presidentin kesäasunnolle. Tai no ainakin osan siitä.
















Naantalin Kailonsaaressa sijaitsee myös Muumimaailma. Olin aika ajatuksissani juuri sillä hetkellä, kun Pikku Myy randomisti meni mun ohi rivakasti kävellen. Oli varmaan tauolla. Myy moikkas ja hymyili. Moikkasin takaisin hämmentyneenä. Jälkeenpäin hymyilin tilanteelle vähäsen huvittuneena :)


Illalla syömään mennessä, ajatuksena oli, että ruokapaikan on oltava meren rannalla. Ihan vaan fiiliksen vuoksi. Ja kuten arvata ehkä saattaa, joka ikinen rafla oli aivan täyteen ammuttu. Sehän tietää sitä, että ruokaansa saa odottaa ikuisuuden. En muutenkaan piittaa överiahdetuista ruokapaikoista. Ovat ahdistavia. Muistaakseni tarjolla ei varsinaisesti ollut mitään vähemmän täynnä olevaa paikka, joten ruokapaikaksi valikoitui randomisti ravintola Trappi.


Upean Naantalin reissun ainoaksi kompastuskiveksi osoittautuikin sitten juuri tämä mönkään mennyt ravintolavalinta. Ruoan odottamisessa ei muistaakseni mennyt kohtuuttoman kauan ja palvelukin oli itseasiassa poikkeuksellisen ystävällistä. Mutta...









Poikkesin vhh-ruokavaliostani ja päädyin tilamaan pizzan gluteenittomana. Kyseinen pizza saa kehut gluteenittomasta pohjastaan, joka oli rapsakka ja suutuntumaltaan hyvin paljon perus vehnähöttöpohjaa muistuttava. Sen sijaan muutoin pizza saa haukut. En tiedä mikä tässä lätyssä oli vikana, mutta koskaan en muista maistaneeni yhtä mautonta pizzaa. Tämä pizza oli niin uskomattoman mitäänsanomaton, että se jopa jäi muistoihini. Söin pizzasta puolet, jonka jälkeen turhauduin ahtamaan mokomaa, ei-miltään maistuvaa turhaketta. Plöö.








Menisinkö Naantaliin uudelleen? No johan nyt vain! Vaikka heti! Tosin keskellä kamalaa helmikuuta tunnelma Naantalissa(kin) lienee hyvin ankea verrattuna viime heinäkuuhun ^_^ Naantalia jäi ihan selkeä ikävä ja katselen näitäkin kuvia nyt suurella kaiholla. Eli pitänee tehdä paikanpäälle uusintareissu :)




Onko Naantali tuttu paikka?



9 kommenttia:

  1. Naantakin tiedän, mutta en oo käynyt. Näiden kuvien perusteella voisi kyllä käydä. Ja tulipas ikävä kesää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naantali kannattaa tsekata, varsinkin kesällä 😊

      Poista
  2. Iki-ihana kotikaupunkini. Olen asunut vanhassa kaupungissa nuorempana ja en tiedä mitään idyllisempää.
    Sinne muutan vielä joskus takaisin.
    Todella kauniita kuvia sinulla Naantalin kesästä. Suosittelen kyllä käymään uudestaan ja muumimaailma on kokemuksen arvoinen myös näin vanhemmalla iällä.
    Tsemppiä kirjoituksiisi. Sinua on ilo seurata. -Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti käyn vielä uudelleen. Ehkäpä jo ensi kesänä. Kerkesin joo haaveilla viime kesänä, että asuisin jonain päivänä Naantalissa 😁 Kiitos tsempeistä.

      Poista
  3. Naantali on kyllä kaunis kesäkaupunki. Olen käynyt useasti.
    T: Anjuliini

    VastaaPoista
  4. Ihanan kesäiset kuvat <3 Vanha kaupunki on tuttu ja monesti siellä käynyt. Siihen ei vain kyllästy :) -Lilli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Joo tuskinpa niin viihtyisään paikkaan kovinkaan. Nopeasti voi kyllästyä 🙂

      Poista
  5. Mistä kaukaa Naantaliin eksyit?

    Seuraavan kerran voi myös ottaa wanhanajan höyrylaiwaristeilyn Turkuun, tai toisinpäin. Sekin on kokemus!

    Turussa voi fiilistellä jokirantaa ja sen baareja ja tunnelmaa. - minullakin on asunto keskustassa Aurajoen rannassa, vaikka ulkomailla olenkin asunut jo vuosia.

    VastaaPoista

Kommentit piristävät aina :)