Ajattelin tässä hieman avautua tämän hetkisestä tilanteesta. Ehkä joku on huomannutkin, että postauksia on tullut ulos tavallista vähäisempään tahtiin. Postausten kirjoitus on tuntunut tavallista raskaammalta ja vaativammalta. On pitänyt pinnistää.
 | |
| Kuva: Unsplash |
Viime aikoina olo on ollut jokseenkin erityisen stressaantuneen oloinen. Vuodenaikakaan ei ole todellakaan se paras mahdollinen. Kerroin aiemmin rakkaan lemmikin pois menosta. Luulin jo päässeeni pahimman ikävän ja tuskan yli, mutta taisin olla väärässä. Asia on noussut jotenkin kovin raskaasti pintaan ja lisännyt ahdistusta. En tiedä miksi. Kai suru vaatii aikaa, ja yritin esittää vahvempaa, kuin olenkaan. Toivoin kovasti tästä vuodesta helpompaa sellaista, mutta juuri nyt siltä ei tunnu. Elämä osaa tykittää kovin tehokkaalla tavalla.
Noin viikko sitten saatiin tieto, että se ei toivottu vieras, nimeltään syöpä on tullut vierailulle meidän perheeseen. Tässä on jo taas enemmän tragediaa, kun jaksaisi kantaa. Olen sellainen tyyppi, että pyörittelen asioista uskomattomia lumipalloja, joiden alle on helppo hukkua.
Joskus sitä vaan hiljentyy ja miettii, että voimat taitavat riittää huonosti juuri nyt. Halusin sen teille lukijoille kertoa, että nyt mulla on juuri sellainen olo, että en voi antaa parasta teille. Rakastan kirjoittaa tätä blogia ja tykkään antaa sille kaikkeni. Ja koska nyt en voi, niin annan sitä parasta sitten aikanaan.
Ehkä kirjoitan ensi viikolla jotain, yhden postauksen verran. Tai sitten teen sen sitä seuraavalla viikolla. Nyt tarvitaan vain hieman hengähdystaukoa. Toivottavasti ymmärrätte <3
Tosi kurja kuulla, että eteesi on osunut noin ikävä asia. Ihan varmasti jokainen ihminen ymmärtää tilanteen. Älä vaan ota paineita bloggaamisesta, vaan just niin paljon tilaa ja aikaa itselle ja läheisille, kuin nyt tarvitset! Me lukijat odotetaan sua täällä. Kovasti tsemppiä ja jaksamista! <3
VastaaPoistaKiitos! <3 On jotenkin mahtavaa saada tällaisia viestejä. Tuubitoleranssi on mulle kuin kuulustelupeili. Mä en näe ketään, mutta kaikki näkee mut. Oon niin ilonen siitä, että saan yleensä ottaen ihanaa palautetta kaikilta. Ja hei... Mä todellakin lupaan jatkaa tätä hommaa, mutta nyt mä tosiaan tarviin omaa aikaa ja mun täytyy valmistautua. Joko pahimpaan, tai helpotukseen.
PoistaJaksamisia sinne, tiedän varsin hyvin miten se elämää heilauttaa kun läheisellä todetaan syöpä - varsinkin jos siinä samalla on kaikkea muutakin kannettavana :( Toivottavasti ennuste on hyvä <3
VastaaPoistaJaksamisia sinne ja kyllä täällä ymmärretään, palaat sitten kun siltä tuntuu!
Kiitos <3
PoistaTsemppiä ja ISO rutistus. <3
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaVoimia raskaisiin aikoihin! Kirjoitat sitten taas, kun jaksat! *voimahali*
VastaaPoistaKiitos <3
PoistaNyt otat ihan sen kaiken ajan itsellesi minkä tarvitset. Lukijasi kyllä ymmärtävät asian. Syöpä on ikävä kyllä tuttu vieras myös minun lähipiirissäni. Surutyö vaatii oman aikansa. Itselläni on aina ollut lemmikkejä ja siten on kokemusta runsaasti tässäkin asiassa. Kyllä se ajan kanssa helpottaa, mutta ainahan sitä surua mukanaan kantaa taka-alalla. Tosin se muuttaa onneksi muotoaan ja ahdistus katoaa jossain vaiheessa. Tärkeintä on nyt muistaa olla itsellensä armollinen. Olla itsensä paras ystävä. Jaksamista!
VastaaPoistaNyt mäkin sen ymmärsin, että surutyö tosiaan vaatii aikaa enemmän kuin luulinkaan. Välillä on ollut sellainen olo, että suru on suurimmaksi osaksi käsitelty ja kaikki on ok, ja sitten välillä tulee takapakkia. Mutta kyllä se varmasti ajan kanssa alkaa helpottamaan.
PoistaToivon sinulle sydämestäni voimaa jaksaa raskaan ajan yli. Tulet sitten takaisin meidän iloksi kun oikea aika itsellesi on <3
VastaaPoistaVoimia muruseni <3 Vaikka blogi rakas onkin, sitä tärkeämpää on oma jaksaminen, sekä oikea elämä. Otat kuule ihan niin pitkän breikin kun tarviit <3 Kyllä lukijat täällä pysyy tauosta huolimatta. Mä ainakin lupaan pysyä, et sä musta niin helpolla eroon pääse :) :*
VastaaPoistaJaksuja, halauksia, ja myötätuulia sulle <3 olet ne kaikki ansainnut <3
Tsemppiä ja voimia! <3
VastaaPoista