Turinoita Kreetalta / Máleme

Tiedättekö sen tunteen, kun monen tunnin matkustamisen jälkeen peffa on puutunut, niskat jumissa ja pään sisällä huutaa ääni "päästäkää mut jo ulos". Ulkomaille matkustaessa pahinta on juuri se matkustamisen kesto. Lentokoneessa negatiiviset tunteet jotenkin tuplaantuu. Koneessa on ahdasta ja ei siellä oikein voi jalkojaankaan oikoa mukavaan asentoon. Hah, ja nukkumisesta ei tule ainakaan mun kohdalla yhtään mitään (eihän se nukkuminen multa luonnistu oikein muutenkaan). Ja kaiken lisäksi mä jännitän aina ne tunnit alusta loppuun, että pääsenkö perille asti ehjänä vai tippuuko kone jonnekkin alppien vuorille tai välimeren syvimpään kohtaan :D Eli ei kivaa.

Näkymiä koneen ikkunasta.

Mutta se on kiva tunne, kun katsoo koneen ikkunasta ulos ja maisemat alkaa näyttää siltä, että perillä ollaan. Se on palkitseva tunne! Juuri kun pää meinaa paukahtaa tukalaan oloon, tuleekin fiilis, että hei kannatti sittenkin sulloa itsensä taas koneeseen. Kreetan ilmatilaan saapuessa näin tutun näköisiä maisemia ikkunasta. Tuli aivan mahtava olo.. ehkä jopa hieman itkua kurkun pohjalla oli havaittavissa. Sitten kun vielä näin koneesta upeina kohoavat valkoiset vuoren huiput (Lefka Ori-vuoret) meinasi sydän pakahtua. Maisemat todellakin tekivät vaikutuksen.

Taustalla Lefka Ori vuoret.

Ajattelin tässä postauksessa kertoilla hieman fiiliksiäni Máleme nimisestä pikkukylästä joka sijaitsee Kreetan luoteisosassa pohjoisrannikolla. Máleme on todellakin pikkukylä, kylän väkiluku oli 710 asukasta vuonna 2011. Not a big city, indeed. Máleme sijaitsee noin 16km länteen päin Haniasta.  Ensi fiilikset Málemesta, olivat "onpas tämä kuollut paikka". Máleme on itseasiassa aika suosittu turistikohde, mutta vierailuni osui low season aikaan, joten paikassa oli todella rauhallista. Kuoleman rauhallista jopa.

Mutta se ei lopulta haitannut ollenkaan. Se oli ehkäpä vain hyvä juttu. En muutenkaan viihdy missään suurissa kaupungeissa, pikkukylät ovat mun juttu. Niissä on joku sellainen kiva tiivis tunnelma. Tosin tällä reisulla Hania (Kreetan entinen pääkaupunki) pääsi keplottelemaan sydämeeni. Mutta Haniasta kerron sitten sille omistetussa postauksessa :)

Málemen rannikko on karun kivikkoinen, ei mikään unelmien hiekkaranta :) Maisemat ovat kyllä kivat <3

Málemen "keskustasta" löytyy muutama pikkukuppila, kivoja pikku ravintoloita ja supermarkettikin. Varsinainen elämä tuntui löytyvän iltaisin Málemen alakylästä, rannikon läheisyydestä. Málemen elämä käsittää muutaman ravintolan kadun varrella. Ei siis todellakaan mitään Ibiza-meininkiä ^_^
En sitten tiedä millainen mesta Máleme on vaikkapa kesällä kun sesonki on parhaimmillaan. Kuitenkin näkisin, että Máleme on rauhallista lomaa kaipaavalle ihan kiva kohde. Hurjia bailuja ja vilkasta meininkiä hakevalle se ei ole paras valinta. Mulla on ajatus käydä Málemessa seuraavalla Kreetan reisulla (vaikka aion siis majoittua johonkin muualle puolelle saarta) bussilla. Pakkohan se on. Lupasin Rulalle, että kun taas palaan saarelle on meidän vaihdettava kuulumisia. Ehkä saan Rulan tuomion Vita Liberatan toimivuudesta :)

Huomasin myös muistikorttia purkaessani, että kuvamateriaali Málemesta on aika olematonta. Jos nyt totta puhutaan, niin eipä siellä ole kovin paljon kuvattavaa :D Mutta sain sentään sen verran kasaan materiaalia, että postauksen voin tehdä.

Matkalla saksalaisten hautasmaalle, tie nousi korkeammalle. Siellä ne vuoret taas näkyvät :)

Päivänkakkarat olivat Kreetalla täydessä loistossaan jo :)

Málemen saksalaisten hautasmaalta sain upeita kuvia auringonlaskusta <3

Málemessa ei hurjasti nähtävyyksiä ole, mutta siellä sijaitsee suuri saksalaisten hautausmaa. Kreikkahan oli taannoin sodassa Saksan kanssa ja Máleme on saanut sodasta oman osansa. Hautausmaalla on haudattuna tuhansia saksalaisia ja hautausmaalla vieraileekin vielä tänäkin päivänä paljon saksalaisia. Ja arvatkaas vaan kuulinko tuolla käydessä saksankielistä puhetta? Kyllä vaan. Saksalaisia oli paljon paikan päällä.

Täällä hengailin viikon.

Hotelli Ledra Máleme oli varsin tasokas ja mainio paikka majoittautua. Hotellin omistaja oli avulias ja mukava tyyppi. Mies tykkäsi jutella ja tarjosi myös lasilliset paikallista valkoviiniä, joka on ihan oikeasti parasta koskaan maistamaani. Ottaen vielä huomioon sen, että en ole alkuunkaan viini-ihmisiä. Kreetalla opin arvostamaan hyvää viiniä :) Hotellilla tutustuttiin myös suomalaispariskuntaan  jotka olivat varsin mukavia tyyppejä. Tarjoutuivat jopa lainaamaan rahaa kun pankkiyhteyksissä oli luvattu ongelmia. Ei onneksi tarvinnut lainata, kun pankkiyhteydet toimivatkin ongelmitta. Kiitin vielä tuota mukavaa elettä jälkeenpäin. Eiväthän he edes tunteneet meitä ja silti luottivat! <3

Hotellihuone oli kiva ja viihtyisä. Bongasiko joku Pringlesit tuosta keittiön pöydältä? Minä ne vedin ja päälle suolapähkinöitä. Aamulla oli uskomattomat silmäpussit. Näytin niin suohirviöltä että ei tosikaan. Harmi kun en ottanut kuvaa. No en mä sitä kuitenkaan olisi kehdannut julkaista :D Kunnon vesisänkynaama nousi sängystä ylös noiden herkkujen jälkeen.

Hotellin allasalueella höpöttelin myös ihan huippumukavien tanskalaisten naisten kanssa. Kerroin, että Suomessa on aivan karmea sää vuodenaikaan nähden. Naiset kertoivat, että myös Tanskassa oli lunta kun he lähtivät Kreetalle. Siinä me sitten päiviteltiin - ja naurettiin- miten huono lykky ihmisellä voikaan käydä kun syntyy pohjoismaihin :D Luulenpa, että aika moni lukija on mun kanssa just nyt samaa mieltä. Suomen kevät on ollut aivan ahterista tänä vuonna. Eikö vaan? :D

Fee(t)d me!

Ja sitten postauksen loppuun kunnon kevennys! Jake (ukkoni) on vallan luonnonlahjakkuus ottamaan kuvia. Yleensä kun pyydän ottamaan musta kuvaa, niin lopputulos on tätä luokkaa. Tarkkoja ja selkeitä vai mitä? Kyllä minut kuvista tunnistaa. Varsinkin tuosta alimmaisesta, jossa näyttää että mun naamasta tursuaa ulos... varpaita! Tuolle varvasnaamakuvalle jaksettiin Jaken kanssa Kreetalla nauraa. Monta kertaa. Ja nauroin taas tuolle kuvalle tätä postausta tehdessä. On niin perin erikoinen kuva :D No mutta. Kyllä Jakekin joskus kameran kanssa onnistuu. 0,1% niistä kerroista ^_^

Málemen keskustasta ei näköjään ollut muistikortille tarttunut juurikaan kuvia. No ei siinä paljon kuvattavaa olisikaan ollut :)

Kerroin aiemmin, että koen reissupostausten kirjoittamisen haastavaksi. Kuitenkin nyt jälkeen päin, kun ajatukset on saanut kasaan, ei se olekaan niin vaikeaa :) En ikinä pystyisi paikan päällä iltojen päätteeksi kirjoittamaan postausta päivän tapahtumista. Olen jotenkin sellainen ihminen, että isot tunteet ja kokemukset ovat sisällä myllerryksenä ja tarvitsen aikaa sulatella niitä. Sellainen mä olen. Sulattelija.

Jotenkin tosi hassua, että matkapostaukset on edelleen tosi luettuja vaikka Tuubitoleranssi on käytännössä niin kosmettikkapainoitteinen blogi. Matkapostaukset ovat olleet luetuimpia kuin useammatkaan kosmeaiheiset jutut :D Kirjoittelen seuraavaksi fiiliksiä Topolinon rotkosta, Agia Sofian luolasta ja Eloksen kylästä. Eloksen kylässä sattui jännittävä juttu mikä liittyy kosmetiikkaan :)  Pieni sneak peak.. Topolinon rotkolla näytti tältä :

Kreetalla maisemat vaihtuvat tuosta noin vain <3

Oletteko käyneet Málemessa?