Reissupostaus: Kypros - Protaras

 

Pitkästä aikaa reissupostausta! Haaveena on ollut pitkään käydä Kyproksella ja nyt vihdoin huhtikuussa matka toteutui. Kyproksen matkahan oli jo varattuna juuri ennen koronapandemian alkua, joka siis silloin peruuntui ihan pari päivää, ennen matkan alkua. Kyllä ärsytti!

Olen napsutellut tätä reissupostausta useamman päivän ja todennut, että tästä tulee hieman tynkäkirjoitus. Jostain syystä en keksi kovin paljon kirjoitettavaa tältä reissulta. Myös kuvia tuli otettua ihmeellisen vähän. 

Kyprokselta valikoitui ihan randomisti kohteeksi Protaras- niminen paikka, joka sijaitsee Kyproksen saaren itäisessä kolkassa. Tajusin vasta postaukseen kuvia valitessa, että mulla ei ole yhtään kuvaa Protaraksen keskustasta 😄 Matka Helsingistä Larnacan lentokentälle taisi kestää 4h 30min. Selkä kesti tuon koneessa istumisen yllättävänkin hyvin, vaikka pahaa pelkäsin. Menolento meni muutenkin aika helposti puolitajuttomassa tilassa 😎 Lento lähti aamulla aikaisin ja takana oli uneton yö. Ei ole tosin kovin virkistävää yrittää nukkua lentokoneessa istuma-asennossa. Se on painajaista!

Kuvista varmaan välittyy hyvin Protaraksen hiljaisuus. Ei oikein ketään missään. Tavallaan hieman häiritsevää, mutta tavallaan ihanan rauhallista. 

Ensifiilikset Protaraksesta olivat hämmentävät. Katuja kulkiessa tuli hyvin nopeasti olo, että en viihdy täällä. Kaduilla ei tuntunut näkyvän ihmisiä juuri missään, lukuunottamatta muutamia turisteja. Vaikutti, että kaikki kaupat ja ravintolat ovat kiinni. Ei elämää, ei ihmisiä. Tunnelma oli suorastaan aavemainen, joka korostui ukkosen alkaessa. Lomasesonki ei selkeästi ollut alkanut vielä huhtikussa Protaraksessa, ainakaan tänä vuonna. Protaraksen keskustan löytyessä, löytyi myös elämää ja ihmisiä. Mutta tosiaan, keskustan ulkopuolella oli suorastaan kuoleman hiljaista. Jäin ihmettelemään, miten nämä ravintolansa ja kauppansa sulkevat paikalliset tienaavat elantonsa sesonkien ulkopuolella?

Protaras on melko pieni paikka ja viikko siellä riittää paremmin kuin hyvin kiertelemään paikat läpikotaisin. Huhtikuun sää oli varsin moitteeton, paria sadekuuroa lukuunottamatta. Lämpötilat pyörivät jossain 22-27 asteen tuntumassa ja välillä oli tuskallisenkin kuuma, mutta parempi niin, kuin kylmä. 

Eräs asia, mikä oli varsinainen päänvaiva Protaraksessa, olivat kaupat. Minne tahansa kauppaan meni, hintojen kanssa oli suuria epäselvyyksiä. Suurin osa myytävistä tuotteista olivat hinnoittelematta. Toisaalta jos hinta oli ilmoitettu, se saattoi muuttua kassalla (turistilisä?). Tämä hintasekoilu alkoi jo naurattaa eräässä kaupassa. Protaraksen keskustassa on Plus- niminen marketti, joka oli kiinni loman alussa. Loppuviikolla se oli sitten auki ja innostuinkin sen tarjonnasta. Plus-marketti vastasi kooltaan isohkoa S-markettia. Hymy hyytyi kaupassa nopeasti. Muutamilla tuotteilla olivat hinnat näkyvissä ja sitten olikin loput kaupan tuotteista vailla hintaa. Kaupan käytävät olivat metrisiä ja ei MITÄÄN hintoja missään. Totesin siellä, että miten hemmetissä ihmiset tekee täällä ostoksia, jos ei ole mitään käryä ostostensa hinnasta? 😄 Kaikista helpoiten ostokset tapahtuivat lopulta paikallisessa Lidlissä, jossa oli jopa hinnat esillä. Onneksi on Lidl. Heh.

Protaraksen kaduilla sai kulkea rauhassa, mikä oli erittäin iso plussa. Ravintoloiden sisäänheittäjät tyytyivät ystävälliseen hymyyn, sen sijaan, että olisivat heti olleet kimpussa. Myymälöissäkin sai kiertää aivan rauhassa, kukaan ei hengittänyt niskassa.

Tusa niminen koira tuli usein vastaan erään irlantilaisen ravintolan edustalla. Aivan ihana tapaus! Loman kuluessa se tunnisti minut jo kaukaa ja juoksi aivan innoissaan moikkaamaan. Ei voisi olla söpömpi! Heräsi myös epäilys, että onko Tusa ehkä koulutettu ravintolan sisäänheittäjäksi? 😄

Kyproksen vedet ovat kerrassaan upeat joka paikassa. Myös Protaraksen rantojen vedet olivat niin uskomattoman kirkkaita ja turkooseja, että ne suorastaan pakottavat uimaan. Eräällä merimatkalla kävin Blue Lagoon- alueella, jossa oli myös täydellisen kirkkaat vedet. Kalat näkyivät aivan esteettä ihan pohjalle asti. Lähellä Protarasia sijaitsee myös upea Sea Caves. Siellä on hienot kalliomuodostelmat ja vesi on niin kaunista, että sitä voisi vain katsella hiljaa vaikka koko päivän. 

Protaras tarjoilee matkailijalle kauniita rantoja joiden vedet ovat ihmeellisen kirkkaita.

Näkymää Sea Cavesilta.

Sea Caves sijaitsee saaren itäisellä puolella. Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka.

Tuli tehtyä myös merimatka paatilla Blue Lagoonille. Matka oli hieman hulvaton. En osannut varautua viileään merituuleen lainkaan ja palelin melkein koko matkan ajan. Oli pakko pysytellä varjossa, koska niska ja olkapäät olivat palaneet. Samalla kuitenkin lämmittelin jalkojani auringon alla ja jalkoihin tuli hiki. Oli siis kylmä, mutta hiki yhtä aikaa. Ihmisen elo on joskus vaikeaa 😄 Paatissa soi taustalla samaan aikaan "Don't worry, be happy"- klassikko. Se vähän nauratti.

Ravintoloiden hintatasot olivat yllättävän korkeat. Mutta luulenpa, että nykyinen maailmantilanne on nostanut hintoja joka paikassa. Hinnoissa oli myös todella suuria eroja. Esimerkiksi kreikkalaisen salaatin sai edullisimmillaan 5 eurolla, kun se saattoi maksaa seuraavassa paikassa 15 euroa. Mitään hurjia mainitsemisen arvoisia makuelämyksiä en tällä kertaa kokenut. Eräässä ravintolassa tarjoilija kertoi, että he tarjoilevat "amazing moussaka". Otin silti souvlakin, joka oli aikamoinen pettymys. Harmitti, että en ottanut sitä uskomatonta moussakaa. Mietin tätä ruokamokaa vielä illalla nukkumaan mennessä, "Olisi pitänyt ottaa se moussaka" 😄

Pokka Black Coffee- juoma aiheutti mulle ajatusharhan. Jotenkin tölkin visuaalinen ulosanti antoi vaikutelman, että tästä mä voisin tykätä. Sisältöhän oli siis kylmää kahvia vain, josta en tykkää ollenkaan. Join kuitenkin sen irvistellen loppuun ja mietin samalla, että onpa kamalaa 😄 Never again.

Protaras sopii parhaiten niille, jotka tykkäävät hiljaisista ja rauhallisista paikoista. Protaras ei ole mikään bilemesta. Lähellä Protarasia sijaitsee tunnetumpi Agia Napa, jonne pääsee noin puolessa tunnissa esim. bussilla (lipun hinta 1,50€). Agia Napassa tuli käytyä myös ja siellä oli selvästi eloisampi meininki Protarakseen verrattuna. Kypros on muutenkin suhteellisen pieni saari, joten siellä on helppo liikkua eri kohteiden välillä. Suosituimpia kohteita ovat Larnaca, Pafos ja pääkaupunki Nicosia. 

Kreikkalaista arkkitehtuuria.

Kyproksella riitti kissoja. Katteja oli tyyliin joka kadun kulmassa. Ihania olivat (useimmat) ja osa mourumaakareista tykkäsi suorastaan poseerata kameralle 😊

Protaras pähkinänkuoressa: Rauhallinen ja hiljainen. Pieni keskusta, josta silti löytyy kaikki tarpeellinen. Upeita rantoja. Ravintoloissa riittää valinnanvaraa ja matkamuistomyymälöitäkin on (tietysti). Jos haikailee suurten ostoskeskusten perään, niitä et Protaraksesta löydä. Pieniä kuppiloita ja baareja on, mutta massiiviset yökerhot loistavat poissaolollaan.

Kulunut talvi on ollut monella tapaa raskas ja tuntunut kestävän ikuisuuden. Tuntui mahtavalta tupsahtaa keskelle kesäistä meininkiä ja vain nauttia auringosta ja väreistä! Suomeen palatessa kevät ei ollut edennyt yhtään mihinkään ja kaikki näytti maasta taivaaseen niin ankean harmaalta. Ehkä se kevät vielä jaksaa saapua tännekin.

Oletteko käyneet Kyproksella? Onko Protaras ehkä tuttu paikka?