keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Ihana, kamala Alanya


Se ois sitten kuulkaas reissurapsaa tiedossa. Viikko tosiaan vierähti Turkissa, Alanyan kaupungissa.
Alanya on varmasti monelle tuttu Turkin kaupunki. Sehän on yksi Turkin suosituimpia rantalomakohteita välimeren rannalla, erityisesti suomalaisten suosima.  Alanya kuuluu Antalyan maakuntaan ja asukkaita siellä on 285 000 (vuonna 2014). Alanyan eteläinen sijainti tekee sen ilmastosta mukavan lempeän ympäri vuoden, tosin kesäkuukausina siellä voi olla monelle tuskaisen kuuma. Talvellakaan Alanyassa lämpötilat eivät useimmiten laske paljoa alle +20c. Eli marraskuusta helmikuuhunkin matkustaminen on hyvä idea, ellei erityisesti kaipaa hellettä :)



Kuva: Seura


Kevään matka osui juuri maaliskuun lopulle ja huhtikuun alkuun. Tällä reissulla Alanyassa oli itseasiassa keskimääräistä lämpimämpää ja parhaimpina päivinä lämpötilat kipusivat +25c asteeseen. Viikon aikana paistoi joka päivä aurinko, ja edes yhtäkään sadekuuroa ei osunut reissun aikana. Tavanomaista lämpöisempään säähän taisi vaikuttaa Afrikasta toisinaan välimerelle päin puhaltava lämmin tuuli.


Lomasää oli siis ihan perfecto ^_^  Paitsi Alanyalaisten mielestä.


En osannut millään käsittää miksi osa paikallisista kulkee toppatakit päällä +25 asteen helteellä. Eräänä iltana yhden ravintolan pari työntekijää olivat siinä määrin tuttavallisia, että päätin udella asiasta. Toinen työntekijöistä Pelle, oli toppatakki päällä, kun taas kaverinsa James oli t-paidalla. Pelle kertoi, että Alanyassa on toisinaan niin kuuma, että siihen tottuneena alle +30 lämpötilat tuntuvat hieman kylmältä :D Tätä oli itse kylmästä pohjoismaasta kotoisin olevana hieman vaikea käsittää. James taas selitti, että hän käy Alanyassa töissä, mutta asuu kauempana maalla, jossa taas on yleensä kylmempi verrattuna Alanyaan. Näin, kummallinen ilmiö sai lopulta varsin loogisen selityksen!  (en siltikään ymmärrä toppatakkia noin kuumalla säällä, en vaan ymmärrä)

Erikoista on myös se, että Turkin pääkaupungissa Ankarassa (moniko luuli, että pääkaupunki on Istanbul? :D) voi olla maaliskuussa +1c samalla kun eteläisemmässä Alanyassa on täysi hellesää :)










Antalyan lentokentälle saavuttiin joskus n. kolmen aikaan yöllä ja siitä lähti vielä bussikuljetus Alanyaan, jolle ilmoitettiin heti alkuunsa kestoksi 2h 30min. Hieman ärsytti. Kaikin tavoin helpoksi suunniteltu matkustaminen ei sitten ollutkaan lopulta niin helppo keissi. Siinä sitä sitten n. klo 6 aamulla ihmeteltiin keskellä Alanyan katuja, että olisiko mikään marketti edes auki. Vesijano oli jäätävä ja Turkissahan ei hanavettä suositella juotavan. Kuivin suin siis nukkumaan.






6 tunnin "aamu-unilta" herätessä, heti ekana oli mielessä, että on päästävä kahville ja syömään. Malttamattomana valittiin tietysti likimain eka ravintola rantakadulta. Ravintolan terasilla oli oikein mukavat näkymät merelle, Taurusvuorille ja Alanyan niemelle. Ravintolassa tilaaminen oli hieman takkuilevaa ja vei aikaa kummallisen kauan, vaikka ravintola ei ollut mitenkään täysi. Pöytään saapunut kuuma kahvi oli kuin taivaasta. Jos käytte Turkissa, kokeilkaa paikallista kahvia. Se on niin aromikasta, että ikävä on!



 Ruoka: Alanyan paras anti








Kahvin jälkeen oli kiva saada samaisessa paikassa vähän murua rinnan alle. Harmillisesti ravintolassa oli menu vain turkiksi ja koska turkin kieltä en osaa sanaakaan, päätin tilata annoksen ulkonäön perusteella. Annoksessani oli ainakin naudanlihaa, kasviksia ja sipulia mausteisessa liemessä. Annos oli kruunattu maukkaalla juustolla. Oli erittäin herkullista!



Adana Kebab



Turkissahan on tietysti aivan pakko kokeilla kebabia, jos on lihan ystävä. Yllä oleva annos on Adana Kebab ja se tarjoiltiin Bistro & Café Housessa. Varsin mukava pikkupaikka vähän keskemmällä Alanyan keskustaa, kauempana rantakadulta. Voin muuten kertoa, että turkkilainen kebab oli hieman paremman makuista, kuin jotkut suomalaiset random grillikebabit :D Mausteiden käyttö oli mestarillista ja heti ekan suupalan maistettuani, totesin, että oli hyvä päätös astua kyseiseen ravintolaan. Tämä oli myös niitä harvoja ravintoloita, missä ruoan sai pöytään kohtuullisessa ajassa, jopa nopeasti.

Salaatin päällä oli jotain kummallista viininpunaista maustetta, joka oli maultaan tavallaan hapan, raikas ja hieman tulinen yhtä aikaa. Ihastuin tähän uuteen tuntemattomaan makuun kovasti. Paikanpitäjä Oskar oli tosi mukava heppu ja oli pakko häneltä kysyä, että millä salaatti on maustettu. Selvisi, että jännän twistin salaattiin toi sumakki niminen mauste. Kyseistä maustetta käytetään paljon Lähi-idän maissa. Harmittaa, kun unohdin ostaa tuota maustetta Turkista, mutta onneksi sitä voi löytää myös Suomesta isoimmista kaupoista ^_^




Tuliset kanaburritot



Delfino Restaurant on myös paikka, josta on hyvää sanottavaa. Ravintola sijaitsee Kleopatra-rannan puolella lähellä rantaa. Tarjoilijat olivat aivan huippumukavia, ja ruoka saapui pöytään todella nopeasti. Ihmettelin vielä, kun tarjoilija valitteli viivästystä. Olisipa vain tiennyt miten kauan muissa ravintoloissa oli saanut odottaa.

Tulisesti maustetut kanaburritot olivat järjettömän maukkaita. 3 kappaletta erilaisia dippejä rankalaisten kanssa tuntui myös luksukselta. Tällekin paikalle vahva suositus (merinäköala on myös kiva plussa).

Turkissa ehdottomasti parhaita juttuja oli erityisen maukas ruoka. Kertaakaan ei pöytään kannettu mautonta, tai muutenkaan pettymyksen aiheuttavaa ruokaa. Ruokaa sai kyllä odottaa usein tuhottoman kauan, ja joissain ravintoloissa tilaus tultiin uudelleen tarkistamaan pitkän odotusajan jälkeen. Se yksi ravintolakeissi oli suorastaan koominen. Siitä kirjoitin täällä.



Ruoka oli siis se paras juttu, se ihana Alanya. Entä se kamala Alanya?









Alanyan negatiivisin asia on ehdottomasti kauppiaat. Ette voi uskoakkaan miten olin henkisesti väsynyt kojuilla norkoileviin kauppiaihin jo puolessa välissä lomaa.


Ravintoloiden sisäänheittäjät ovat ihan leppoisia, mutta ne kauppiaat. Turkkilaisten kauppiaiden tyyli on erittäin tungetteleva ja voisi käyttää jopa sanaa aggressiivinen. Rantakadulla kävellessä, käytännössä jokainen kauppias hyökkää kimppuun kuin hyeena. Kaupittelutyyli voi tuntua varsinkin tottumattomalle varsin hämmentävältä. Jos kertoo olevansa Suomesta, vastaus voi olla tyyliä "Rakastan sinua, olet seksikäs". Tällaiset lauseet alkoivat jossain vaiheessa kuulostaa jo niin huvittavilta. Siihen on hauska vastata Suomeksi "En silti osta mitään" :D

Eräs kauppias jankutti "Älä perkele höpötä". Hän oli siis oppinut ainakin yhden lauseen Suomeksi, ja ei ilmeisestikään tajunnut ollenkaan, mitä se tarkoittaa. Mua alkoi naurattaa kaupassa, kun mietin miten lauseen alunperin ilmoille päästänyt suomalainen on polttanut päreensä tähän pakkomyyjään.

Turkkilaiset kauppiaat eivät tunnu oikeasti reagoivan mitenkään, jos sanoo, että ei halua ostaa mitään. Kaikenlaista kehuvaa kommenttia tulee, ja kehotetaan edes katsomaan.  Jos kauppias kertoo antavansa ilmaisen lahjan, älkää menkö tähän jekkuun! Ei kukaan mitään ilmaiseksi anna ;)

Kävin ostamassa eräästä liikkeestä pari tuliaista ja kerkesin jo olla hieman mielissäni siitä, että sain katsoa tavaraa suht rauhassa. Maksamistilanteessa kassalle pamahti toinen myyjä, joka laittoi jotain tanssimusiikkia soimaan ja alkoi pyörittää lantiota ja hymyili. Hämmentyneenä mietin, että haluaako hän vain viihdyttää asiakkaita. Ei. Siitä ei ollut kyse. "Come my friend, I will give you a free gift"...

Ukkeli suorastaan pakotti istumaan alas ja sitten alkoi melkoinen myyntipuhe. Jorina alkoi "ilmaisesta" lahjasta. Äijä selitti kiihtyneesti hyllyllä olevista hajuvesistä. "You choose one, it's a free gift for you". Kyllä tässä vaiheessa nostelin kulmia, ja sitten valkkasin sieltä pari tuoksua. Ja niinhän se oli, että olisi pitänyt ostaa yksi tuoksu ja toisen olisi sitten saanut kaupan päälle.

Ilmoitin heti myyjälle, että en halua ostaa. Tähän myyjä tivaa, että miksi ei? Keksin selittää, että raha ei riitä. "Tell me how much do you have money?". Tässä vaiheessa alkaa ärsyttää jo aika huolellisesti. Tyyli on todella tuputtavaa ja suorastaan röyhkeää väkisin myymistä. Poistun liikkeestä jankuttaen, että en osta. Myyjä on pettynyt. Ja niin olen minäkin.





Voitte ehkä kuvitella miten tällaiseen pakkokauppaamiseen väsyy loman aikana. Se alkaa jossain vaiheessa suorastaan ketuttamaan. Ulos lähtemiseen pitää valmistautua henkisesti. Pitää pälyillä hysteerisesti ympärilleen, ja miettiä kummalla kadulla saisi olla enemmän rauhassa. Loma menee osittain pilalle tämän vuoksi. Toisaalta voi ottaa asenteen, että ei näe, eikä kuule. Itse kilttinä ihmisenä en kehtaa olla töykeä. Kuitenkin loman loppupuolella olin jo niin kypsä, että ignoorasin kauppiaat aivan täysin. Vielä yksikin "Yes please, my friend" ja vaipuisin psykoosiin.

Ja ehkä uskomattominta tässä hommassa oli se, että vaikka ystävällisesti kieltäytyi ostamasta mitään ja hymyili, parilta kauppiaalta tuli rumia sanoja. Perään huudeltiin "F*ck you". Tosi kiva :D Yleisesti ottaen moni kauppiaista lähti muutenkin kulkemaan perään ja olivat erittäin sinnikkäitä. Huh, ihan väsyn taas, kun muistelen näitä hetkiä :D

Kuitenkin osa kauppiaista oli keksinyt fiksun myyntivaltin. Kaupan seinustalla saattoi olla kyltti "No pushing" tai "No hustle". Eli ei pakkomyymistä. Näissä liikkeissä saikin sitten olla suhteellisen rauhassa :)






Hän oli söpö ^_^



Alanyassa kannattaa olla myös extra-varovainen liikenteessä. Läheltä piti tilanteita tuli todistettua turhankin monta, ja myöskin yksi kolari. Auto ja skootteri törmäsivät toisiinsa. Näytti kuitenkin, että tilanteesta selvittiin suuremmitta vammoitta.

Autojen lisäksi mopot ja skootterit ajelivat teillä ja kävelyteillä aivan miten sattuu. Eräällä kerralla kävelykadulla takanani tuli skootteri, joka ajoi melkein päälleni. Huomasin skootterin sattumalta, juuri ennen kuin päälleajo meinasi tapahtua. Horjahdin syrjään, ja tunsin polttavan piston pohkeessa. Ilmeisesti löin tilanteessa pohkeeni toisen skootterin tai mopon polttavan kuumaan pakoputkeen. Tuloksena tietysti aivan jäätävä palovamma. Tätä kirjoittaessa jalkani on edelleen kipeä ja aristava.

Sekopäinen liikenne on myös selkeä miinus Alanyassa, ja varmaan muuallakin Turkissa.






Alanyan suosituimpia nähtävyyksiä on Alanya Kale niminen 1200-luvulla rakennettu linnoitus, joka sijaitsee välimerta halkaisevalla niemellä. Linnoitukseen pääsee pääsymaksullisella gondolihissillä, Kleopatra-rannan itä-päästä. Kyseinen hissiprojekti on odottanut toteutumistaan vaatimattomasti 30 vuotta ja se avattiin lopulta elokuussa 2017.








Kalen linnoituksella tuli käytyä jo auringon laskettua, mikä saattoi olla ihan hyvä seikka. Näkymät olivat nimittäin aika huikeat. Päivällä näkymät tuskin ovat ihan näin coolit ^_^

Myös gondolihissillä ylös- ja alasmeno on oma kokemuksensa. Siinä voi samalla katsella Alanyaa korkealta ilmakuvasta. En tosin voi suositella korkean paikan kammosta kärsiville. Hissi nimittäin saattaa välillä heilua ja nytkähdellä hurjastikin :)

Kalen linnoituksella oli tosi kiva kävellä ja katsella maisemia rauhassa. Kalella näytti olevan myös jonkinlainen hautausmaa, joka oli pimeydestäkin johtuen hieman creepy.



Kuvasaldo Turkista on kehno. Kamera unohtui turhan monta kertaa hotellihuoneeseen.


Turkista jäi hieman epämääräiset fiilikset, tai ainakin Alanyasta. Ravintoloiden takkuileva ja hidas palvelu kyllästytti ja kauppiaiden "Rahat tänne, vaikka väkisin"- asenne alkoi raivostuttamaan hyvinkin pian. Oli harmillista, että hotellissakin oli usein ajatuksena, että ei jaksa lähteä kaupungille, kun siellä on niin rasittavaa.

Toisaalta hintataso oli mukavan edullinen, aurinko paistoi ja lämmintä riitti. Ruoka vei kielen mennessään, kuten jo edellä mainitsin. Paikallisten kanssa oli kiva tutustua ja jutella asioista.

Näin jälkeenpäin reissusta jäi silti paljon hyviä muistoja. Turkin matkaa en kadu, vaikka se ei ollutkaan mikään unelmien täyttymys. Menenkö uudestaan Turkkiin? En ehkä ihan heti, mutta never say never ^_^



Oletteko käyneet Turkissa? Mitkä fiilikset teille jäi?








17 kommenttia:

  1. En ole koskaan käynyt etelän rantalomakohteissa, vaan suosin enemmän kaupunkilomia, mutta silti ahdistuin jo ajatuksesta kuinka myyjät puskisivat iholle tavaraa tyrkyttäen :D. En mene edes Suomessa pikkuputiikkeihin, jos siellä ei ole muita asiakkaita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän perusteella en missään tapauksessa suosittele varsinkaan Alanyaa sulle. Saisit luultavasti elinikäiset traumat kotiintuomisina :DD

      Poista
  2. Huhhuh. I feel u! Mutta hyvä, että löyty positiivistakin. Joskin meikäläinen taitaa edelleen karttaa Turkkia juurikin ton kaupustelijoista johtuvan psykoosivaaran takia. 😂 Mikään ei oo niin vittumoista, ku oikeesti hotellilla miettiä, että miten voi lähtee ulos ja välttää sen jatkuvan kaupustelun. 😅 Nimim. Ei vieläkään Balin Kuta beach psykoosista toipunut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis juurikin! Se tunne kun suljet hotellihuoneen oven syvään huokaisten ja mietit päässäs "mä selviän tästä kyllä, jos oikein pinnistän" :D

      Oon alkanut fundeeraamaan uudelleen Jordanian matkaa. Mulla on paha aavistus, että kaikissa noissa Lähi-idän maissa on toi meininki vähä turhan kiihkeää ^_^

      Poista
  3. Tuli elävästi mieleen Hurghadan päällekäyvät ja kimppuun liimaantuvat kaupustelijat vuosikymmenen takaa. Stressasi tosiaankin lähteä ulos hotellista, kun tiesi, että joutuu taas kaupustelijoiden piirittämäksi. Tuollaiset kokemukset ei hirveästi innosta lähtemään etelän lomalle ja liika kuumuus on tietysti toinen syy;)
    Kiinnostava matkakertomus, varsinkin ruokajutut:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, että mainitsemasi kimppuun liimaantuminen hälventää tehokkaasti mielenkiintoa palata takaisin samaiseen paikkaan. En tiedä, ehkä vielä joskus voisi innostua kokeilemaan jotain muuta kohdetta Turkissa. Mutta Alanyaan? Ei kiitos :D

      Poista
  4. Täällä naureskelen sun kuvailulle kauppiaista, vaikka oikeesti ne on joskus todella aggressiivisia! Hyvä etten kuonooni saanut kerran basaarissa kun en ostanut ;) Se on kylla Alanyassa ärsyttävintä, ihan ehdottomasti.
    Oon käynyt viimeksi viime syksynä ja oon kovasti tykännyt. Hyvää ruokaa, lämmintä ja iloisia ihmiä. Lyhyt lento ja hintataso edullinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sentään kukaan ei niiltä kauppiailta kuonoonsa saa :D Se "fuck you" sanan perään huutelu aiheutti kyllä itsellä pientä gulp-tuntemusta, kun en ollut sellaista ennen kohdannut :)

      Paikalliset oli kyllä muuten oikein iloista ja mukavaa sakkia :) Lyhyt lento ja edullinen hintataso pistänee vielä miettimään jotain muuta kohdetta Turkissa. Ehkä Side voisi olla rauhallisempi... hmm..

      Poista
  5. Sanoitkin syyn miksi en koskaan matkusta Alanyaan, oon ymmärtänyt, et ihan kaikkialla Turkissa ne ei ole yhtä agressiivia ja jossain vaiheessa niillä piti olla kielto päällä (ystävät puhuivat jotka käyvät joku vuosi Alanyassa), että eivät saisi olla noin agressiivisia, mutta ilmeisesti eivät pahemmin välitä siitä. :D Mähän en siis pystyis rentoutumaan ollenkaan, jos olisi noin agressiivista touhua. Olisin ihan uupunut loman jäljiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, ihan kielto? :D No en mä toisaalta ihmettele, oli se sellaista sekoilua Alanyassa, että hohhoijaa.

      Kyllä siitä pakkokauppaamisesta todellakin uupui ja mietin välillä, että olisinpa Kreikassa.

      Ja mä vielä harkitsin 2 viikon reissua tuonne! Se ois ollu ihan kauhea virhe 😂😨

      Poista
  6. Mun kokemuksen mukaan touhu tuossa kaupustelussa ei ole aina ollut noin kovaotteista, oikeastaan ihan siedettävääkin Alanyassa, siis silloin kun siellä kävin. Olen käynyt Turkissa n. puolessa tusinassa paikassa ja ainakin Bodrum ja Kusadasi olivat sillä tavalla länsimaisempia, että kauppiaat olivat huomattavasti pidättyväisempiä kuin muualla. Marmaris sen sijaan oli aika rasittava. Tosin Marokon jälkeen nuo Turkin kauppiaat ovat tuntuneet ihan amatööreiltä :)

    Saattaa kuitenkin olla, että Turkin nykyinen politiikka ja huonot uutiset sieltä ovat saattaneet saada matkailijoiden määrän laskuun, mikä ehkä selittäisi kauppiaiden aggressiivisuuden. Ja varhainen sesonki eli taskut on tyhjät ja kulut silti juoksee. Usein turkkilaisilla on myös isot perheet ja monta sukupolvea elätettävänä, sosiaaliturva kun on siellä tietääkseni varsin tuntematon käsite. No, niin tai näin, tuollainen päällekäyminen on silti todella epämiellyttävää. Toisaalta kun oikein pääsee tinkimisen makuun, se voi olla ihan superhauskaakin ajanvietettä, oikea viihdetuokio kaikille osapuolille. Pitää vain olla rohkea ja sopivalla tavalla röyhkeä (mutta ei epäkohtelias) niin homma menee kuin juna. Ja tulee hyviä kauppoja, oikeasti!

    Autoilukulttuurista pitää muistaa, että kaikissa maailman maissa ajokorttia ei ole tai jos on, sitä varten ei tarvitse käydä mitään ajotunteja tai teoriaopetusta liikennesääntöineen. En tiedä Turkin tilannetta, mutta siellä homma vaikuttaa ajokulttuurin perusteella olevan jotakuinkin sellainen, että ajokortin saa maksamalla oikealle taholle riittävän summan :D Voin olla ihan väärässäkin, mutta muuten se liikenteessä hösääminen ja sekoilu ei oikein ole selitettävissä.

    Sorry, tulipas tästä pitkä kommentti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli muuten tosi hyvä pointti, että Turkin nykyinen tilanne ja sitä kautta mahdollinen matkailijoiden määrän väheneminen voi tehdä kauppiaista tavanomaista aggressiivisempia. Nyt matkan jälkeen (kun ei enää ärsytä) olen miettinyt jos Turkille vielä antaisi tosiaan uuden mahdollisuuden. Sidea mulle on suositeltu :)

      Joo Turkin liikenne vaikutti vahvasti siltä, että ehkä puolella on ajokortti. Siis se oli ihan järkkyä se meininki! Katsoin monta kertaa ihan sydän kurkussa, että nyt kyllä tuokin suojatien ylittäjä menettää henkensä. Autot ajaa ohi ihan melkein lantiota hipaisten vaikka vihreät palaa suojatien ylittäjälle. Ihan kreisiä! :/

      Poista
  7. Kävitkö muuten Alanyassa Damlatas-tippukiviluolassa? Se on siinä ihan Kleopatra-rannan alkupäässä. Aika erikoinen paikka ja myös kuvauksellinen. Eikä pyöri kaupustelijat jaloissa :)

    Sidessä en ole itse käynyt, mutta myös minä olen kuullut siitä hyvää.

    Bodrum on maantieteellisesti ja tunnelmaltaan lähinnä Kreikkaa (antiikin ajan nimi oli Halikarnassos). Tosi siisti lomakohde, jossa on joitain nähtävyyksiä ja myös jättiläismäinen ja kuuluisa Halikarnas-disko megatähtineen. Ja laivalla voi hurauttaa Kosille tunnissa.

    Kusadasi on mukava paikallinen pikkukaupunki, jos tykkää nähdä muitakin kuin turisteja, etenkin keväällä ennen sesongin puskemista päälle. Paikallisia asuu paljon läheisellä kukkulalla ja siellä on mukava tallustella ympäriinsä ja katsella maisemia. Lapsia varten paljon karkkia mukaan! Ne usein pöllähtää jostain paikalle ihmettelemään turisteja :) Tosi mainioita ipanoita ja käyttäytymistä vahtii yleensä joku isompi lapsi, joten niiden kanssa kyllä pärjää. Ja mielettömän upea, fantastinen Efesos on ihan lähellä! Jos kerran elämässään haluaa todella tallustella historian havinan humistessa joka solussa, täällä onnistuu. Kannattaa käydä keväällä, kun ihmisiä on vähemmän ja kukat kukkii. Ja kannattaa mennä niin, ettei ole sidottu mihinkään kellonaikaan, täällä menee tunteja kuvatessa ja fiilistellessä. Todellinen stressin nitistäjä :)

    Marmaris on ainakin korkeasesongin aikaan todella vilkas ja joka paikassa osataan rasittavan paljon suomifraaseja eli se on Turkin aika ärsyttävä vastine Rodokselle. Täällä en oikein viihtynyt, on sen verran mylläkkäinen ja meluisa mesta.

    Kaikkein parhaiten eri lomakohteista (Kusadasin ohella) viihdyin Antalyassa. Se on iso kaupunki, jossa voi rantalomailla, kun ottaa hotellin sopivalta paikalta rannan tuntumasta, ja silti iso, eläväinen ja paikallisväkeä kuhiseva kaupunki on heti ulottuvilla. Shoppailijalle tosi hyvä paikka ja hintataso on edullinen. Kaupungin vilkkaudelle ja meluisuudelle on oikein mukavaa vastapainoa se rauhallisempi ranta-alue. Toisaalta myös kaupungin keskustassa on ihastuttavia hotelleja uima-altaineen ja mukavuuksineen, joten ainakin hiljaisen sesongin aikaan varmasti itse jatkossa majoittuisin siellä niin jää ne dolmusmatkat pois. Sopivan taksimatkan päässä on lisäksi sekä upeita roomalaisia raunioita että järjettömän mahtavat vesiputoukset. Ja lentokenttä on lähellä!

    VastaaPoista
  8. Ikävä kyllä missasin tuon tippukiviluolan. Tajusin kotona Suomen päässä vielä karttaa tutkiessa, että olin kävellyt ihan tuon Damlatasin ohitse. Vähänkö nolo :D

    Sulla onkin näköjään monipuolisesti kokemuksia Turkista. Näistä oli tosi mielenkiintoista kuulla :) Itsehän olen tosiaan vain tuon yhden ainoan kerran nyt käynyt, huonolla menestyksellä. Nyt surimman pettymyksen laannuttua, olen melko varma, että kokeilen vielä Turkkia uudestaan. Erityisesti tuo Bodrum kuulostaa mielenkiintoiselta ^_^ Tuo Marmaris kuulostaakin jo sellaiselta rasittavalta turistikeskittymältä...

    VastaaPoista
  9. Moikkamoi! Olen ollut Turkissa 6x,joista Alanyassa 3x,2-3vkoa kerrallaan. Ja tiedätkös, nautin siitä liikenteestä, se on selkeää vaikka näyttää sekasortoiselta (törttöilevät turistit kyllä aiheuttaa vaaratilanteita). Ja kauppiaat, en todellakaan pidä ahdistelevista kauppiaista missään, mutta Alanyassa ei ole ollut ongelmia heidän kanssa. En tiedä johtuuko se, että en koe ahdistavaksi kauppiaita siitä, että tietämättäni vältän tiettyjä paikkoja vai siitä, että jaksan kieltäytyä tarjouksista.
    Kalella en on ole koskaan käynyt pimeällä, päivällä näkymät ihanat.
    Ja ruuan odottelukaan ei ole koskaan ollut pitkää, ehkä sekin johtuu siitä, että jos on ollut kiire, niin ollaan valittu joku ns. pikaruokala.
    Mutta onhan se niin, että kaikki ei tykkää kaikesta. Voihan olla, että vaikka menisit Turkissa mihin, et välttämättä tykkäis :)

    VastaaPoista
  10. Joo niinhän se on, että kaikki eivät pidä kaikesta ja se on ihan ok :) Oon kuitenkin aika varma, että kokeilen Turkkia vielä joskus uudelleen. Ehkä se oli vain juuri Alanya, mikä ei sytyttänyt.

    Egyptikin on aina kiehtonut mutta siitä olen kuullut tosi paljon negatiivista...

    VastaaPoista
  11. Muutaman kerran käynyt Turkissa. Ihan mukava paikka kunhan ensin tekee pelisäännöt itsellensä selväksi.

    1) Jättää huomiotta jokaisen liikkeen/myyjän, jolta ei alunperinkaan halua ostaa mitään. Voi toki moikata ja sanoa ei kiitos, mutta samalla kävelee vai pysähtymättä eteensä, kuin robotti. Ei myöskään katsekontakteja myyjiin, jos ei halua asioida heidän kanssaan.
    2) Käy vain kaupoissa joissa on kiinteät hinnat. Niitäkin on kyllä ihan riittävästi.
    3) Tietysti jos haluaa vähän pelata myyjien kanssa, niin toki voi mennä tinkimään. Mutta helposti ne voi vedättää, jos ei osaa pelata. Senkin voi oppia.

    No niin, nuo säännöt kun pitää mielessä, niin voi ottaa ihan rennosti, eikä tarvitse juurikaan stressata mistään. Ihmiset ahdistuvat ihan suotta, kun eivät ole varautuneet paikalliseen myyntikulttuuriin. Turkkilaiset taas sinänsä ovat ihan mukavia ja kohteliaita ihmisisä.

    Kohta mennään taas omalla porukalla Alanyaan.

    Ps. Marmaris on kyllä tässä viime vuosien aikana muuttunut parempaan suuntaan. Suosittelen sitäkin. Rannan kävelytie Marmariksesta Icmeleriin on myös aivan mahtava.

    VastaaPoista

Kommentit piristävät aina :)