perjantai 31. maaliskuuta 2017

Hammaslääkäripainajaisia

Harva ihminen vierailee kovin mielellään hammaslääkärin penkissä. Juu, ja minä myös lukeudun niihin ihmisiin. En varsinaisesti ole potenut hammaslääkäripelkoa, en ole siis tyypillinen pelkopotilas, joka saa itkupsykoosihepulin jo pelkästä hampaiden tarkastuskäynnistä. En vain yleensä ottaen pidä siitä, että vieras ihminen sorkkii suutani. Ja muutenkin. Hammaslääkärissä ei ole koskaan kivaa.





Viime vuonna olin viisaudenhampaan poistossa, jota tietysti jännitin etukäteen ihan kamalasti. Se kun oli  ensimmäistä sorttia niitä poistoja. Tyhmä viisauden hammas lähti helposti irti nyppäämällä, enkä jälkikäteen potenut juurikaan mitään särkyjä ja paraneminen kävi nopeasti. Se oli helppo keissi jota jännitin ehkä ihan turhaan. Mutta. Samaisella hampilakäynnillä lekuri iloisesti ilmoitti, että seuraavaksi varataankin aika suukirurgian polille, seuraavien viisurien poistoa varten. Olin niinkuin että "anteeksi mitä että?". Mä olin aivan kauhuissani.

Niin, että sitten seuraavaksi leikeltäisiin instrumenteilla suutani. Ajatus oli kaikkea muuta kuin ihastuttava ja innostava. Tuo kyseinen leikkelyaika osui viime vuoden joulukuulle. Siirsin aikaa "hyvällä tekosyyllä" olinhan lähdössä ulkomaille enkä halunnut viettää lomaani kipeällä suulla.
Olin helpottunut, vaikka tiesin että se homma on vielä edessä



Suu auki, pora tulee!



Jouduin siihen piinapenkkiin sitten tämän vuoden tammikuussa. Jännitti tosiaan todella paljon. Puudutusta tökittiin paljon, enkä sinänsä tuntenut kipua. Mutta kaikenlaisia ällöttäviä tuntemuksia, kun hammasta pilkottiin ja "käänneltiin". Itse operaatio meni yllättävänkin helposti. Paraneminen sen sijaan ei. Kärsin viisurinpoiston jälkeen 2 viikkoa kamalia särkyjä. Leukaa särki pitkin päivää. Heräsin keskellä yötä särkyyn. Myös monet aamut alkoivat siten, että herätessä jo särki leukaa. Kipulääkkeet auttoivat jonkin verran, mutta särky tuli jonkin verran läpi. Nuo kaksi viikkoa olivat henkisesti todella väsyttäviä. Jatkuvat säryt tekivät minusta äreän ja hermostuneen. Tuo ajanjakso sai ymmärtämään paremmin ihmisiä, jotka joutuvat kärsimään sairauksista jotka aiheuttavat kroonista särkyä. Särky on kamalaa!

Tasan viikko sitten olin taas viimeisen alaviisurin leikkauksellisessa poistossa. Tällä kertaa olikin vaikeampi leikkaus ja mun pää meinasi hajota siihen penkkiin. Se operaatio oli silkkaa *painokelvonta tekstiä*. Itse operaation aikana puudutukset eivät olleetkaan tarpeeksi vaan jouduin pyytämään lisää puudutusta. Leuassa tuntui hirveää jomotusta ja hikoilin penkissä kuin pieni sika. Tuskan hikeä. Mielessäni takoi ajatus, että kiskokaa se hemmetin hammas nyt sieltä pois, en kestä enää! Se oli siis vaikeampi keissi. Oli kauhea pelko, että tällä kertaa on varmasti pahemmat säryt toipumisaikana.



Kraps, kraps. Inhoan sitä tunnetta kun hampaita rapsutellaan noilla instrumenteilla. Kylmiäväreitä menee :(



Eipä ollutkaan. Mulla on ollut viikon aikana ehkä kahdesti vain lievää pikku jomotusta ja that's it! En valita kyllä yhtään. Ihan kiva vastapaino sille kauhealle hammasoperaatiolle. Vielä mulla on edessä yksi viisuri ylhäältä, mutta lääkäri onneksi lupasi sen olevan ihan superhelppo tapaus. Lupaili suureksi helpotukseksi myös erittäin pikaista paranemisaikaa.


Se mistä olen tosi kiitollinen, on se että mulle sattui hammaslääkäriksi ehkä maailman mukavin ja asiansa osaavin heppu. Lekurini on pieni, hilpeä mies, jonka pelkkä sympaattinen katse kertoo mulle, että hän ei aio jekkupäissään porata multa koko leukaa irti. Rauhoittelevan ja mukavan hammaslääkärin potilaana on paljon turvallisempi olla, kuin ei niin mukavan hammaslääkärin. On sattunut niitäkin lekureita, jotka eivät laita puudutusta vaikka pyydetään. Olkaa kohauttaen vain tiuskaistaan, että "ei tässä mitään sellaisia tarvita". On mulle joskus hammaslääkäri huutanutkin. Kauhean mukavaa ja asiallista sellainen :D Olen niin sanoinkuvailemattoman onnellinen, että pahin on nyt takanapäin. Olen ehkä vähän salaa ylpeäkin itsestäni. Selvisin hengissä ja järjissäni. Tämän jälkeen hammaslääkärissä käynti ei varmaan tunnu enää paljon miltään.






Hampaista nyt puheen ollen. Hiilivalkaisut ja hiiltä sisältävät hammastahnat on nyt ollut tosi IN.  Sain blogin kautta hiiltä sisältävää hammastahnaa testiin. Sillä nyt pitäisi jynssätä leegoja sitten. Katsotaan mitä Curaprox tekee. Raporttia tulee jossakin vaiheessa ^_^

Kuvituskuvat: Pixabay.com



Millainen suhde teillä on hammaslääkärikäynteihin? Onko teiltä poistettu viisureita? Selvisittekö helpolla vai jäikö traumoja?









7 kommenttia:

  1. Naurahdin ääneen kuvaamallesi hilpeälle pienelle hammaslääkärille :D ja samalla alkoi soida päässä peukaloisen retket tunnari... Itsellä poisto vielä edessä ja kiinnosta sitten yhtään.

    VastaaPoista
  2. On sulla ollut varsin infernaalinen viisaudenhampaan poisto. Mulla leikattiin yksi viisaudenhammas parisen vuotta sitten (parempi myöhään kuin ei milloinkaan, heh), ja pelkäsin ihan hirveesti, mutta meni sitten yllättävän helposti, ei vertakaan roiskunut ihan mahdottomia seinille;) Mullakin oli erinomaisen hyvä kirurgi. Se on varmaan homman ydin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, infernaalinen on muuten varsin erinomainen sanavalinta :D Joo se on varmasti homman ydin, että lääkäri on taitava ja tietää mitä tekee. Tykkäänkin enemmän vanhemmista hammaslääkäreistä joilla on enemmän kokemusta. Vaikka toisaalta on mulla ollut nuoriakin hammaslääkäreitä ja hyvin ovat hommansa hoitaneet :)

      Poista
  3. Multa on oikomishoidon takia kiskottu n. 95% maitohampaista hammaslääkärissä ja erinäisiä rautoja käytin useamman vuoden. Siinä kyllä karisi pelot. Lisäksi mun leuasta on 2 kertaa leikattu kasvain, ensimmäisellä kerralla paikallispuudutuksella ja toisella kerralla sen uusiuduttua nukutuksella sairaalassa jossa sitten kysyttiin että leikataanko samalla viisaudenhampaat. Eipä tarvinnu niitäkään miettiä enää. Nyt ei kyllä tunnu hammaslääkärikäynnit missään :) Ehkä jos tulis reikä joka pitäis paikata niin vois jännittää, niitä kun ei vielä ole. Tsemppiä viimeiseen koitokseen!
    Taru/MissAria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sulla on sitten ollut asteen verran vaativampaa suuhun liittyvää keissiä :/ Kätevästi sai samalla viisurit kuitenkin pois :) Kiitti tsempeistä, eiköhän siitä viimeisestäkin leikkauksesta selvitä :)

      Poista
  4. Nyt teen asian, minkä teen todella harvoin - kommentoin lukematta tekstiä. En nyt vain pysty lukemaan tekstiä ahdistumatta.

    Pitkään inhosin hammaslääkäreitä. En pelännyt, mutta en sinne missään nimessä halunnutkaan. Sittemmin sairastuin itse sairauteen, jota ei kukaan osannut nimetä. Nimeämisyrityksiin liittyi todella paljon tutkimuksia ja erilaisia lääkäritapaamisia ja kokoajan tuntui, että lääkärikäynneillä oli hirvittävä lista erilaisia asioita ja niihin pystyttiin pureutumaan aina vain vähän yhdestä nurkasta. Kun olin ollut tässä pyörityksessä useamman vuoden, tuli eteen taas hammastarkastus ja lääkärikäynnin jälkeen oli todella hyvä olo. Kerrankin oli hallittavan kokoinen asia, joka pureksittiin kerralla selväksi. Ihanan helppoa ja yksinkertaista.

    Sen jälkeen olen alkanut pitää hammaslääkärikäynneistä. Kaikki viisaus on poistettu (3 ennen sairastumistani ja yksi sen jälkeen) ja muutakin on hampaille tehty. Silti on aina mukava mennä hammaslääkärille. Pari vuotta sitten minulta leikattiin rannekanava ja leikkauksessa puudutus epäonnistui pahasti. Siitä vajaan vuoden päästä suustani lohkesi yksi paikka ja kun sitä korjattiin pyysin puudutusta varoiksi. Puudutus onnistui ja kiittelin jälkikäteen hammaslääkäriäni, että hän palautti uskoni siihen, että puudutukset voivat toimiakin.

    Kyllä, minä menen nykyään mielelläni hammaslääkärille. Ihanan pieniä asioita.

    VastaaPoista

Kommentit piristävät aina :)