Hammaslääkäripainajaisia

Harva ihminen vierailee kovin mielellään hammaslääkärin penkissä. Juu, ja minä myös lukeudun niihin ihmisiin. En varsinaisesti ole potenut hammaslääkäripelkoa, en ole siis tyypillinen pelkopotilas, joka saa itkupsykoosihepulin jo pelkästä hampaiden tarkastuskäynnistä. En vain yleensä ottaen pidä siitä, että vieras ihminen sorkkii suutani. Ja muutenkin. Hammaslääkärissä ei ole koskaan kivaa.

Viime vuonna olin viisaudenhampaan poistossa, jota tietysti jännitin etukäteen ihan kamalasti. Se kun oli  ensimmäistä sorttia niitä poistoja. Tyhmä viisauden hammas lähti helposti irti nyppäämällä, enkä jälkikäteen potenut juurikaan mitään särkyjä ja paraneminen kävi nopeasti. Se oli helppo keissi jota jännitin ehkä ihan turhaan. Mutta. Samaisella hampilakäynnillä lekuri iloisesti ilmoitti, että seuraavaksi varataankin aika suukirurgian polille, seuraavien viisurien poistoa varten. Olin niinkuin että "anteeksi mitä että?". Mä olin aivan kauhuissani.

Niin, että sitten seuraavaksi leikeltäisiin instrumenteilla suutani. Ajatus oli kaikkea muuta kuin ihastuttava ja innostava. Tuo kyseinen leikkelyaika osui viime vuoden joulukuulle. Siirsin aikaa "hyvällä tekosyyllä" olinhan lähdössä ulkomaille enkä halunnut viettää lomaani kipeällä suulla.
Olin helpottunut, vaikka tiesin että se homma on vielä edessä

Suu auki, pora tulee!

Jouduin siihen piinapenkkiin sitten tämän vuoden tammikuussa. Jännitti tosiaan todella paljon. Puudutusta tökittiin paljon, enkä sinänsä tuntenut kipua. Mutta kaikenlaisia ällöttäviä tuntemuksia, kun hammasta pilkottiin ja "käänneltiin". Itse operaatio meni yllättävänkin helposti. Paraneminen sen sijaan ei. Kärsin viisurinpoiston jälkeen 2 viikkoa kamalia särkyjä. Leukaa särki pitkin päivää. Heräsin keskellä yötä särkyyn. Myös monet aamut alkoivat siten, että herätessä jo särki leukaa. Kipulääkkeet auttoivat jonkin verran, mutta särky tuli jonkin verran läpi. Nuo kaksi viikkoa olivat henkisesti todella väsyttäviä. Jatkuvat säryt tekivät minusta äreän ja hermostuneen. Tuo ajanjakso sai ymmärtämään paremmin ihmisiä, jotka joutuvat kärsimään sairauksista jotka aiheuttavat kroonista särkyä. Särky on kamalaa!

Tasan viikko sitten olin taas viimeisen alaviisurin leikkauksellisessa poistossa. Tällä kertaa olikin vaikeampi leikkaus ja mun pää meinasi hajota siihen penkkiin. Se operaatio oli silkkaa *painokelvonta tekstiä*. Itse operaation aikana puudutukset eivät olleetkaan tarpeeksi vaan jouduin pyytämään lisää puudutusta. Leuassa tuntui hirveää jomotusta ja hikoilin penkissä kuin pieni sika. Tuskan hikeä. Mielessäni takoi ajatus, että kiskokaa se hemmetin hammas nyt sieltä pois, en kestä enää! Se oli siis vaikeampi keissi. Oli kauhea pelko, että tällä kertaa on varmasti pahemmat säryt toipumisaikana.

Kraps, kraps. Inhoan sitä tunnetta kun hampaita rapsutellaan noilla instrumenteilla. Kylmiäväreitä menee :(

Eipä ollutkaan. Mulla on ollut viikon aikana ehkä kahdesti vain lievää pikku jomotusta ja that's it! En valita kyllä yhtään. Ihan kiva vastapaino sille kauhealle hammasoperaatiolle. Vielä mulla on edessä yksi viisuri ylhäältä, mutta lääkäri onneksi lupasi sen olevan ihan superhelppo tapaus. Lupaili suureksi helpotukseksi myös erittäin pikaista paranemisaikaa.


Se mistä olen tosi kiitollinen, on se että mulle sattui hammaslääkäriksi ehkä maailman mukavin ja asiansa osaavin heppu. Lekurini on pieni, hilpeä mies, jonka pelkkä sympaattinen katse kertoo mulle, että hän ei aio jekkupäissään porata multa koko leukaa irti. Rauhoittelevan ja mukavan hammaslääkärin potilaana on paljon turvallisempi olla, kuin ei niin mukavan hammaslääkärin. On sattunut niitäkin lekureita, jotka eivät laita puudutusta vaikka pyydetään. Olkaa kohauttaen vain tiuskaistaan, että "ei tässä mitään sellaisia tarvita". On mulle joskus hammaslääkäri huutanutkin. Kauhean mukavaa ja asiallista sellainen :D Olen niin sanoinkuvailemattoman onnellinen, että pahin on nyt takanapäin. Olen ehkä vähän salaa ylpeäkin itsestäni. Selvisin hengissä ja järjissäni. Tämän jälkeen hammaslääkärissä käynti ei varmaan tunnu enää paljon miltään.

Hampaista nyt puheen ollen. Hiilivalkaisut ja hiiltä sisältävät hammastahnat on nyt ollut tosi IN.  Sain blogin kautta hiiltä sisältävää hammastahnaa testiin. Sillä nyt pitäisi jynssätä leegoja sitten. Katsotaan mitä Curaprox tekee. Raporttia tulee jossakin vaiheessa ^_^

Kuvituskuvat: Pixabay.com

Millainen suhde teillä on hammaslääkärikäynteihin? Onko teiltä poistettu viisureita? Selvisittekö helpolla vai jäikö traumoja?

Persikkanektaria pehkoon

Ohoi XZ-fanit! Uutta tulee taas tuutista. Nimittäin uusinta uutta on XZ:n Persikkanektari-tuotesarja. Jälleen syötävän herkulliselta kuulostavaan tuoteperheeseen kuuluvat sulfaatiton shampoo, hoitoaine sekä latvaseerumi. Vihdoin siis sulfaatiton shampoo markettivalikoimiinkin. XZ:n uutuuden lisäksi en tiedä sulfaatittomista shampoista muutakuin Oliivi-shampoon markettien valikoimista. Vai onko niitä muitakin, vinkatkaa jos on? :)

Persikkanektari-sarja on ulkoasultaan klassisen tuttua ja tunnistettavaa XZ-muotoilua. Tuotteet sisältävät sitrusuutetta ja auringonkukan siemenöljyä joiden luvataan suojaavan hiusväriä ja tekevän hiuksista kiiltävät. Silikonikammoisille tiedoksi, että sitä itseään näissä ei ole. Entäs tuotesarjan tuoksumaailma? No mitä muutakaan voisi XZ:ltä odottaa kuin herkkujuttuja. Tuoksussa on siis nimensä mukaisesti persikkaa, mutta myöskin melonia. Tuoksu ei ole ollenkaan sellainen ällömakea, karkkimainen persikka. Tämä muistuttaa enemmänkin jotain sellaista persikkajogurtin tuoksua. Oma klyyvarini koki tuoksun napakympiksi. Latvaseerumin tuoksu on miedompi verrattuna shampooseen ja hoitoaineeseen.

Tuotteet on saatu blogin kautta.

Shampoohan on siis sulfaatiton ja siksikin kiinnosti heti tuotteista eniten. Shampoo pesee mm. kookospohjaisella miedolla tensidillä. Vaahtoa muodostuu kiitettävästi, joskin sen tuntee ja huomaa heti, että kyseessä on sulfaatiton shampoo. Tuntua hiuksissa huuhtelun jälkeen kuvailisin hieman samantyyppiseksi kuin hoitoshampoon jättämää fiilistä. Sulfaatilliset shampoot saattavat usein pestä hiuksen natisevan puhtaaksi, tämä ei. Tämä ei myöskään takuttanut omia hiuksiani kovin pahoin, joskin hoitsikka on varmasti pidemmissä hiuksissa lähes aina  tarpeellinen. Sulfaatittomat shampoot pesevät hellävaraisemmin verrattuna normishampoisiin ja siitä voi olla apua myös kuivalle päänahalle.

Hoitoaine tuntuu hiuksissa ihan XZ:ltä ^_^ Hassua mutta mä tunnistan ulkomuistista joidenkin tiettyjen merkkien tuotetuntuja :D Tässä on siis samanlainen fiilis kuin joissain aiemmissakin kokeilemissani XZ-hoitsikoissa. Silikoniton koostumus levittyy helposti ja huuhtoutuu poiskin yhtä helposti. Selvittää omat hiukseni ihan moitteettomasti ja tekee hiuksista pehmeän tuntuiset. Näyttäisi toimivan myös omassa helposti rasvoittuvassa päässäni, sillä aamulla hiukset eivät tuntuneet normaalia rasvoittuneemmilta.

Latvasuoja lupaa "sulkea" hiuslatvat. Eli varmaan hiussuomut :) Lupaa suojata ja antaa kiiltoa hiuksille.

En itse innostu tämäntyyppisistä tuotteista. Koen ne omaan kuontalooni tarpeettomiksi. Ja koska tosiaan oma hiuslaatuni rasvoittuu ärsyttävän herkästi, en mielelläni niihin lutraa mitään ylimääräisyyksiä pesun jälkeen. Mutta testimielessä tätä tietysti kokeilin, että siitä olisi jotain sanottavaa teille :)  Koostumus on kevyen emulsiomaista. Tämä levitetään joko pyyhekuiviin tai kuiviin hiuksiin. Pelkäsin sellaista liimalettimäistä tulosta, mutta ei. Latvasuoja jotenkin vain hulahtaa hiuksiin ja niihin ei jää mitään ällöä rasvaista tai tahmaista tuntua. Teki hiuksesta pehmeämmän tuntuisen. En huomannut kuitenkaan hiuksissa erityisen kiiltävää tulosta. Voisin kuvitella käyttäväni tätä jos olisin kohderyhmää :)


XZ Persikkanektari Sulfaatiton Shampoo, 250 ml, hinta noin 3 euroa
XZ Persikkanektari Hoitoaine, 200 ml, hinta noin 3 euroa
XZ Persikkanektari Latvasuoja, 100 ml, hinta noin 4,80 euroa

Persikkanektari-sarja tulee myyntiin huhtikuussa 2017.

Sebaceous hyperplasian hoito laserilla

Yllä oleva, hieman provokatiivinen kuva on tämä vuoden  tammikuulta laserhoidon jälkeen. Otsaltani hoidettiin muutama kappale talirauhasen liikasvuja laserilla (sebaceous hyperplasia). Tästä aiheesta onkin ollut mielessä kirjoittaa pidemmän aikaa, ja vihdoin sain aikaseksi tehtyä tämän postauksen :)


Mutta mikä siis on talirauhasen liikakasvu? 

Kyseinen harmillinen vaiva on yleensä seka- ja rasvoittuvan ihotyypin ei-toivottu seuralainen. Iholle saattaa ilmestyä pieniä tai suuria näppylöitä, jotka eivät katoa tavallisella ihonhoidolla. Talirauhasen liikakasvun iholla tunnistaa yleisimmin "kraaterimaisesta" muodosta. Näppylä on kuin tavallaan lysähtänyt keskeltä kuopalle. Talirauhasen liikakasvu saatta kuitenkin myös esiintyä iholla ihan tavallisen näppylän muodossa. Itselläni niitä oli kumpaakin sorttia. Talirauhasen liikakasvu esiintyy useimmiten kasvojen alueella ja erityisesti otsalla (kuten minun tapauksessani). Mutta sitä voi yhtä hyvin esiintyä myös muualla ihossa. Syy näihin pysyviin ihomuutoksiin on vaurioituneessa talirauhasessa, joka muuntuu sitten pysyväksi näppyläksi iholla.

Näpyt eivät oikeasti olleet ihan noin silmiinpistäviä, mitä ne näyttävät lähikuvissa.

Itselläni oli tosiaan kolme kappaletta ärsyttäviä pikkunäppylöitä, jotka ilmestyivät jo reiluna parikymppisenä. En niihin vuosien varrella juurikaan kiinnittänyt huomiota, ennekuin ne viime vuonna jotenkin alkoivat häiritsemään ja selvitin mitä ne ovat ja miksi ne eivät lähde pois. Ne tosiaan olivat aika pieniä ja huomaamattomia, enkä usko että kukaan niihin kiinnitti huomiota paitsi tietysti minä itse ^_^ . Kunnolla, silminnähtäviä ihomuutoksia oli siis vain 3 kpl, mutta hoitava lääkäri poisti samalla pienempiä, hyvin huomaamattomia näppyjä, jotka olisivat mahdollisesti voineet myöhemmin tulla näkyvimmiksi.

Talirauhasen liikakasvuja voi yrittää hoitaa pois mm. vahvemmilla happohoidoilla ja nestetyppijäädytyksellä. Myös laserilla voidaan hoitaa tämäntyyppisiä ihomuutoksia ja valitsinkin sen hoitomuodoksi omalla kohdallani. Jos iho on tällaisiin ihomuutoksiin taipuvainen, vaivaa voi yrittää ennaltaehkäistä mm. retinoli, tretinoiini ja salisyylihappotuotteilla joskaan nämä harvemmin auttavat jo syntyneisiin ihomuutoksiin.

Kyseinen vaiva voi joissain pahemmissa tapauksissa mennä myös näin pahan näköiseksi. Kuva: healthsurcigal.com

Laserhoidoilla voi vaikuttaa mm. iholla esiintyviin ryppyihin ja uurteisiin, sekä arpiin ja muihin tietynlaisiin ei-toivottuihin ihomuutoksiin. Lasereita on useampia erilaisia, eri käyttötarkoituksiin. Kohdallani käytettiin erbium-YAG nimistä laseria, jolla höyrystettiin ihomuutokset pois. Menetelmällä luvataan helppoa, nopeaa ja esteettisesti hyvää tulosta. Kokeilin joskus parisen vuotta sitten KTP-laseria silmienalusten tummuuden pysyvään poistamiseen, mutta hoito oli omalla kohdallani pettymys. En huomannut ainakaan itse juuri mitään eroaa tummuudessa hoidon jälkeen.

Iho ei ole todellakaan kovin edustuskelpoinen hoidon jälkeisinä päivinä. Omalla kohdallani paraneminen kuitenkin tapahtui hyvin nopeasti.

Miltä se tuntui? Riippuu varmasti omasta kipukynnyksestä, miten laserhoidon kokee. Itse kuvailisin hoidon tuntuneen kuin pieneltä sähköiskulta. En kokenut hoitoa kivuliaana tai mitenkään epämiellyttävänä. Sellainen pieni nipistyksen tunne per ihomuutos. Ja se oli todella nopea toimenpide, homma oli ohi ehkä kahdessa minuutissa, jonka jälkeen hoidetuille alueille laitettiin haavateipit. Teipit sai poistaa seuraavana päivänä. Välttelin ihon huuhtelua muutaman päivän ajan hoidosta ja käytin ihon puhdistuksessa misellivettä.

Otsan iho nyt. Ihomuutokset lähtivät pois ja jälkiä hoidosta ei jäänyt.

Teippien poiston jälkeen iho näytti kieltämättä aika karulta. Hoidetut kohdat kuitenkin rupeutuivat nopeasti ja ruvet kestivät iholla hieman alle viikon. Hoidetuista kohdista jäi punoittavat kohdat pariksi viikoksi jonka jälkeen punoitus oli jo hälvennyt hyvin. Omalla kohdallani lopputulos oli erittäin hyvä. Näppylät ovat poissa ja hoidosta ei jäänyt mitään jälkiä iholle. Kävin itse laserhoidossa Tampereen Koskiklinikalla (en ole saanut hoitoa blogin kautta). Siellä yhden ihomuutoksen poistaminen kustantaa 275€, mutta pienelllä lisähinnalla hyvälaatuisia ihomuutoksia voidaan poistaa kerralla jopa kymmeniä. Talirauhasen liikasvu tapaa olla vaivana krooninen, eli se saattaa helposti uusiutua jossain vaiheessa. Aika näyttää pitääkö käydä käristämässä hipiäänsä vielä uudemman kerran tulevaisuudessa.

Aiheesta tuntuu olevan tietoa saatavilla kovin vähän ja halusin tästä siksi kirjoittaa postauksen. Ehkä joku muu on myös ihmetellyt ihollaan olevia kestonäppylöitä? :)

Onko teillä kokemuksia ihon laserhoidoista tai kiinnostavatko ne?

Finaalissa III

Jippijaijee! Olen ollut ahkera ja saanut taas kulutettua sen verran kosmetiikkatuotteita loppuun, että voin tehdä roskapostauksen. Edelleen tuntuu että mä oon auttamattoman hidas kuluttumaan mitään loppuun varsinkin kun vertaan itseäni kollegoiden roskapostaus tahtiin :D Laitan taas linkit aiempiin syvällisempiin tuoteanalyyseihin, niistä kiinnostuneille :) No mutta. Mennään suoraan asiaan sitten vaan.

Tämän postauksen kaikki tuotteet ovat pr-näytteitä. 

Käsivoiteita sain kulumaan loppuun asti peräti kaksinkappalein. Santen käsivoide on mainio yksilö hinta-laatusuhteeltaan. Pehmentää hyvin ja imeytyy nopsaan. Jatkoon menee.

Urtekramin käsivoiteet ovat myös ihan huippuhyvää kamaa. Ei maksa kuin muutaman euron ja hoitotehot ovat hyvät. Myös käsiin jäävä tuntu on hyvä. Fanitan Urtekramin käsivoiteita himpun verran enemmän kuin Santen. Tämä hajusteeton on tunnultaan hyvin samantyyppistä kuin kookosversionsakin.  Urtekram jatkoon nyt ja aina.

Santen shampoo oli myös oikein hyvää ja kivan tuoksuista. Vaahtosikin ihan kohtuu hyvin ottaen huomioon, että kyseessä luonnonkosmen shampoo. Jatkoon toki.

Color Maskin Platimun hopeashampoo tuli myös tiensä päähän. Hieman poikkeavasti shampoo on tummanruskeaa totutun violetin sijaan. Tämä taittoi hyvin pois lämpimiä vivahteita hiuksista. Aika turvallinen käyttää, sillä pitkäkään muhittelu ei tee hiuksista harmaita tai sinertäviä. Plussaa sulfaatittomuudesta. Vaikka sulfaatteja ei ole koostumuksessa niin vaahtoaa silti hyvin. Jatkoon.

Four Reasonin shampoossa onkin sulfaatteja ja pesee hiukset tosi puhtaiksi runsaalla vaahdolla. Tykkäsin käyttää tätä aina kun kaipasin pesevämpää ja "syväpuhdistavampaa" tuotetta. Shampoopurkki on ilo silmälle, jotenkin hauska ja kiva. Tykkään myös noista humoristisista teksteistä putelin kyljessä ^_^ Silti tämän ehdottomasti paras ominaisuus oli tuoksu. Macadamiapähkinä. Macadamian tuoksua kuvailisin vaniljaiseksi tuoksuksi lämpimällä pähkinäisellä twistillä. Herkku tuoksu ja jatkoon menee!


Santen hoitoaine on kaikinpuolin superhyvä luonnonkosmen hoitsikka. Tämän mä listasin vuoden 2016 parhaisiin. Hoitaa, poistaa sähköisyyttää, selvittää ja tuoksuu hyvältä. Ostan varmasti tätä joskus lisää kunhan hoitsikkavarastot joskus loppuvat :D

Ole Hyvän Hilla-suihkugeeli on tuoksultaan aivan syötävän hyvää. Tuntui hellävaraiselta ja vaahtosi kivasti. Toivottavasti Ole Hyvä satsaa joskus enemmän pakkausten visuaaliseen puoleen myös. Nämä eivät ole mitään maailman näteimpiä purnukoita ^_^ Jatkoon.

Burt's Beesin kuorintavoide tuli käytettyä loppuun kahvinPOROJEN (ne on puruja!) feattaamana. Ylellisen tuntuista, kermaisen voidemaista kuorintavoidetta oli kiva käyttää. Jatkoon.

Valkoisen Langan Lakka-Tyrni putsari oli mukana Puerto Ricossa ja kuluikin siellä loppuun. Raahasin sen mukanani Suomeen ihan vain roskapostausta varten (kuvattavaksi). Naurahdin äsken ääneen edelliselle lauseelle. On tämä hönöä puuhaa :D Putsarin tuoksuhan on siis taas sitä genreä, että se tekisi mieli hörpätä kurkusta alas. Ja tämä on kyllä vaahtoavista putsareista yksi hellävaraisempia mitä on tullut käytettyä. Joskus jopa tuntui, että tällä pitäisi putsata iho kahdesti koska pesuteho on oikeasti todella mieto. Käyttäisin tätä mielläni jatkossakin. Jatkoon aivan ehdottomasti.


Gamarden miehille suunnattu putsari aiheutti koko käytön aikana ristiriitaisia fiiliksiä. Tämähän oli todella hellävaraista ja mieto iholle, ei kuivattanut eikä tehnyt ihosta kiristelevää. Mutta se tuoksu. En oikein oppinut tykkäämään Gamarden tuoksusta sitten millään. Tuoksu on selkeän maskuliininen, mutta ei mulle oikealla tavalla. Noh, makuasiat on makuasioita. Muuten jatkoon, mutta tuoksun puolesta valitettavasti ei.

Farfallan suihkari oli törkeän hyvällä sitrustuoksulla varustettua hellävaraista tavaraa. Tykästyin tähän niin, että hylkäsin hetkeksi kaikki muut suihkarit ja siksi tämä tulikin ennätysnopeaa tiensä päähän. Tosi hyvä ja jatkoon menee niin että pätkähtää!


Organic Shopin mangokuorinta ihastutti. Ihme nyt, kun joku mango kyseessä. Kuorinta näyttää ihan mangosorbetilta ja syödä tekisi taas mieli tämäkin kosmetuote :D Mun on viimeaikoina tehnyt mieli huolestuttavan usein syödä kosmetiikkaa.. hmmm. Mangon tuoksu on vähänkö huumaava ja kuorivaa sokeripartikkelia on sen verran runsaasti, että varmasti tulee sileä hipiä. Edullinenkin vielä. Siispä jatkoon yhtään mukisematta.

Laveran Sleeping Cream kului vihdoin ja viimein loppuun. Tuntui että tämä kestää käytössä ikuisuuden. Käytin tätä kuuriluontoisesti kasvojen iholla, kun iho oli kuivimmillaan. Muuten tämä meni kaulavoiteena, koska koostumus on liian tuhtia säännöllisessä käytössä omalle ihotyypilleni. En hehkuta tätä tässä sen enempää, koska ylianalysoin tämän viime vuonna moneen kertaan ja tämäkin oli parhaat 2016 listalla :)

Acon Rescue Mist oli myös tuolla edellä mainitulla listalla. Ei tarvitse siis sitäkään hehkuttaa sen enempää kuin että toimiva ja hyvä tuote. Ja tässä on täydellisen hienojakoinen suihke (sumu). Kunhan varastostani ehtyy muut kosteussuihkeet niin ostan tätä varmasti lisää. Haluan tällaisen kesäksi ^_^


Hei ja muistakaas käydä osallistumassa Phytomer-seerumin arvontaan :)

Oliko tuttuja tuotteita?

Urtekramin marssi apteekkiin

Luonnonkosmetiikkamerkki Urtekram on varmasti monille tuttu merkki. Urtekramilla on helppo saatavuus tavarataloista ja jopa joistain marketeista. Urtekram on yksi edullisimmista luonnonkosmetiikan sarjoista, mutta silti se on samalla laadukas. Urtekram on lanseerannut taas uutta. Tällä kertaa apteekkiin.

Kuva: Urtekram

Urtekramin uusi Morning Haze-sarja sisältää hiustenhoito- ja vartalonhoitotuotteita. Morning Haze- sarjaa voi tutkailla kokonaisuudessaan tarkemmin Urtekramin sivuilta. Apteekeissa myytävään Morning Haze- sarjan designiin on haettu selkeästi hieman ylellisempää fiilistä kullanvärisillä yksityiskohdilla ja korkeilla. Sain itse blogin kautta testiin sarjasta shampoon, suihkugeelin ja vartalovoiteen. Näiden testissä olleiden tuotteiden tuoksut ovat melko samanlaisia. Tuotteissa on todella epätyypilliset tuoksut, ottaen huomioon että ne ovat luonnonkosmea. Tuoksu on selkeän mausteinen, itämaisella vivahteella. Täytyy sanoa, etttä tuoksumaailma on mun mielestä erittäin onnistunut :)

Suihkugeeli on koostumukseltaan tyypillistä luonnonkosmetiikan putsarikoostumusta, löysähköä, mutta ei kuitenkaan ihan lirua. Suihkari pesee kookospohjaisilla sulfaateilla ja sokeritensideillä. Kasviuutteina on käytetty mm. hillaa, seljankukkaa ja karpaloa. Hieman ylellisemmän tästä tekee se, että tässä on mukana myös kosteuttavaa hyaluronihappoa. Vaahtoaa ihan mukavasti, ja tuntuu hellävaraiselta. Ei pese ihoa natisevaksi. 7,30€/ 245ml.

Shampoo oli hurjan hyvä! Shampoossa on myös mukana edellä mainittuja kasviuutteita ja hyaluronihappoa. Shampoo on sulfaatiton ja pesee sokeritensideillä ja super hellävaraisella glutamaatilla. Glutamaatit on tietääkseni tensideistä miedoimpia ja samalla myös raaka-aineena kalleimpia. Luonnonkosmetiikan shampoista ei oikein ikinä tiedä mitä niiltä saa, niiden kanssa on vähän sellaista arpapeliä. Ne yleensä vaahtoavat synteettisiä shampoita kehnommin. Urtekramin shampoo yllätti muodostamalla hiuksiin pesuvaiheessa todella tiheän ja kermaisen vaahdon. Sulfaatittomuudesta huolimatta shampoon pesuteho on sen verran tehokas, että hoitoaine on pakollinen.  8,95€/ 245ml.

Vartalovoide on taattua Urtekram laatua. Incin alkupäästä löytyvät oliiviöljy ja sheavoi. Tässäkin mukana edellä mainitut kasviuutteet ja se hyaluronihappo. Tässä on hyvin samantyyppinen koostumus ja iholle jäävä tuotetuntu kuin esim. kookossarjan vartalovoiteessa. Tämä tuntuu ehkä aavistuksen hoitavammalta ja täyteläisemmältä. Imeytyy ihoon todella nopeasti ja jättää pehmeän tunnun. Ja se tärkein juttu; Ei tahmaista tuotetuntua havaittavissa ^_^ Urtekram osaa nämä voideformuloinnit erityisen mallikkaasti :) 8,40€/ 245ml.

Mitä mieltä olette Urtekramin tuotteista?

Paukapään tarina

Mä ajattelin kirjoittaa mun lemmikistä postauksen ^_^ Mullahan on siis kani, pupu. Sellainen pitkäkorvainen paukapää. Paukapäällä on nimikin. Iivari. Paukapää on vähän sellainen hellittelynimi, eikä tässä yhteydessä tarkoita mitään negatiivissävytteistä :) Paukapääksi mä kutsun sitä toisinaan sen vuoksi, että Iivari on todella itsepäinen yksilö.

Kuvassa itse pääpahis ^_^ <3

Mutta miten mä päädyin edes omistamaan kanin? Se ei ollut mitenkään suunniteltu juttu, en ollut koskaan edes erityisemmin haaveillut omistavani kania. Kaninomistajaksi mä päädyin erään erikoisen illan jälkeen. Tapasin ystäväni kaupungilla ja olimme juhlatuulella. Myöhemmin illalla päädyimme tämän ystäväni ystävän luo istumaan iltaa. Tällä kyseisellä naisella oli todella paljon eläimiä asunnossaan joita sitten siinä ihmeteltiin. Katseeni osui pieneen, muistaakseni silloin 3 kuukautiseen harmaaseen kaniin, joka möllötteli mua silmiin uteliaana häkistään. Mähän eläinrakkaana ihmisenä olin heti ihan "aaawwwwww <3". Jotain siinä lepertelin, että onpas mahdottoman suloinen pupu tuossa. Omistaja nappasi pupulin häkistään ja tökkäsi sen syliini. Olin vähän paniikissa, kun en ollut eläissäni pitänyt pupua sylissäni. Mutta siinä se oli kiltisti siliteltävänä.

Iivari on tässä kuvassa ihan pieni vielä <3

Ja tässä n. 3kk. Ensimmäisiä kuvia Iivarista kun hän kotiutui mun luo :)

Omistaja kertoi, että pupu joutuisi luultavasti piikille koska sille ei tunnu löytyvän kotia millään. Ajatus tuon suloisen pörröpallon lopettamisesta tuntui musta surulliselta ja kamalalta. Päässä löi heti ajatus, että ei. Niin ei voi tapahtua. Sitten multa mölähti samantien asiaa sen enempää ajattelematta seuraava lause: "Mä otan sen, mä annan sille kodin". Lepsu ja ajattelematon päätös multa. Mutta sellasta se on kun on nauttinut vähän ilojuomaa ^_^

Se ilta meni leppoisasti ja seuraavana aamuna ajattelin tuota juttua. Ajattelin, että se oli vain höpinää ja ettei musta kanin omistajaa tule. Sitten siinä ovikello soi. Arvatkaa kuka muutti taloon seuraavana päivänä? Iivarihan se siellä oven takana, tuotiin mulle tosta noin vaan :D Iivarin nimi oli muuten alunperin Kyösti. Mutta mun mielestä se näytti ihan Iivarilta heti alkuunsa, joten uudelleen nimesin hänet ^_^

Kingi.

Iivari venyy uskomattoman matomaiseksi pötkyläksi toisinaan.

Ja se rakastaa pajunkissoja. Ne on suurta herkkua.

Iivarista on paljon hassuja kuvia, tässä yksi sellainen :D

Entinen omistaja jätti siis hörökorvan siihen ja lähti melkein samantien. Siinä se nyt ihmetteli uutta kotiansa ja möllötteli ympäriinsä häkissään. Ja mä koin pientä ahdistuksenpoikasta. Enhän mä tiedä kaneista mitään, enkä osaa niitä hoitaa! Samalla mä tunsin jotain suurta innostusta ja lässytysmodet käynnistyi saman tien.. "Voi titte pientä, mikä vaavi se siellä" You know ^_^

Mä istuin varmaan 1000 tuntia googlessa seuraavat päivät ja ahmin tietoa kaneista. Mä halusin tietää kaiken ja vähä päälle. Mua ahdisti ja kävi sääliksi kun Iivari oli häkissä. En tykkää yhtään ajatuksesta, että eläimet vangitaan johonkin pieneen tilaan elämänsä ajaksi. Se on mun mielestä väärin ja julmaa. Olin aivan innoissani kun luin, että kanin voi opettaa sisäsiistiksi. Ja niinpä mun ensimmäinen missio oli kokeilla opettaa Iivari sisäsiistiksi. Ja ei kuulkaa tarvinnu edes opettaa. Iivari tajus homman oikeastaan heti, kun laitoin sille hiekkalaatikon. Tämän johdosta Iivari alkoi elää, niin että häkin luukku oli aina auki ja hän sai liikkua mennä niinkuin tykkäsi :) Tästä episodista on jo nyt siis 10 vuotta aikaa. Nykyään pikku paukapäällä ei ole häkkiä ollenkaan. Eihän se sillä mitään tee, se häkki oli niin rumakin :D Mutta on sillä puinen mökki missä se nukkuu päiväunensa. Muutoin se tykkää hengata olohuoneessa ja seurata perässä joka paikkaan ja toisinaan myös tykkää ärsyttää omistajaansa kaikenmaailman jekkuilulla. Iivari ymmärtää Ei- sanan merkityksen. Mutta vanhemmiten siitä on tullut erittäin paukapää ja hassua on, että sitä pitää kieltää aina kolme kertaa. Kolmannella kerralla se uskoo aina kun kieltää. Paukapää siis :D

Se kuuluisa kanien "tohveliasento".

Iivari rakastaa ulkoilua, mutta ei niinkään valjaita.

Kanin kintut.

10 vuoden aikana Iivari on järsinyt lukemattomat pussilakanat käyttökelvottomiksi (sillä on ollut jo monta vuotta porttikielto sänkyyn) ja muutamia kappaleita laturin ja kuulokkeiden johtoja on mennyt poikki. Joskus se on onnistunut pemuuttamaan taulukoukkuja makuuhuoneen oven kynnykselle, joihin tietysti astuin kun heräsin. Siis niihin naulapuoliin tietysti. Luonnollisesti ^_^ Opinkin hyvin nopeasti, että jos kania pitää vapaana, on asunnosta syytä tehdä "kanivarma". Sähköjohdot piiloon ja esille jäävät on hyvä laittaa johtosuojan sisään. Kodin kanivarmistamisen jälkeen meillä on mennyt oikein hyvin. Tosin ollaan vahvasti eri mieltä siitä että onko karvalankomattojen kiskominen ja pupeltaminen sallittujen harrastusten joukossa. Siitä sille saa aina huutaa. Kyllä se tietää, että mua ärsyttää kun se kiskoo hapsuja matosta. Varmaan siksi se sitä tekeekin. Eikös lemmikkien elämäntehtävä ole laittaa omistajansa hermot kireälle? :D

Joskus oli aika kun Iivari tykkäsi nukkua vaatekaapissa. Tämä kuva on otettu muistaakseni vuonna 2008 sen aikaisella kännykän kameralla. Ja sen kyllä huomaa laadusta :D

Sattumakuva. Hän näyttää kieltä ^_^

Luonteeltaan Iivari on aika omaehtoinen. Iivari ei ole koskaan ollut sellainen sylissä viihtyvä paijauspupu. Tai no kyllä se joskus viihtyy, mutta parhaiten silloin kun hän haluaa itse tulla syliin ja on hellyyttä vailla. Nuorena se oli välillä ihan raivostuttavan villi. Hyppi mm. aamulla klo 6 kirjahyllyyn. Kyllä luitte ihan oikein. Ei siinä auttanut kun nostella se pois ja ojentamaan, että kirjahyllyyn ei ole sallittua hyppiä. Iivari täytti 10 vuotta tämän vuoden tammikuussa. Vanha herra jo siis ja nykyään (luojan kiitos) rauhallisempi. Silti siinä ei tavallaan näy juurikaan vanhuus. Juoksentelee ympäriinsä ja jaksaa tehdä vieläkin aina välillä ilohyppelyjä. Ne joille käsite ilohyppely on outo; Kanit hyppivät ja potkivat takajalkojaan ilmassa. Se on merkki siitä, että on hurjan kivaa. Iivarilla tuntuu olevan välillä ilman mitään järkevää syytä sitä "hurjan kivaa" :)

Hiljainenkin se on. Se ei ole paljon vastaillut takaisin kun siltä on jotain kysynyt. Joskus siitä kuuluu hiljaista murmutusta. Tasan kerran se on kiljunut. Se oli kamalan kuuloista. Oltiin pihalla ja se vaan sai yhtäkkiä hepulin, ilmeisesti säikähti jotain. Kanit kiljuvat todella kimeällä äänellä jos ne tuntevat olevansa hengen hädässä. Tuota yhtä kertaa lukuunottamatta ulkoilureissut ovat menneet ihan mallikkaasti. Tosin valjaiden pukeminen on aina yhä edelleen yhtä taistelua. Iivari inhoaa valjaita erittäin paljon. Kun se kuulee valjaiden lukoista kuuluvan kilinän se alkaa paukuttaa takajalkaa. Merkkinä siitä, että ketuttaa jo valmiiksi. Ollaan kerran tehty pieni metsälenkkikin ja hienosti hän ymmärsi loikkia valmiiksi tehtyä polkua pitkin. Ja toisaalta me ollaan monet kerrat oltu valjaiden kanssa ihan solmussa jossakin katajan oksissa. Voitte ehkä kuvitella sen näyn ^_^

Iivarilla ei ole häkkiä ollenkaan vaan majapaikkana toimii puulaatikko :)

Päikkärit auringon lämmössä.

Iivarin terveys on ollut koko sen elämän ajan tosi hyvä. Ainoastaan kahdesti ollaan oltu hammaslääkärissä. Kaneille tulee helposti hammaspiikkejä ja niitä täytyy käydä hiomassa tai syöminen vaikeutuu ja muuttuu kivuliaaksi. Kaksi lääkärikäyntiä 10 vuoden aikana on mun mielestä erittäin hyvä tulos. Iivarin suurinta herkkua on ollut alusta asti banaani. Sitä se rakastaa yli kaiken ja omena maistuu myös. Hieman erikoisesti se suuttuu joskus jos sille tarjoaa porkkanaa. Saattaa murista ja työntää porkkanan pois. Niin se tosiaan myös murisee joskus :D Mutta ei ole koskaan ollut agressiivinen käytökseltään, eikä ole purrutkaan muuta kuin vahingossa. Esim jos tarjoaa herkkupalaa niin se saattaa innostua liikaa ja iskee hampaansa väärään paikkaa, eli omistajan peukaloon. No on se kerran syönyt erään vieraan sukkaan reiän, eikä uskonut millään kun sitä kielsi. Vähän hävetti ja selittelin, että " Ei se yleensä noin käyttäydy, mikähän lie iskenyt siihen...." Mun änkyttävä selittely tuskin oli uskottava :D

Otettiin yhteiskuva viime tammikuussa kun Iivis täytti pyöreät 10 vuotta <3

Iivari on eläimenä tosi ihana ja suloinen ja mulle todella rakas. En ole päivääkään katunut, että päätin ottaa sen  mun luo viettämään elämänsä. Vaikka -lempinimiltään Iivis, Iivistelijä, Ippe, Pillipiipari, Karvapuo- päätyikin mulle hassujen sattumusten kautta, niin uskon että juuri niin sen piti mennä. Se on maailman paras paukapää <3

Onko teillä lemmikkejä? :)

Kauneuden Kuolemansynnit

Keyword: Love- blogista luin hauskan haasteen "Kauneuden Kuolemansynnit", ja tuli mieleen tehdä se myös itse :) Kyseessä siis ne legendaariset 7 kuolemansyntiä, mutta kosmetiikan ja kauneuden näkökulmasta. Hassua ^_^

1. Ylpeys: Mikä kauneustuote saa sinut tuntemaan itsesi erityisen kauniiksi ja itsevarmaksi?

No kyllä se on hyvä peitevoide. Mulla on nykyisin iho ihan hyvässä kunnossa, eikä peitettävää löydy paitsi ikuisesti tummat silmien aluset. Ilman peitevoidetta tuntuu, että näyttää väsyneeltä zombilta.

2. Kateus: Mitä ulkoista piirrettä mitä itse et omaa, kadehdit kaikkein eniten?

Sellaiset jäänsiniset silmät! Mä olen aina ollut kateellinen kauniin siniset silmät omaaville ihmisille. Pidän omia silmiäni tylsän värisenä. Vihreätkin olisi kivat, mutta kyllä ne siniset ovat ykköset.

3. Viha: Mitä kauneustuotetta vihaat?

Tätä mietin pitkään ja lopulta tuli mieleen vahvasti alkoholipitoiset kasvovedet. Mun iho menee niistä ihan kamalan näköiseksi. Ärtyneeksi, punaiseksi ja kuivaksi kuin korppu. Hyi.

4. Laiskuus: Minkä tuotteen/kauneusrutiinin jätät useimmiten käyttämättä/tekemättä laiskuuden vuoksi?

No jalkojen hoito. Tai siis lähinnä niiden rasvaus. Se on vaan jotenkin ärsyttävää, tylsää ja epämukavaa puuhaa. Onko mitään inhompaa kuin tahmeat jalat?

5. Ahneus: Mikä on kallein kauneustuote, jonka omistat? Entä halvin?

Hmm... En muista takuuvarmasti kaikkien hintoja, mutta sanoisin että Hugo Bossin tuoksu tai Verson retinolivoide. Halvin taitaa olla tokmannin euron maksava, erityisen ruma käsivoidetuubi (joka on kyllä sitäkin toimivampaa). 

6. Ylensyönti: Onko sinulla useampi kappale jotain tiettyä kauneustuottetta ja jos on niin mitä?

Tuntuu, että mulla on melkein kaikkea useampi kappale :D Mulla oli jossain vaiheessa silmänympärysvoiteita niin paljon, että en enää osannut päättää mitä käyttäisin. Paljon annan eteenpäin. Eihän niitä kerkeä yksi ihminen käyttää mitenkään ^_^

7. Himo: Jos sinulla olisi varaa ostaa mikä tahansa kauneustuote, minkä ostaisit?

Kypris nimisestä brändistä olen lukenut paljon hehkutuksia. Beauty Elixir 1 kiinnostaisi. Se maksaa "vain" 265€/ 47ml. Ei ihan malta pulittaa niin paljon, jos se ei olekaan mistään kotoisin :D

Helpot Vhh-letut (sokeriton, viljaton, gluteeniton)

Vähähiilihydraattisia ja viljattomia lettuja, jotka maistuvat vielä hyvälle ^_^

Mun on tehnyt viime aikoina ihan hirveesti mieli lettuja. Ehkä osaksi siksi, että jostain syystä telkkarissa nähnyt viimeaikoina herkullisen näköisiä lettu+hillo+kermavaahto kuvia :D Tänään mun lettuhimo täyttyi ja mä päätin niitä tehdä. Ajatus turvonneesta vehnävatsasta ei kuitenkaan innostanut juurikaan. Inhoan vehnän aiheuttamaa ilmapallovatsaa. Siispä mä päätin tehdä lettuja joihin ei tule viljoja. Ja samalla niistä tuli sokerittomia :) Mä olen tehnyt tasan kerran tämäntyyppisiä vhh-lettuja jokunen vuosi sitten ja muistelisin, että ne olivat oikein hyviä.

Tällä ohjeella tehdyt letut sopivat siis vhh-ruokavaliota noudattaville, sekä myöskin gluteenitonta ruokavaliota noudattaville. Makeutusaineen voi tietenkin korvata halutessaan sokerilla, jolloin letut kuitenkin pysyvät vielä gluteenittomina, mutta eivät enää vähähiilihydraattisina :)

Mulla olikin sopivasti stevia lopussa ja satuin löytämään kaupasta Hermesetasin makeutusaineen, jonka minäkin kelpuutan käyttöön. Hermesetas koostuu steviasta ja erytritolista. Molemmat luonnollisia makeuttajia, joista mulla ei mene maha kipeäksi.

Aloitin vatkaamalla munat ja makeutusaineen. Sen jälkeen lisäsin mantelimaidon ja kerman, sekä keskenään sekoitetut kuiva-aineet. Tämän jälkeen vatkasin taikinaa hetken ihan käsivispilällä. Taikinan kannattaa ehkä antaa seistä muutaman minuutin ja antaa kookosjauhojen ja psylliumin turvota, jolloin taikinan koostumus muuttu paksummaksi. Paksummasta taikinasta on helpompi paistaa lettuja. Ohuesta taikinasta lettujen paistaminen on yhtä painajaista. Letut repeilevät eivätkä pysy mitenkään ehjänä kääntämisvaiheessa. Itse käytin paistamiseen voita.

Letut tuntuivat pysyvän oikein hyvin ehjinä ja yksikään lettu ei revennyt ^_^  Ensimmäisestä letusta tuli tosin ruma, niinkuin niistä aina tapaa tulla :D Kookoskammoisten ei muuten tarvitse säikähtää ohjeessa käytettyjä kookosjauhoja. Ainakaan omasta mielestäni letut eivät maistu ollenkaan kookokselle. Nämä maistuivat mun mielestä ihan tavallisille letuille. Ainoastaan suutuntuma paljastaa, että kyseessä ei ole ihan normi vehnäjauholetut. Nämä eivät tunnu suussa yhtä "mössömäisiltä" kuin vehnäjauhoista tehdyt. Koostumus on enemmän napakampi jos näin voi kuvailla, en osaa paremminkaan selittää ^_^

Nämä olivat kyllä tosi hyviä ja ahmin kerralla kolme lettua. Nämä letut ovat myös täyttävämpiä, kuin tavalliset letut :) Tähän olisi sopinut tosi hyvin kermavaahto, mutta kuvissa näkyvä valkoinen systeemi on turkkilaista jugua makeutettuna kookos-stevialla. Olin laiskalla päällä enkä jaksanut vaahdottaa kermavaahtoa. Hillonkin voi tehdä helposti itse marjoista ja välttää näin kaupan hillot jotka ovat sokeripommeja. Mutta laiskuus oli ylivoimaista ja tyydyin marjoihin sellaisenaan ^_^
Nyt mun lettuhimot on tyydytetty, eikä tullut pallovatsaa :D