perjantai 18. marraskuuta 2016

Helvetti nimeltä unettomuus


Otsikko on aika raju. En silti keksi mitään paremmin kuvaavaa sanaa tälle aiheelle. Jokainen, joka kärsii tai on joskus kärsinyt unettomuudesta on aika varmasti mun kanssa samaa mieltä, että se on henkilökohtainen helvetti.

Minä kärsin unettomuudesta. Omalla kohdallani vaiva ei ole sellaista kevyttä "joskus nukahtaminen venähtää"- tyyppistä vaan paljon pahempaa. Omalla kohdallani unettomuus alkoi joskus nuorella aikuisiällä. Se oli kyllä aluksi vain sitä, että unen tulo saattoi pitkittyä muutamilla tunneilla. Sellaisen kanssa vielä pystyy elämääm, vaikka sekin on pitkässä juoksussa rasittavaa. Ongelma ei kuitenkaan ollut väliaikainen, eikä se ollut väistymässä mihinkään. Se paheni.

Kuva täältä.



Nukahtaminen alkoi venyä jo huolestuttavan pitkälle aamuyön tunneille. Ilmiselvää, että seuraava päivä menee sumussa tuollaisen yön jälkeen. Olo on kuin zombiella. Aivot eivät toimi. Väsyttää. Olo on sekava ja vähintäänkin kurja. En vielä tuolloin kokenut olevani niin huonossa jamassa, että olisin hakenut mistään apua. Olisihan se kannattanut.

Oma unettomuuteni on mennyt pahimmillaan siihen, että olen valvonut koko yön. Uni ei vain tule. Seuraava päivä menee totaalisessa sumussa. Kaikkein pahimmillaan unettomuuteni on ollut sitä luokkaa, että edes valvotun yön jälkeen en ole saanut unta seuraavan iltana. Silloin elämä alkaa kirjaimellisesti muuttumaan helvetiksi.

Kärsin myös jonkin asteisesta paniikkihäiriöstä. En käytä siihen mitään lääkkeitä, koska se pysyy hyvin kurissa jos vointini on muuten hyvä. Paha vaan, että mun tapauksessa unettomuus stimuloi merkittävästi myös paniikkikohtauksia. Pahimpina unettomuusjaksoina huomasin, että aloin välttelemään sosiaalisia tilanteita paniikkikohtauksen pelossa. Unettomuus siis alkaa rönsyilemään itsestään monenlaisia sivuilmiöitä. Paniikkikohtausten lisäksi, huomasin unettomuuden selkeän vaikutuksen mielialaan. Saamattomuuden ja energianpuutteen lisäksi mua alkoi masentamaan.


Kuva täältä.


Hakeuduin lääkäriinkin useita kertoja tämän ongelman vuoksi. Se oli itselleni hirveän iso kynnys ylitettäväksi, sillä olen kovin lääkevastainen. En mielelläni popsisi mitään lääkkeitä, ellei ole aivan pakko. Monenlaisia lääkkeitä kokeiltiin ja sain huomata myös sen, että taidan olla jokseenkin lääkeresistentti tapaus. Lääkkeistä ei tapauksessani tuntunut olevan juurikaan hyötyä. Onnekkaana ihmisenä saatoin myös saada niistä ne erittäin harvinaiset sivuvaikutukset. Ikävät sivuvaikutukset ovat myös osa syy miksi dissaan kaikenlaisia lääkkeitä.

Muistan erään lääkärissä käynnin. Kyseinen käynti oli erikoisen lannistava. Olin taas pitkään kärsinyt unettomuudesta. Paukut olivat ihan loppu ja päätin, että on pakko mennä lääkäriin ja kokeiltava jotain lääkettä. Jos se vaikka tällä kertaa auttaisi. Minut ohjattiin ulkomaalaiselle urologille, joka ei ymmärtänyt ongelmastani yhtään mitään. Asiaa ei auttanut mitenkään se, että lekurin suomenkielen taito oli olematon. Lääkäri myös tiuski minulle, ettei hän osaa auttaa minua. Sain häneltä ohjeeksi juoda vihreää teetä. Se kuulemma toimii kaikkeen. Niinpä niin. Käynnin jälkeen seisoskelin TK:n pihassa lannistuneena ja toivottomana. Mitä nyt tekisin. Vihreä tee ei taida olla ratkaisu.


Pääsin myöhemmin lääkärille, jolla oli aikaa kuunnella minua. Se tunne, kun joku oikeasti kuuntelee ja on halukas auttamaan, on uskomaton. Sisällä herää toivon kipinä, että henkilökohtaisesta helvetistä voisi ehkä sittenkin päästä pakenemaan. Sain toimivaa lääkettä, joka ei toki poistanut unettomuuttani, mutta se auttoi dramaattisesti helpottamaan nukahtamista. Aloin olla taas normaali ihminen.

Olen kokeillut myös luonnollisempia vaihtoehtoja unettomuuden hoidossa. Melatoniini ei kohdallani tee yhtään mitään. Valeriaanaa eli rohtovirmanjuurta on tullut myös kokeiltua, ja olenpa napsinut ennen nukkumaan menoa myös kamomillatabletteja. Tapauksena olen juurikin sieltä erittäin vaikeasta päästä. Minulla ei luonnonlääkkeet auta. Olenhan vastustava synteettisiäkin lääkkeitä kohtaan.


Kuva täältä.


Pahinta unettomuudessa ovat illat. Päässä alkaa helposti pyörimään ajatus "Voi ei, kohta pitää mennä nukkumaan". Omasta sängystä tulee pelottava, helvetillinen paikka. Jokainen unettomuudesta joskus kärsinyt tietää mistä mä puhun. Elämä alkaa helposti pyörimään pelkän nukkumisen tai nukkumattomuuden ympärillä.

Pitkästä aikaa vanha tuttu kaveri on palannut kuvioihin. Siksi tulikin mieleen kirjoittaa tästä aiheesta.
Lääkkeitä käytän vaivaan enää hyvin harvoin. Olen itsepäinen myös. Haluan selvitä ilman. Turvaudun niiden apuun vain silloin kun on ehdoton pakko. Unettomuuteni ei onneksi ole tällä hetkellä lähelläkään sitä vaikeustasoa, mitä se on pahimmillaan ollut. Olen myös ajan myötä oppinut tietynlaisia käyttäytymismalleja unettomuuden suhteen. En enää yritä väkisin nukkua. Jos uni ei ole tullakseen nousen sängystä ylös, enkä jää sinne pyörimään peiton alle. Väkinäinen yrittäminen johtaa pelkkään turhautumiseen. Jos uni ei tule, katson vaikka telkkarista jotain tylsää ohjelmaa ja yritän nukkumista myöhemmin uudelleen. Tärkeää olisi myös se, että omaa unettomuuttaan ei jäisi vatvomaan mielessään. Helpommin sanottu kuin tehty.

Joskus kuvittelin sairastavani erästä vaikeaa unettomuustautia, joka johtaa kuolemaan. No se tauti on harvinainen, eikä minulla sitä tietenkään ollut. Mutta kyllä se epätoivoinen mieli alkaa tahtomattaankin kehitellä kaikenlaisia kauhuskenaarioita. Omalla kohdallani unettomuutta saattaa esiintyä ilman mitään syytä. Mutta stressi on itselläni sellainen tekijä, mikä laukaisee unettomuuden välittömästi. Stressitekijöiden ei tarvitse edes olla kovin suuria. Jo pienet murheet elämässä heijastuu helposti vähäunisiin öihin. Luultavasti tämän hetkiseen unettomuuteni vaikuttaa tämä harmaa ja pimeä ajanjakso, joka vetää mieltä alaspäin muutenkin. Olen melko varma, että tämä ongelma seuraa mua loppuelämäni. Se on aina varjostanut jossain taka-alalla enemmän tai vähemmän. Siitä on tavallaan tullut osa elämää, jonka kanssa opettelen vieläkin elämään.



Löytyykö kohtalotovereita? Oletteko te kärsineet jonkin asteisesta unettomuudesta? MIten se on teihin vaikuttanut?





22 kommenttia:

  1. Mulla tuli murrosiässä ekan kerran univaikeuksia. Pohdin illalla aina nukkumaan mennessä kaikkia asioita ja vatvoin niitä mielessäni ja olen myös aina ollut perusrytmiltäni enemmän iltaihmisiä, joten aikaiset aamut oli myrkkyä. Univaikeudet hävisi kun stressi helpotti ja palasi sitten uudestaan pari vuotta sitten. Vedin itseni piippuun, kun olin opiskellut ja tehnyt töitä putkeen liian kauan ilman kunnollista lomaa. Joka viikoloppukin oli jotain menoja.
    Nyt olen oppinut, että toisinaan vaan tarvitsee sitä omaa aikaa. Viikonlopun mille ei ole mitään suunnitelmia ja millon ei käy missään. On vaan kotona tekemättä mitään ihmeempiä. Mulla on ollut nyt outo tilanne, kun oon ollu 2kk sairaslomalla ja ens viikolla alkaa paluu arkeen ja 5.30 herätykset taas. Tosin mun on helpompi mennä nukkumaan ajoissa nyt kun illat on pimeitä, kesällä oli vähän vaikeaa kun aurinko paistoi vielä sillon, kun olisi pitänyt mennä nukkumaan.
    Tsemppiä jatkoon! Kannattaa myös tutustua Mindfullnessiin, kuulostaa ehkä höpöhöpöltä, mutta mulla kyllä auttoi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla laukaisi tätä edeltävällä kerralla tosi pahan unettomuuden mun ero edellisestä parisuhteesta. Silloin kyllä menin ihan pohjamutia myöden, mutta selvisin siitä ajan kanssa. Pitääpä tsekata tuo mindfullnes.

      Kiitos tsempeistä :)

      Poista
  2. Minä kärsin unettomuudesta, kärsinyt jo vuosia mutta onneksi muhun tepsii vielä melatoiini vaikkakin jo reseptituotteena koska vapaakauppapuolella olevat ovat liian mietoja. Mulla ongelma on nimittäin just nukahtamisessa joka kestää ilman apua tunteja ja kun on säännöllisessä päivätyössä niin on myös saatava riittävästi unta. Stressi on minullakin suurin valvottava tekijä johon pahimmillaan joudun käyttämään unilääkettä joka ei ole yhtään hyvä asia. Inhoan unilääkettä koska en halua tulla siitä riippuvaiseksi. Mutta työni on hektistä ja pitkää pinnaa vaativaa ja väsyneenä olet erittäin lyhyt pinnainen.kiitos kun kirjoitat tätä blogiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on unilääkkeiden suhteen juuri tuo sama, että en halua tulla riippuvaiseksi. Nehän koukuttaa tosi pahasti. Ja siinä on vielä sekin, että lääkityksen loputtua voi tulla re-bound efekti. Eli unettomuus palaa kuvioihin entistä pahempana. Kukaan uneton tuskinhaluaa sellaista :/

      Stressi on kyllä yks hemmetin pirulainen. Vähän huvittaa, kun lääkärit aina kehottavat välttämään stressiä. En ole vieläkään oppinut sitä taitoa, miten stressiä vältetään? :D
      Toivottavasti sinullakin unettomuus hellittäisi ajan myötä. Se on kyllä niin inhottava ongelma :(

      Poista
  3. Voi tokkiinsa, minä olen kärsinyt sekä unettomuudesta että panikoitumisesta jo vuositolkulla. Itseasiassa unettomuus alkoi hellittää vasta viimeisen parin vuoden aikana. Nykyisin pystyn nukkumaan jopa noin kuuden tunnin yöunet, mikä on iso saavutus. Unettomuuden syyt ovat moninaiset ja syvällä sielussa ja elämän aikana tapahtuneista asioista kumpuavaa sen enempää niitä nyt selostamatta.

    Minun unettomuuteni on alkanut jo lapsena. Olen ollut huono nukkuja koko elämäni. Aiemmin pelkäsin mm. tuota mainitsemaasi unettomuustautia, niin vähillä unilla on eletty vuosia. Olen saanut kyllä melko hyvin apua tai yritystä auttaa unettomuuteni hoitamisessa, mutta mitään lopullista ratkaisevaa ei ole tapahtunut, enkä sitä enää edes odota. Olen nykyään suht levollisin (!) mielin ja toiveikas unettomuuteni suhteen. Jotain edistymistä on sentään tapahtunut.

    Sinä olet sen verran nuori vielä, että kannattaa kyllä ottaa unettomuus vakavasti, niin kuin olet tehnytkin. Mitä olen unettomuusasioita seurannut vuosien varrella ja omien kokemusteni kautta tietysti myös, niin uni on todella tärkeä kaikin puolin terveyden kannalta. Nykyisin se onneksi otetaan ihan todellisena asiana, eikä niin kuin silloin muinoin, kun itse olin lapsi ja nuori. Nukkuminen ei kaikille todellakaan ole sitä, että pistetään vaan pää tyynyyn ja simmut kiinni.
    Toivon koko sydämestäni, että saat ymmärrystä, apua ja tukea:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Nukkuminen ei kaikille todellakaan ole sitä, että pistetään vaan pää tyynyyn ja simmut kiinni."

      Tuossa kyllä kiteytyy niin hyvin tämä asia :)

      Poista
  4. Täällä toinen uniongelmainen, omat ongelmat alkoivat vuonna 2011 eräästä remontista. Siihen asti olin hyvä uninen, sen jälkeen ei ole palautuneet unet enää normaaleiksi. Mitä enemmän stressaan sen huonommin nukun. Väliin mahtuu parempiakin lyhyitä jaksoja, mutta pääsääntöisesti nukun aika huonosti. Itse olen kokeillut kaikki luonnonlääkkeet, ihan sama kuin mynthon-pastilleja imeskelisi. Olen myös kokeillut etten näppäile mitään sähköisiä laitteita kännykkää, tietokonetta tai katso televisiota paria tuntia ennen nukkumaan menoa, silläkään ei ole ollut vaikutusta, ainoa vaikutus on se, että kun koen mahdollisimman vähän stressiä uni paranee. On melkoisen tuskastuttava tilanne koittaa olla stressittömänä. Yleensä loppukesä on itselle hyvää aikaa, mutta muu aika menee sitten sinnitellessä. Mulla on kyllä ihan nukahtamislääkkeet, joita otan sitten kun on pakko saada nukutuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se mullakin on, että pääsääntöisesti nukun huonosti. Mulla on nyt takana about vuoden jakso, minkä itse määrittelen nukkumisen osalta erittäin hyväksi. Oli jo aikakin toivottaa ei-toivottu vanha kaveri kyläilemään. Näin se vaan menee.

      Mä laitan iltaisin jopa puhelimeni sellaiselle punaiselle valolle jos sitä räppään, se perus sinertävä valohan saattaa myös häiritä unen saantia. Mulla on kaikki hyvin tarkkaan mietittyä nukkumisen kannalta.

      Poista
  5. Mulla unettomuus on ihan suhteessa stressiin. Esim. abivuotena tuli nukuttua tosi huonosti, kirjoituksia edeltävänä yönä jos pari tuntia sai nukuttua niin hyvä! Mä olen lapsesta asti ollut sellainen yökyöpeli, muistan joskus leikkineeni itsekseni keskellä yötä :D Äiti tuli jossain vaiheessa katsomaan, mitä mä siellä kukun ja komensi nukkumaan :D Ja nukuinkin lapsena aina tosi pitkään. Ehkä omalla kohdallani myös yhteiskunnan vuorokausirytmi on ollut suosimaton? Sehän kyllä suosii aamuvirkkuja, eikä yökukkujia. Ehkä nyt alkaa yökukkujillakin olla enemmän mahdollisuuksia, kun kauppojen aukiolot ovat laajentuneet.

    Mutta jännästi sen jälkeen, kun sain lääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan, on uniongelmat vähentyneet. Enää oikeastaan täydenkuun aikaan nukun huonosti tai silloin, jos tiedän aamulla olevan tosi aikaisen herätyksen ( pelkään pommiin nukahtamista ). Tai jos teen töissä pitkiä päiviä ja on 9 päivän työputki, niin jossain vaiheessa saattaa käydä jo niin ylikierroksilla, että oot ihan sikaväsynyt, mutta et saa unta. Eli tiedän kyllä tuon tunteen :( ( mutta kilpirauhasen vajaatoiminnan ansiosta voisin kyllä nukkua kellon ympäri, lääkkeet eivät ihan kaikkeen siinäkään auta :'D ). Mulla unettomuus on aina ollut sitä, että mun on tosi vaikea nukahtaa. Kun nukahdan, nukun yleensä sikeästi, saatan toki herätä lehdenjakajan mökästykseen tai jos tulee vessahätä, tai johonkin ulkoa tulevaan kolinaan tms. Usein saan kyllä unen päästä kiinni ( paitsi jos näkee painajaista josta herää, eikä uskalla nukahtaa :'D )

    Toivon mukaan saisit ongelmaasi apua, tai ainakin helpotusta! Uniongelmat kyllä nimittäin ovat helvetistä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon täysi Kuu on kyllä jännä juttu. Muistelisin lukeneeni siitä jotain tutkimuksia joiden mukaan Kuulla ei pitäisi olla ihmisen nukkumiseen mitään vaikutuksia. Silti moni valittaa unettomuutta täyden Kuun aikana. Kuuhulluudestakin puhutaan :D Äitini valittaa aina täyden Kuun aikana, että nukkuminen vaikeutuu.

      Poista
  6. Tuonkaltaiseen uniongelmaan ei varmaan ole muunlaista ratkaisua kuin yrittää työstää aktiivisesti niitä mieltä vaivaavia asioita... Helpommin sanottu kuin tehty. Minun uniongelmat ovat yleensä enemmän työperäisiä. Näin talvella rytmin kääntäminen yövuorojen jälkeen on aivan järkyttävää. Onneksi yleensä pelkkä melatoniini (Bioteekin Unia) auttaa, mutta jos aamulla on aikainen herätys niin otan nukahtamislääkkeen. Herätyskello on kyllä yksi pahin stressin aiheuttaja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei kyllä melatoniini tehoa yhtään, harmi :/ Joskus on jopa tuntunut, että melatoniinin ottaminen vaikeuttaa unen saantia entisestään. En tiedä kuvittelenko vain koska kuulostaa aika epäloogiselta :)

      Herätyskello on kyllä raivostuttava kapistus :D

      Poista
  7. Itse olen hyvin pitkään ollut erittäin hyvä uninen, joskus vuosiavuosia sitten opin keinon millä saan itseni rauhoitettua ja rentoutettua uneen ja tämä tekniikka toimii vielä tänäkin päivänä eli nukahtamisen kanssa minulla ei käytännössä koskaan ole ongelmia, mutta. Nyt tämän syksyn aikana itselleni on tullut se aamuyön unettomuus kuvioihin (mielettömän stressin seurauksena veikkaisin..) eli nukahdan oikein hyvin ja nukun sen pari tuntia kunnes pahimmillaan klo24 pärähtää silmät auki ja siinä sitä sitten pyöritään sängyssä kun päässä pyörii, että aamulla taas aikainen herätys töihin.. Toivon todella ettei unettomuus tästä enää pahene, tällä hetkellä onnekseni saan enemmistön öistä kohtuullisen hyvin nukuttua kuitenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on kyllä myös ärsyttävää jos uni on katkonaista. Katkonainen uni kun ei rentouta aivoja kunnolla ja seuraavana päivän on helposti väsynyt olo. Mulla on itsellänikin toisinaan katkounisuutta. Toivottavasti sulla ei pahene tuo, vaan menisi ohitse :)

      Poista
  8. En tiiä kyllä, miten ollaan stressaamatta asioita. Itellä on nykyään jo sitäki, että herää kesken unien ja uni ei halua tulla enää sen jälkeen. Mulla on Melatoniini ja Ketipinor nukahtamisen apuna tarvittaissa, Ketipinorin otan jos on liian ahdistunut ja melatoniinin ku en oo niin ahdistunut. Kausittaista ja stressintason mukaista tää. Kesällä olin jopa pari kuukautta ilman lääkkeitä, mikä oli ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuo onkin hyvä kysymys, että miten ollaan stressaamatta asioista? En mä ainakaan osaa olla stressaamatta. Mulla on se ongelma, että en mieti stressaavia asioita päiväsaikaan, koska on tekemistä. Yölläpä sitten onkin aikaa miettiä kaikkea. En vaan millään osaa laittaa aivoja offline-tilaan.

      Poista
  9. Niin tuttuja juttuja kirjoittelet. Tosin minulla unettomuuden syy löytyy enemmän tai vähemmän kivuista. Tyypillisesti kyllä nukahdan illalla, kun painan pääni tyynyyn. Iso kiitos tästä kuuluu melatoniinille ja yhdelle väsyttävälle masennuslääkkeelle. Unen tulo vaan ei ole tae hyvälle yöunelle. Hyvänä yönä herään kääntämään kylkeä alle 10 kertaa ja valvon joka kerralla lähinnä kyljen kääntämisen verran. Huonona yönä en ehkä herää kuin kerran, mutta valvon sitten useamman tunnin. Ja mahtuu niitäkin öitä, jolloin olen katsonut kelloa vartin välein ja nukkunut väliajat. Ja kun huonoja öitä on useampi putkeen, niin päivällä ei tasan ole parhaimmillaan.

    Olen asettanut itselleni tietoisen rajan, että kahden valvotun yön jälkeen nappaan napaan tujumman kipulääkesatsin, vaikka en tiedostaisikaan herääväni kipuun. Usein se auttaa, muttei aina. Toinen raja menee viidessä huonossa yössä - sen jälkeen lähden valittamaan asiasta lääkärille. Ilman rajoja tutkiskelen asiaa viikkoja, mikä ei yhtään paranna tilannetta.

    Voi kuinka kaipaan niitä aikoja, kun nukkui hyvin 6-8 tuntia ja heräsi pirteänä ja jaksoi tehdä asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on ihan totta, että vaikka uni tulisikin helposti, ei se ole tae hyvälle unelle. Itsekin tosiaan ajoittain kärsin katkounisuudesta. Jos yön aikana heräilen monta kertaa, seuraavana päivänä se kostautuu armottomana väsymyksenä. Todella rasittavia nämä univaikeudet :/

      Poista
  10. Mulle kellojen kääntö on aivan hirveetä. Jokainen kellojen kääntö tietää vähintään kuukauden, usein kahden kuukauden jaksoa erittäin huonosti nukuttuja öitä. Sitten muutaman kuukauden päästä sama sirkus alkaa taas.

    En ymmärrä, mitä järkeä on sekoittaa ihmisten unirytmiä jatkuvasti, kun siihen ei ole enää nykymaailmassa mitään järkevää perustetta. Ja etenkin, kun unettomuus on jo melkoinen kansantauti ja hyvin kuluttava sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ihmetellyt tuota samaa, miksi kelloja käännetään? Ehkä siihen on joku selitys, mutta en ole jaksanut tutkia asiaa :D

      Poista
  11. Tuttua sekä unettomuus että paniikki teinivuosista lähtien. Kun paniikki oli pahimmillaan, en edes uskaltanut nukahtaa kun pelkäsin kuolevani. Ja just tuo oli ihan helvettiä, että vaikka oli nukkunut hyvin vähän, ei seuraavanakaan yönä saanut unta. Minulle naurettiin, kun torkuin luennolla, vaikka ei siinä ollut mitään hauskaa. :I Yritin sitäkin, että olisin valvonut suurimman osan yötä ja nukkunut pitkät päiväunet, mutta ei se ihan korvaa yöunia.

    Nykyisin käytän liikaa lääkkeitä ja kadun, että lähdin sille tielle (tulee vieroitusoireita). Melatoniinia pitäisi varmaan kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unettomuudessa ei todellakaan ole mitään hauskaa, se on vakava asia, joka vaikuttaa niin moneen muuhun asiaan. Usein ihmiset jotka eivät itse ole kärsineet ko. ongelmasta, eivät oikein ymmärrä miten vakavasta asiasta on kyse.

      Nukahtamis- ja unilääkkeiden aiheuttamat vieroitusoireet ovat kyllä oma ärsyttävä lukunsa. Saattaa olla, että melatoniinista ei ole hyötyä erittäin vaikeassa unettomuudessa, mutta aina kannattaa kokeilla. Se on kuitenkin aina luonnollisempi vaihtoehto, kuin vahvat riippuvuutta aiheuttavat lääkkeet.

      Poista

Kommentit piristävät aina :)