maanantai 15. tammikuuta 2018

Thaimaa - Monkey business



Suomen kylmän tammikuun keskellä onkin kiva taas naputella yksi postaus Thaimaan reissusta. Virtuaalimatka lämpöiselle, upealle Koh Lantan saarelle <3 Saaren läntistä puolta tulikin koluttua aika mukavasti aina pohjoisimmasta päästä ihan sinne eteläkärkeen asti. Koh Lantan eteläpuolella näinkin sitten sen, mitä eniten koko reissulta odotin. Apinat ^_^


Moi vaan!


Kyseinen päivä oli muistaakseni yksi niistä erityisen kuumista päivistä. Lämmöt taisivat kohota sinne +35 asteen tuntumaan. Onneksi Thaimaan kuumuuteen oli jo kerinnyt tottumaan aika hyvin. Suunniteltiin ensin muutaman tunnin biitseilyä ja arskanpalvontaa etelämmässä sijaitsevalla Bamboo Beachilla.  Hotellin lähettyvillä mietittiin, että mitenkäs matkaan lähdettäisiin. Sitä ei kauan tarvinnut pohtia kun mukavan oloinen mies kysäisi, että voisiko olla avuksi. Heh, aina niin sympaattiset ja avuliaat thaimaalaiset ^_^

Kysyttiin sitten, että voisiko hän heittää meidät Bamboo Beachille. Ja tottahan toki se hänelle sopi. Köröteltiin hieman pidempi matka lava-autolla Bamboolle ja matkasta sai pulittaa huokeat 200 bahtia, eli n. 5 euroa. Bamboo Beach olikin todella upea ranta. Mahtavia maisemia, kristallin kirkasta vettä, joka suorastaan houkutteli uimaan. Kävinkin vähän kahlailemassa, ja heti pisti jalkaan jokin :D Juuri mun tuuria. Päätin oikeastaan saman tien, että eipä sitten uida koska nyt ei ole varaa ottaa riskejä jos meinaan päästä ehjin nahoin sinne saaren eteläiseen kolkkaan. Mä en tajua, kun mä olen jotenkin niin erityisen haaveri altis?



Bamboo Beachin hiekka oli uskomattoman valkoista.

Kauniiden rantojen kääntöpuoli. Ihmiset tuppaavat roskaamaan luontoa ihan ruokottomasti. Tästä olikin ihan hiljattain uutinen, että Thaimaassa on alettu siivoamaan rantoja.


Varsinainen päämäärä oli siis Mu Ko:n kansallispuisto, jossa on erityisen paljon apinoita. Kävelymatkaa Bamboolta Mu Ko:lle taisi olla reilut 2 kilometriä, ellen ihan väärin muista. Matka mentiin kävellen. Ei ollenkaan pahan mittainen matka, mutta paahtava aurinko laittoi hien virtaamaan ja teki kävelystä uuvuttavaa. Tie Mu Ko:lle oli yhtä ylä- ja alamäkeä. Matkan aikana sai ihailla upeita sademetsämäisiä maisemia. Huvittelin itsekseni ajatuksella, että olisipa toisaalta kiva mennä niihin metsiin seikkailemaan, mutta ehkä parempi että sen jättää tekemättä. Voin vain kuvitella, mikä olisi ollut lopputulos meikäläisen tuurilla. Jusu siellä kuristajakäärmeen hellässä syleilyssä, samalla kun jättitarantella munii päänahkaan. Yöks -_-


Siinä se jökötti. Ensimmäinen livenä näkemäni apina.



Jo kauan ennen Mu Ko:lle pääsyä näin sen. Veijarin istuskelemassa asfalttitien varrella, aika tylsistyneen näköisenä. Jumaleissön, apina siinä suoraan mun nenän edessä. Olihan kuulkaas jännä fiilis, tätähän olin odottanut :) Pari askelta eteenpäin ja yhtäkkiä apinoita olikin ihan joka paikassa ja laumoittainkin! Mun sydän suli ihan totaalisesti, kun huomasin tien viereisessä metsässä oksalla roikkuvan vauva-apinan. Voi iesus miten suloinen! <3


Vauva puussa ^_^

Voiko söpöyden määrä tästä kasvaa?







Apinat olivat verrattain kesyn oloisia, eivätkä jaksaneet juurikaan välittää ihmisistä lähellään. Toki ne olivat hieman varuillaan jos niitä lähestyi. Pelasin itse varman päälle, enkä mennyt liian lähelle. Varsinkaan sen takia, että niitä lähestyessä osa apinoista irvisteli hampaitaan näytellen. Siitä jo tajusin, että ei ole järkevää mennä lähemmäs jos haluan säilyttää pääni :D Ajatus apinan raatelemaksi joutumisesta ei innostanut.

Mu Ko:n ranta oli ihan jumalattoman kaunis. Siis aivan henkeä salpaava. Varsinkin ranta oli kuin mistä tahansa paratiisifantasioista. Vesi oli uskomattoman turkoosia, kasvillisuus eksoottista ja maisemat vain yksinkertaisesti... Took my breath away.




Mu Ko:n ranta oli uskomattoman kaunis. Tätä postausta kirjoittaessa tuli ihan järjetön ikävä tuonne <3







Mu Ko:lla oli hurjan paljon apinoita, niitä ihan vilisi silmissä :) Mu Ko:lla on myös mahdollisuus vaeltaa 5 kilometrin luontopolku, mutta se jäi tekemättä. Kyllä me sitä kokeiltiin mutta ei siitä mitään tullut. Jo reitin alku oli fyysisesti erittäin vaativa johtuen erittäin korkeista porrasaskelmista. Paahtava kuumus oli jo muutenkin uuvuttanut kropan aika totaalisesti niin nähtiin parhaaksi skipata koko luontopolku. Vähän kyllä harmittaa, että se jäi tekemättä.

Meidän supermukava kuski tuli meitä hakemaan myöhemmin illalla Bamboo Beachilta. Ihan helppoa ei ollut häntäkään paikalle soittaa, hänkin kun puhui englantia erittäin vahvalla thai-murteella. Puhelun päätyttyä olin vain kysymysmerkit silmillä ja totesin Jakelle, että toivottavasti se tajusi ja tulee hakemaan. Kyllä tajusi ja tuli hakemaankin sovitusti. Se olin minä, joka en ilmeisesti vain tajunnut mitään ^_^ :D


Mä halusin sellaisen tosi hienon keinukuvan, mitä näkee muidenkin ottaneen. Joo ei. Eipä ne onnistuneet ja ajattelin jakaa tämän surkeimman otoksen jossa mulla on kielikin pihalla. Mä en vaan osaa :D





Aika iso "raparperi" pusikko ^_^



Saaren apinat olivat makaki-apinoita ja erityisen suloisia ja vekkuleita veijareita. Matkalla pois Mu Ko:lta joku skootterilla ohi ajava tyyppi huikkasi "Watch out the monkeys, they are such dickheads" :D Haha. Ilmeisesti apinat olivat tehneet tyypille jotain jäynää. Nehän voivat vaikka napata kameran ja kiivetä palmuun. Ja jos näin käy, niin voi sanoa heipat sille kameralle :D Onneksi itelle ei näin käynyt :) Huvittelin myös ajatuksella, että millaista olisi jos tuollainen makaki olisi kotona lemmikkinä. Eihän siitä mitään tulisi. Kaikki kiskottaisiin irti kattolamppuja myöten :D


 ***


Ajattelin tähän samaan postaukseen kertoa myös näkemistäni norsuista. Norsujen näkeminen toki sijoittuu ihan toiselle päivää.



Tuona päivänä käytiin tsekkaamassa Bakantiang niminen biitsi, joka sekin oli varsin nätti ranta. Siinä lähettyvillä oli Norsu-emo poikasensa kanssa aitauksessa. Norsut oli toki kiva nähdä ja söpöjäkin olivat mutta tuosta keissistä jäi kuitenkin päällisin puolin suoraan sanottuna aika paska fiilis.







Norsujen aitaus oli mun mielestä surullisen pieni. Ja surullisemmaksi asian teki se, kun tajusin, että emo on kiinni ketjulla. Koen yleensä ottaen kaikenlaisen eläinten kahlitsemisen tosi negatiivisesti. Poikasellakin oli ketju jalassa, joka tosin ei ollut lukittu. Mutta kasvaessaan aikuiseksi norsuvauvakin joutuu valitettavasti lukituksi ketjustaan. Ajatus teki mut todella surulliseksi :(

Kävin ostamassa korillisen banaaneja, joita annoin norsuille. Emo oli varsinainen ahmatti ja meinasi napsia kaikki banaanit itselleen :) Norsu-vauva oli tosi suloinen banaaneja syödessä. Se ei ollut vielä kovin taitava kärsänsä käyttämisessä ja banaanit tippuivat siltä helposti. Mutta onneksi sekin sai useamman banaanin mutusteltua <3

Thailand... I miss you <3




6 kommenttia:

  1. Voi että mitä apina- ja norsukuvia! Tuo ketju kyllä sai vähän surulliseksi mutkin... Raukat <3 Onneksi ostit niille banskuja! Iski muuten ihan hirveä kaipuu itsellä jonnekin lämpöön...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi ketjujuttu ei ollut yhtään kiva :/ Mullakin on jatkuvasti kaipuu jonnekin lämpöseen :D Ihmekös tuo, kun Suomi on niin helkutin kylmä aina, melkeinpä kesäisinkin :D

      Poista
  2. Tätä postausta olenkin jo odotellut. Aivan ihania kuvia! Haaveena kokea vielä itsekin jotain vastaavaa. Tässä kun eläkepäivät alkaa niin sitten lähden kyllä lämpöön. Mikäli pääni kestää sen kuumuuden. Hikoilen jo kuvia katsoessa. 😅 Apinat vaikuttaa kyllä varsin vekkuleilta pikkurosvoilta. 🙊
    -Anjuliini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apinat on ihania, kunhan ei mene niitä kiusaamaan liian läheltä :D Ja kuumuuten varmaan tottuu :) Ja onhan niitä vähemmänkin kuumia kohteita eläkepäiviä ajatellen :) ? Välimerellä seilataan talviaikaan yleensä 10 - 20 asteen tuntumassa, mutta toki siellä on kesät aivan käristävän kuumia :D Mistä päästään kysymykseen, missä on tarpeeksi hyvä? :D Mä voisin olla aina paahteessa <3

      Poista

Kommentoi, kysy, utele :)