keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Ei toivottu vieras





Postauksen aihe on tavattoman rankka. Kirjoitin jo aiheesta luonnoksen noin viikko sitten. Tekstistä tuli melkoisen raskas ja julkaise painikkeen kohdalla tulinkin toisiin ajatuksiin. Haluanko sittenkään kirjoittaa aiheesta?  En julkaissut vaan poistin luonnoksen. Aihe on erittäin ei toivottu vieras. Syöpä.


Sain ihan hiljattain kuulla, että ystäväni perheeseen on ilmestynyt tuo ei toivottu vieras. Järkytyin uutisista ja olo muuttui heti huolestuneeksi ja raskaaksi. Järkyttyneen olon jälkeen seuraava tunne oli vahva myötätunto. Onhan tämä ei toivottu vieras käynyt visiitillä omassakin perhepiirissä. Vierailija aiheuttaa käynneillään suurta tuskaa, pelkoa, toivottomuutta ja jopa vihaa. Joskus ei toivottu vierailija vie jonkun mukanaan.

Omassa perhepiirissäni tapaus sattui muutama vuosi takaperin. Vierailija oli näkymätön eikä ilmoittanut juurikaan olemassaolostaan. Ei toivotun vieraan syleilyyn joutui 18-vuotias tyttö. Nuori viaton ihminen, jolla oli vasta kaikki edessään. Koko elämä. Se oli aivokasvain, joka päätti elämän jonka ei olisi pitänyt vielä päättyä moniin vuosiin. Tämä tyttö kertoi joskus kärsivänsä kovista päänsäryistä. Mutta kukaan ei osannut aavistaa miten vakava tilanne olikaan. Muistan tytön eräät sanat edelleen kristallinkirkkaasti. "Musta tuntuu, että mulla ei ole kaikki hyvin". Siinä vaiheessa oli kuitenkin jo myöhäistä. Siitä ei aikaa kulunut kovinkaan kauan kun kuulin suru-uutisen. Hän oli poissa.





Ei se voi olla totta. Ne olivat ensimmäiset ajatukseni. Eihän niin nuori ihminen voi vain menehtyä yhtäkkiä. Mutta kyllä se voi olla totta. Tämä kyseinen tapaus repi rikki niin monen elämän. Se tuska ja paha olo mikä varjosti pilven lailla niskassa, sitä on sanoinkuvailemattoman vaikea selittää. Ei siihen oikeastaan edes löydä sanoja. Joskus sanat eivät kuvaa tunnetiloja tarpeeksi konkreettisesti.

Hautajaiset eivät ole koskaan kivat kekkerit, mutta nämä olivat raskaimmat ja kamalimmat koskaan elämäni aikana. "Se oli jumalan tahto" tiesi pappi kertoa. Millaisen jumalan? Palan tunne kurkussa ja samaan aikaan jopa vihainen olo, eivät ole kivoja tunteita. Ahdistus jäi varjostamaan itseäni pitkäksi aikaa ja asiat pyörivät mielessäni. Miksi näin kävi ja olisinko voinut sanoa tai tehdä jotain, että lopputulos ei olisi ollut se mikä se oli? Turhaa jälkeenpäin jossittelua, mutta toisaalta luonnollista.

Ystäväni ilmoitus asiasta toi omat kokemukseni asiasta taas mieleen niin vahvoina. Myös tunteet nousivat pintaan vahvasti. Itkinkin. Ei toivottu vieras on ollut lähettyvillä turhankin paljon. Myös toisen ystäväni perheessä tämä paskiainen on ollut pitkään visiitillä, vierailu on kestänyt pitkään ja ollut raskas ystävälleni. Olen yrittänyt olla tukena ja lohduttaa mutta se on kovin vaikeaa. Se on turhauttavaa kun asialle ei voi mitään vaikka haluaisikin poistaa tuskan itselle tärkeiden ihmisten elämästä. Mitä voi sanoa ihmiselle, joka elää jatkuvan pelon alla? "Yritä jaksaa" ? Miten turha lause. Eikai siinä tilanteessa muuta voi tehdäkkään kun yrittää jaksaa elää elämäänsä päivä kerrallaan. Toisen tukeminenkin voi joskus olla niin raskasta ja vaikeaa.

Tästä olen usein joissakin postauksissa puhunut miten oma ja lähimmäisten terveys huolestuttaa. Ehkä vielä jonain päivänä minunkin ovelle saapuu se ei toivottu vieras. Toivoisin että ei, mutta kuten on todettu... Huomisesta ei voi koskaan tietää. Ei koskaan.





Tämän postauksen aion julkaista. Tekstin kirjoittamisen jälkeen olo on edelleen raskas. Aiheesta kirjoittamisen jälkeen ei voi olettaakkaan, että olo olisi kevyt. Kuitenkin koen omalla kohdallani, että kirjoittaminen on toisinaan jopa terapeuttista. Halusin kirjoittaa nämä asiat jotka mielessäni ovat.

Luultavasti siellä ruudun toisella puolella, joku teistä kamppailee tämän saman asian kanssa. Se ei toivottu vieras voi olla omassa kodissa tai sitten läheisen ihmisen kodissa. Paha paikka se on silti aina. Jos näin on, yrittäkää jaksaa. Lattea lause, mutta yrittäkää silti. Erityisesti pidän sormia ristissä sille eräälle, jonka luokse ei toivottu vieras on nyt saapunut. Toivon, että ei toivottu vieras lähtee yksin pois, tyhjin käsin. Eikä enää palaa.


Kuvituskuvat: pixabay.com






9 kommenttia:

  1. Se ei toivottu viera on käynyt kaksi kertaa ja voi sanoa että vaan, toisen se paskiainen vei ja toinen käy moikkaamassa josko vierailija olisi taas tullut,onneksi ei enää. Hyvä Kirjoitus <3

    VastaaPoista
  2. Raskas aihe, mutta hieno kirjoitus <3 Tämä ei-toivottu-vieras on liian tuttu omassakin lähipiirissä ja kaksi ihmistä se on tänä keväänä vienyt meiltä mukanaan.

    Hyvä, että painoit julkaise-nappia. Joskus on hyvä purkaa näitä raskaampiakin ajatuksia ja tuntemuksiaan <3 Oot <3

    VastaaPoista
  3. Samoilla linjoilla kuin Jonna: hieno kirjoitus ja on hyvä välillä purkaa ajatuksiaan tänne blogiin - olkoonkin sitten raskaampia eivätkä liity kosmetiikkaan. Perhepiirissä keuhkosyöpä on vienyt läheisen mennessään (eikä kyseinen henkilö edes polttanut päivääkään, mutta passiivinen tupakointi voi myös aiheuttaa syövän). Tiedätkö, kun luin ensimmäisen kappaleen (siis sen kun täräytit sanan syöpä) mulle tuli mieleen, että EII, nyt sulla on todettu syöpä!! Onneks ei, mutta eihän huomisesta koskaan tiiä... :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin jotenkin kummallista, että henkilö joka ei ole eläissään ottanut savujakaan voi sairastua keuhkosyöpään. Ja samalla toinen henkilö joka on ehkä polttanut koko elämänsä, pysyy täysin terveenä.

      Kirjoituksella ei ollut tarkoitus järkyttää suotta :) Mulla ei ole todettu siis syöpää, mutta tosiaan, kuka tietää huomisesta.

      Poista
  4. Miten eksyinkään lukemaan blogiasi. Onneksi eksyin. Loistava kirjoitus vaikkakin raskas. Omassa lähipiirissä kytee pienellä lapsella leukemia ja samassa perheessä toivuttiin vasta rintasyövästä. Miten paljon yhden perheen täytyy kestää? Itse olen selvinnyt rintasyövästä ja olen sen jälkeen ottanut elämästäni kaiken irti. Meidän ihmisten pitäisi välillä hiljentyä miettimään tosissaan elämää eikä valittaa pienistä asioista. Meidän pitäisi nauttia enemmän pienistä arjenkin iloista.
    PS. Jään seuraamaan kirjoituksiasi.

    -On niin helppo olla onnellinen ja tyytyy siihen mitä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä totta, että toisinaan joillekin tuntuu kasaantuvan liian suuri taakka kannettavaksi. Yhdelle perheelle tai ihmiselle "siunaantuu" vaikeita sairauksia toinen toisensa perään. Elämä on välillä todellakin epäreilua.

      Se on erityisen sydäntä raastavaa, kun pieni lapsi sairastuu syöpään. Sitä on todella vaikea käsitellä :/

      Poista
  5. Alle kolmen viime vuoden sisällä oon menettänyt läheisistäni syövälle kolme ihmistä. Yksi heistä oli äitini. Se on ihan tajuttoman raskasta joutua seuraamaan vierestä, kun läheinen ihminen sairastaa. En oo koskaan tuntenut itseäni yhtä avuttomaksi kuin tollasina hetkinä. Vaikka kuinka haluaisi auttaa, se ei ole omissa käsissä. Voi vaan olla sen ihmisen tukena ja koittaa samalla pitää oma pää kasassa.

    Hieno kirjoitus<3

    VastaaPoista
  6. Hieno kirjotus jusu 3 t.johku

    VastaaPoista

Kommentit piristävät aina :)