Näin valehtelen netissä ja somessa

Voi vitsi mikä kesä! Kuumaa on yötä päivää ja en sinänsä valita, että me saatiin Suomeen näin mahtava kesä. Mutta... Se ei ole kivaa, että asuntokin on yötä päivää about +30 astetta lämmin. Alkaa vähän väsymään ja se vaikeuttaa asioita. Instan puolella jo kerroinkin, että tuotetestaukset on vähille jäänyt kun iho on jatkuvasti hikinen ja klähmäinen. Eipä siinä kauheasti jaksa lotrata tuotteilla :D Varmaan moni tietää mistä puhun? Blogi onkin ollut tauolla nyt, mutta muistin, että Keyword: Love blogin Jonna haastoi mut tähän hauskaan juttuun. Olenkin kerinnyt lukemaan muiden bloggaajien vastauksia näihin kysymyksiin ja on ollut mielenkiintoista luettavaa. Tässäpä omat näkemykseni:

 Bloggaajan elämä on glamouria.

Kyllä se varmasti voi olla, joissain tapauksissa. Varsinkin ehkä jossain Amerikassa  jos on megasuosittu. Omani on kyllä kaukana siitä. Ihan kyllä työstä menee homma ja välillä se on aika raskastakin. Riippunee siitä millaisella asenteella lähtee bloggaamaan ja mistä aiheesta bloggaa.

 Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

   

En ole ihan varma mitä tällä kysymyksellä haetaan? Ehkä sitä, että kaikki hienot hetket pitäisi napata kuvaksi Instagramiin? Jos näin, niin en ajattele kyllä niin. Saatan olla pitkäänkin some-hiljainen. Aina ei jaksa tai tarvitsekaan jakaa kaikkea  ? :)

 Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

Aika moni on vastannut tähän Jodel-kysymykseen, että eivät tiedä mikä se on ja totta puhuen itsekin törmäsin tähän Jodeliin tämän haasteen kautta. En tiedä mikä se on, eikä oikein kiinnostakaan :D En seuraa oikeastaan keskustelupalstoja, mutta myönnän että olen itseäni googlannut joskus pari kertaa kauhun sekaisin tuntein. Tiedän kyllä, että joistain bloggaajista puhutaan ja myöskin ikävään sävyyn. Itsestäni en (onneksi) sellaista löytänyt, so far so good :D

 Bloggaajista puhuminen ja juorujen keksiminen netissä on ihan sallittua, koska itsehän ovat vapaaehtoisesti esillä.

Hassu väittämä. Eihän nyt julkinen esillä olo tarkoita automaattisesti sitä, että mitä tahansa skeidaa voi puhua? Olen siis täysin eri mieltä.

 Bloggaaminen on helppoa kuin heinänteko ja lisäksi bloggaajat saavat hirveät määrät tavaraa (ellei rahaakin) tästä turhakkeesta. 

Tämäkin varmaan taas riippuu omasta tyylistä. Jos nappaa nopeasti kuvan tuotteesta kännykällä ja kertoo parilla sanalla "vähän tää on ihana". Se ei välttämättä vaadi niin paljon aikaa ja resursseja. Omalla kohdallani en ole koskaan pitänyt bloggaamista mitenkään "helppona". Se voi olla usein monenkin tunnin urakka ottaa kuvat ja käsitellä ne, kuten itse usein teen. On käynyt niinkin, että muistikortti on seonnut ja kuvat on pitänyt ottaa uudestaan. Sitten pitää vielä kehitellä teksti, mikä sekään ei aina välttämättä ole helppoa. Itse kun bloggaan kosmetiikasta, niin välillä eteen tulee ainesosia, joita en tunnista. Kuitenkin tekee mieli niistä kertoa tekstissä ja sen eteen taas pitää tehdä tutkimustyötä netissä, mikä sekään ei ole aina niin helppoa. Eli omalla kohdallani vastaan: helppoa ei ole, ei :D

Itse saan kyllä hurjat määrät pr-näytteitä ja välillä tuntuu, että kompuroin purkeissa ja purnukoissa. Niin paljon niitä on. Kerran etsin kaukosäädintä sohvan tyynyjen välistä ja sieltä löytyi joku voidepurkki (mutta ei sitä kaukosäädintä). Siis ihan oikeasti :D Jotkut bloggaajat tosiaan saavat ihan palkkaa hommasta ja omasta mielestäni se on vain hienoa. Se on työ muidenkin ohessa. Itse saan tuloja myös, omat blogituloni koostuvat mainostuloista.

Ja hei, mikä ihmeen turhake?

 Bloggaaja keksii otsikon hakusanat mielessään.

En ole ihan varma tämänkään kysymyksen suhteen, että mitä tässä haetaan? Toisinaan jos on erittäin mielenkiintoinen tuote kysymyksessä, yritän keksiä mahdollisimman mielenkiintoisen otsikon, että se tavoittaisi lukijat. Josta päästään muuten siihen, että alusta asti tähän päivään asti olen kokenut vaikeaksi otsikoiden keksimiset. 

 Sisustan, teen kauttauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

No jaa. En ainakaan lähtökohtaisesti. Joskus kun on pynttäytynyt, niin voi tulla erityinen fiilis, että nyt pitää napata kuva :) Joskus innostuin ottamaan stailattuja ruokakuvia, mutta sekin innostus lässähti kuin lehmän häntä :D Kadehdin kyllä instassa tiettyjä tilejä, kun ne on vaan niin upeita. Itse en jaksa nähdä niin paljon vaivaa vain siksi, että saa sydämiä paljon ^_^

 En ota itsestäni kuvia enkä Instastories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

Otanpas ja se on aika oleellista toisinaan. Esim. Whamisan hoitonestettä käyttäessä, halusin vangita kuvaan tuotteen aikaansaaman hehkun iholla. Törkeän tummat silmänalusenikin olen rohkeasti esitellyt kaikelle kansalle (vaikka se olikin tosi vaikeaa ekan kerran).  Videoita en ole tehnyt kyllä koskaan.

 Teen asioita ja kerron asioista blogissani, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

Tämä on vähän vaikea. En osaa oikein kuvitella omaa blogiani brändinä, vaikka kai se on ehkä sellainen? En tiedä? Vakkarilukijat varmasti on huomannut, että tykkään keskittyä aika paljon raaka-aineiden analysointiin ja niistä on kiva kertoa informaatiota. Se oli oikeastaan alunperin koko Tuubitoleranssin suurin kipinä. Kerron siis niistä paljon joten tukeeko se nyt sitä brändiä? 

 Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalta.

Myönnetään :D Tosin en tee sitä aina. Semmoset perus peiliselfiet tai kaverikuvat menee nettiin sellaisenaan. Mutta sitten jos ottaa jonkun "hienomman" kuvan, mitä toisinaan teen, niin silloin kyllä harrastan retusointia. Säädän valotuksia, kontrasteja jne. Se vaan saa kuvat näyttämään paremmilta ja mielenkiintoisemmilta. Tietysti esim. blogijutuissa ennen/jälkeen kuvat julkaisen ihan sellaisenaan, että tulos näkyy totuudenmukaisena.

 Silottelen elämääni somessa.

En allekirjoita. Elämäni ei ole mitään luksusta tai upeaa glamouria vaan ihan tavallista omine ongelmineen. Olen kirjoitellut ihan suoraan blogissakin vaikeista asioista. Esim. Unettomuudesta ja siihen liittyvistä ongelmista. Taidan olla aika suorasanainen ihminen, enkä tykkää hienostelusta tai asioiden siloittelusta :)

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olevan someystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

No ei kyllä tämäkään oikein päde minuun. En oikein edes ota kuvia hotelleista, ravintoloista tai tapahtumista?

 Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

En juurikaan, paitsi yhtä, joka toteutui blogin alkuaikoina. Sain firmalta palautetta, että ompas kiva kun kirjoitat rehellisesti omia kokemuksiasi. Samaan palautteeseen sisältyi silti kovaa moitetta, siitä että kirjoitukseni oli kohtuuttoman negatiivinen ja kovasti olivat harmissaan. Suoraan sanottuna myös kehotettiin olemaan hiljaa, jos hyvää sanottavaa ei ole.  Palaute oli siis hämmentävää ja toisaalta ärsyttävää.  Jatkan silti hautaan asti rehellisellä linjalla :D

Haasteeseen kuului myös lisätä yksi oma valintainen väite:

Bloggaajat kirjoittavat aina poikkeuksetta positiivisia tuotearvioita.

Tämä on kiinnostava juttu. Olen huomannut, että bloggaajia on moneen junaan. Osa kirjoittaa aina kaikesta, että on niin ihanaa ja sopii ihan kaikille. Joistain paistaa aika rajusti läpi epärehellisyys. Mutta onneksi vastapainoksi on myös niitä bloggaajia joiden rehelliseen mielipiteeseen voi luottaa. Yhä edelleen itsekin saan vinkkejä ja teen ostopäätöksiä muiden bloggaajien tuotesuositusten vuoksi. Luotan tiettyjen bloggaajien juttuihin ja olen harkitsevainen ja skeptinen esim. kaupallisten yhteistöiden suhteen, jos bloggaaja on minulle tuntemattomampi.



Kuvat: Unsplash