Ajattelin ensin pitkään, että en varmasti ala tästä koronaviruksesta jauhamaan. Koronasta on nyt saanut kuulla mediassa joka tuutista ihan kyllästymiseen asti. Telkkari auki aamulla klo 8 ja ensimmäinen sana jonka kuulet on korona. Iltalehteä aamukahvin kanssa: Pelkkää koronaa. Jopa viihdeosio on aivan täynnä uutisia, jotka liittyvät tavalla tai toisella tähän virukseen.
 | |
| Kuva: Nytimes.com |
Mutta kuitenkin. Tämähän koskettaa meitä kaikkia nyt sitten lopulta. En ole poikkeus.
Muistan, kun vielä jokin aika sitten taivastelin ystäväni kanssa WhatsAppissa, että miten ihmiset hysterisöi koronaa, ja että miten alkaa kyllästyttää. Sitten päivä tai kaksi ja tilanne räjähti täälläkin ihan käsiin. Tilanne alkoikin kuulostaa ihan oikeasti todella vakavalta. Hallitus laittaa poikkeustilat päälle, sulkee julkisia paikkoja ja ohjeistaa ihmisiä elämään arkea tiettyjen suositusten mukaan. Siihen sitten tultiin. Vessapaperit on loppu kaupasta ja ruokaa hamstrataan.
Silti vieläkin koko tämä tilanne tuntuu niin kovin absurdilta. Mediassa rönsyilevät uutiset maailmalta ja toisaalta täällä kotona Suomessa kaupassa käyminenkin tuo mieleen ihan kuin jonkin Sci-fi leffan.
Tuntui todella kummalliselta ja semisti ahdistavaltakin huomata esimerkiksi kaupassa ihmisiä varustautuneilla suojahansikkailla. Ja varsinkin suojamaskissa vastaan kävelevä ihminen on aika creepy näky. Tuollaisessa tilanteessa nousee pintaan kaikenlaisia fiiliksiä. Voiko olla totta, että tällainen tilanne ihan oikeasti on tullut eteen. Totta se on. Varsinkin Italian tilanne on mun mielestä aivan järkyttävä. Ollaan täällä Suomessa aika onnekkaita, että täällä ei (ainakaan vielä) ole tilanne mennyt sellaiseksi mitä Italiassa :(
 |
| Kuva: Statnews.com |
Kun tilanne ja COV-19 viruksen vakavuus iskeytyi ymmärykseeni ihan kunnolla, huomasin olevani huolissani läheisistäni. Esimerkiksi äitini on yli 70-vuotias ja kuuluu siis riskiryhmään. Kyllä minua huolettaa. Äitini on sen ikäinen, että perus flunssakin vie häneltä voimat, siinä missä minun ikäiseni vielä jaksaa aika hyvin. Kuten tiedetään, niin koronavirus voi koitua kohtaloksi vanhemmalle ihmiselle tai muista perussairauksista kärsivälle. Aika kamalaa.
"Ilmoita jos sulle tarvii käydä kaupassa, apteekissa tai jos tarviit jotain. Ethän oo ite käyny pörräämässä missään kaupoissa". Tällaisen tekstiviestin laitoin omalle äidilleni.
Vastaus: "En en. Oon ollut ihan kiltisti kotona". Huvittavaa mutta samalla niin kummallista. Ja surullista. Mä en voi mennä edes tapaamaan omaa äitiäni, koska siinä on liian iso riski. Aivan kreisiä. Myös siskoni kuuluu riskiryhmään, koska hän sairastaa keuhkoahtaumaa. Että kyllähän tässä huolettaa.
 |
| Kuva: Thelocal.de |
Jokainen kerta kun hinkkaan käsidesiä käsiini, mietin, että voi hyvänen aika tätä tilannetta.
Olen odottanut jo alkuvuodesta kuin kuuta nousevaa yhtä juttua. Talvi on ollut pitkä ja ankea ja olenkin odotellut aivan innoissani aikaa sitten varattua Kyproksen matkaa. Noh. Tässähän on nyt sitten joutunut senkin ymmärtämään, että mitä ilmeisemminkin tuo matka ei tule toteutumaan. Matka oli tarkoitus toteuttaa toukokuussa. Asiat voi vielä muuttua paremmaksi, mutta aavistus on paha. Ja vaikka saisikin luvan matkustaa, niinhuvittaako edes enää tämän tilanteen takia. Plääh.
Tässä ei auta kuin elää päivä kerrallaan ja katsoa miten tilanne etenee. Kammottaa ajatus, että tilanne pitenee tai pahenee. Aika näyttää.
Mitä te ajattelette tästä tilanteesta?
