lauantai 19. syyskuuta 2020

Suuri arvoitus

 

 

Suuri pölykiekko kiertämässä isoa vetypalloa. Meidän Aurinko. Muodostuu kiviplaneettoja ja kaasujättiläisiä. Vähän asteroidivyöhykkeitä.

Yhdellä pallolla ollaan me, ihmiset. Minä tässä kirjoittamassa hölynpölyä. En käsitä. Nyt ajatellaan ylenpalttisesti. Uljas universumi, ohjelma, joka aina tilttaa mun päätä. 

 

 


 



Katsoin taas aamulla sitä ohjelmaa. Koen erilaista ahdistusta. Taitaa vähän ahdistaa, koska en täysin ymmärrä. En ymmärrä tätä kaikkea. Jään mietteisiin. Luen bosonitähdestä. Sellainen tähti on läpinäkyvä, massaltaan mustaan aukkoon verrattava. Samalla luen kvarkkitähdestä. Mun aivoja särkee. Liian vaikeaa ymmärtää tätä kaikkea.

Muistan ähtäriläismuijan ja edellisen kirjoituksen maukuvista aminohappoyhdisteistä (julkaisematon kirjoitus). Venuksesta on ehkä löydetty elämää. Jännittävää ja kiinnostavaa. Olisinpa astronautti ja omistaisinpa huipputeknologisen lentävän lautasen. Menisin ja selvittäisin. Palaisin maahan ja kertoisin, "Näin se kuulkaas on".

Joskus mua ahdistaa, että mun elinaika ei riitä selvittäämään suuria arvoituksia. En kestä ajatusta, kun minusta on juuri aika jättänyt. Ja juuri silloin jotain suurta paljastuu. Sietämätön ajatus.

Tänään kaipaan ihmistä, joka olisi samalla aaltopituudella. Olisipa ihana uppotua liian raskaisiin ajatuksiin. Ei ole tullut sellaista vastaan. Rakkaani ei anna tarpeeksi vastusta. Se remontoi ja miettii pistorasiaa ja minä mietin olemisen ja kaikkeuden merkitystä. Siinä on kontrasti.

 




Tänään muistan myös useiden kallonkutistajieni sanomia lauseita. "Ei saa miettiä liiaksi, unohdat elää". Mitä voin itselleni? Eivät sitten antaneet ohjetta, miten lopettaa yliajattelu.

Mietin fotoneja. Fotonit ovat valoa. En ymmärrä valoakaan. Miksi valo on niin nopea? Miksi sanotaan, että valonnopeutta ei voi ylittää? Se on matematiikkaa, juuri se josta sain aina koulussa nelosen. Kemiassa olin luokan paras. Oli mahtavaa katsoa, kun opettaja selitti ja näytti, kuinka sähkö syntyy. Koulussa oli myös pieni jakso missä perehdyttiin tähtitieteeseen. Voi luoja mä toivoin silloin, että aika pysähtyisi. Niin mielenkiintoista ja käsittämätöntä. Kertokaa mulle. Ratkaiskaa suuri arvoitus!

En ymmärrä aikaa ja ajan kulumista. Tänään olen vähän vanhempi, kuin eilen. Mitä jos voisi matkustaa ajassa taaksepäin, tai ehkä eteenpäin? Jos menisin menneisyyteen, näenkö siellä itseni nuorempana? Näkisinkö tulevaisuudessa itseni vanhana? Isoisä-paradoksi tekee minut hulluksi. Jos matkustan menneisyyteen ja murhaan vanhempani. Silloinhan minä en synny. Jos en synny, en pystyisi tekemään edellä mainittua aikamatkaa. Se mitä tein, ei tapahtunutkaan. Siis apua. Kallonkutistajat taisivat olla oikeassa. Älä ajattele liikaa 😅

 

 




Kiinnostaa ajatus, jos olisin syntynyt Marsissa. Olisin tosi pitkä, ehkä kolme metrinen. Marsin painovoima on alhainen, siellä voi kasvaa siksi pitkäksi. Jos Jupiterilla olisi kiinteä pinta, olisin siellä ehkä kasvanut 20 senttiseksi. Aikamoinen pikkujusu, mahtuisin yöpöydän laatikkoon. Marsilaisena en täällä mahtuisi edes ovista sisään.

Mistä päästään siihen, että astrobiologit usein sanovat, että maan ulkopuolinen elämä saattaa olla sellaista, että me ei sitä tunnisteta. Tämä ajatus ahdisti minua, kunnes lenkillä tajusin. Katsoin isoa muurahaispesää. Juttelin: "Onpa teillä iso pesä". Ei hullun äänellä, muuten vain sanoin ääneen. En minä hullu ole. Ehkä. Ja sitten. Mä tajusin. Tätä se tarkoittaa, jos ei tunnista toista elämänmuotoa. Muurahainen ei tajua, että mä olen katselemassa siinä. Oivallus. Lenkki keskeytyy ja jään miettimään. Mitä jos joku katsoo mua nyt, joku jota en voi havaita. Joku kehittyneempi. Ahdistaa.

Meidän aurinko ei räjähdä supernovana, ja tuhoa kaikkea. Liian vähän massaa. Se laajenee ja kuumeenee, ennen kuolemaansa. Silloin Jupiterin jääkuut saattavat sulaa. Saturnuksen Titan kuussa on alkumaan kaltaiset olosuhteet, mutta liian kylmä. Mitä sitten, kun aurinkokunnan ulko-osat saavat lämpöä? Syntyykö elämää? Jos syntyy, niin minkälaista? Apua, tahdon tietää! Ikävä kyllä, kukaan meistä ei ole enää silloin todistamassa asioita. Ja tähän loppuun: Miksi mitään on? Apua.

Rakkaani esittelee uutta, futuristista pistorasiaa. Rautainen outo hökötys. Raskaita alkuaineita, joita syntyy tähden kulkiessa kohti kuolemaa. Meidän tähti tekee rautaa, sitten lopulta. No niin. Aivot paussille.

Kuka ratkaisee tämän suuren arvoituksen? En ainakaan minä.


Kuvat: Google




8 kommenttia:

  1. Voi että. Olipas teksti sinulta. 👍
    Luin tämän ihan hämmennyksissä.
    Sinä tiedät kyllä paljon asioista kun asioista.
    Naurahdin pistorasia kohdalle.😄
    Sinulla on kirjoittamisen taito. Jatkahan samaa rataa.
    Terv. Anjuliini

    VastaaPoista
  2. Mää oon kyllä samanlainen. Pohtii kaikkea mahottomasti. Mulleki on sanottu, että älä ajattele liikaa. Mun mielestä se on väkivaltaa. Ei tommosta asiaa voi vaan lopettaa, ku se on luontaista. Samallain ku hengittäminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu! Mä kyllä itse tykkään pohtia paljon maailmaa, maailmankaikkeutta ja kaiken merkitystä.

      Poista
  3. Ajatuksille on hetkensä.
    Se kuin kylmän kolea syystuuli, joka karkaa sisälle avonaisen parvekkeen ikkunasta.
    Sen tuoksu muistuttaa menneen kesän lämpöisestä auringosta,
    mutta toivottaa tervetulleeksi pörröiset villasukat ja kynttilän pehmeän salaperäisen pehmeän valon huoneeseen,
    joka tuulesta heilahtaa luoden kuvan huoneen seinälle.

    On ajatuksia, joka saa kaivamaan villasukat, mutta ne samalla luovat turvallisuuden.
    On ajatuksia, jotka saa kaipaamaan kesää.
    On myös ajatuksia, jotka pelkäämään pimeää ulkona, koska et voi tietää mitä voit kohdata.

    - mutta onneksi voi usein laittaa parvekkeen oven kiinni, laittaa villasukat jalkaan, sammuttaa kynttilän
    ja paeta hetkeksi hyvään sarjaan ;)

    Kaikille ajatuksille on paikkansa ja on ihana haahuilla ajatuksesta toiseen.
    Vaipua mietteisiinsä ja antaa niiden liikkua huoneesta toiseen tuulen lailla.

    Kauniita ja pörröisiä syyspäiviä!
    Nauti ajatuksista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti kirjoitettu kommentti ^_^ Kiitos ja mukavaa syksyä myös :)

      Poista
  4. Hei. Oli pakko tulla kirjoittamaan sulle. En tienny minkä postauksen alle kommentoisin, kun en oo ikinä mitään blogeihin koskaan kommentoinut. En sun enkä muiden. Lukenut sitäkin enemmän 🤷‍♀️ Ehkä sopii tähän ajattelu teemaan tää kommentti kun mulla lamppu syttyi äsken. Oon vuosia lukenut sun blogia ja aina uuden tuotteen ostoa harkitessa käynyt kattomassa et mitähän jusu tästä sanoo. Mut en oo ikinä tajunnu kuka oot, et oon sut nähny livenä aina joskus jossain julkisilla paikoilla jne.. et oot ihan tuttu tyyppi. En oo ikinä osannut yhdistää! Hämmennyin. Pieni kaupunki. Ihan paras tää sun blogi 💕 Ihanaa syksyä sulle. 💕😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei kiitos paljon! :D Ihanaa syksyä myös sulle <3

      Poista

Kommentit piristävät aina :)