perjantai 14. huhtikuuta 2017

Avara Luonto

Katsotteko te Avara Luontoa? Mä olen katsonut sitä aina. Siis ihan aina. Niin kauan kun mä muistan mä olen rakastanut katsoa tuota luonnon juttuihin perustuvaa dokkaria. Mulle tuli suuri halu kirjoittaa tästä aiheesta. Tämä ohjelma on mulle jotenkin tosi tärkeä. Olen sitä katsonut lapsena ja katson sitä edelleen vanhempanakin. Tässä on ohjelma mihin ei ilmeisesti koskaan kyllästy ^_^





Avara Luonto antaa mulle jonkin selittämättömän hyvän olon ja rentoutuneen tunteen. Aina kun katsoo tätä ohjelmaa tulee jotenkin kiva olo. Sitä vain uppoutuu kertojan ääneen ja katsoo niitä mahtavia maisemia ja eläinten mielenkiintoisia touhuamisia. Kertojalla on suuresti mulle merkitystä. Mun lemppari on se eräs miesääni jolla on jotekinkin erityisen rauhoittava ja suorastaan hypnoottinen ääni. Jotkut teistä ehkä tietävät mitä tarkoitan. Mulle se tietty Avara Luonnon kertojan  ääni on ainoa oikea. Piti oikein googlettaa, että kuka hän onkaan. Jarmo Heikkinen siis :)  Avara Luontoa onkin tullut jo vuodesta 84 asti!

Joskus kun on vaikea saada unen päästä kiinni, olen laittanut Avara Luonnon pyörimään taustalle. Heikkinen selittää rauhallisella äänellä kuinka se lihansyöjäkasvi onnistuu saaliinsa saamaankaan. Avara Luonnossa on vaan sitä jotakin. Rakastan tätä ohjelmaa.

Katsoin toissapäivänä ja taas eilen Avara Luontoa yle-areenasta ennen nukkumaan menoa ja mulla heräsi tosi paljon ajatuksia. Mä en ymmärrä koko ohjelmaa. Miten kummassa se kaikki ohjelmassa tapahtuva hässäkkä oikein kuvataan?


No vähänkö hän on suloinen ^_^


Paras juttu mitä tulee mieleen on seuraava; Kertoja sanoo, että mangustit ovat tarkkoja eläimiä ja niiden pesään eivät tunkeilijat pääse. Samalla vedetään vilkasta kamera-ajoa siellä mangustien pesässä. What? Jos sinne pesään ei päästetä ulkopuolisia, niin miten siellä voi hoonata joku kamera ees sun taas ihan joka nurkalla. Tässä kohtaa tän ukkelin pää ei tajua taas mitään. :D Eikö supertarkat mangustit muka huomaa mitään?  Mä en muutenkaan tajua paljon mitään siitä, että miten ne kaikki mahtavat otokset ja kameroiden kuvakulmat sun muut on toteutettu? Hämmentävää. Näitä kuvaustekniikoita mä olen jaksanut ihmetellä aina ja ihmettelen edelleen. Olispa kiva joku sellainen behind the scenes- jakso missä vähän valotetaan katsojalle miten se homma tapahtuu.

Myös ötökkäjaksot ovat hurjan mielenkiintoisia, vaikkakin vähän ällöjä. Hauska päästä "läheltä" seuraamaan miten muurahaisten päivät kuluu :D Tai miten toukasta tulee lopulta nätti perhonen. Tai millaista on meininki mehiläispesässä. Ja yksi jakso oli ihan tosi mielenkiintoinen, syvänmeren kaloista. Olivat niin kummallisen näköisiä, etteivät ne näyttäneet edes olevan tästä maailmasta!



Näitä kohtauksia mä jännitän aina. Toivon sormet ja varpaat ristissä, että saalis pääsee pakoon :D


Eilisen jakson jälkeen mulle tuli taas paha mieli. Aina toisinaan mä joudun jännäämään kuinka saaliin käy kun pedot on kimpussa. Kyseisessä jaksossa oli sitä meininkiä liikaa ja poloiset jäivät pedon armoille. Tuli semmonen fiilis, että hei en tykkää tällaisesta Avara Luonnosta. Ja voi vitsi .. Mikä se olikaan... Zabrov-saaren pingviinit (?) Vähänkö niillä on vaikeaa siellä kuvankauniilla saarella. Äiti ja isukki käy vuoron perään jäätävissä tyrkyissä hakemassa ruokaa poikasilleen ja osa vanhemmista palaa rannalle ihan verisinä koska tyrskyt on paiskonu pingu parkoja pitkin kallioiden seinämiä. Ääh, ja sitten oli turhan pitkä kohtaus siitä miten merileguaanien poikaset joutui käärmeiden saaliiksi.  Ja tiesittekö muuten, että Joulusaarella on ollut taskurapujen kukoistava paratiisi. Kunnes ihminen kävi siellä ja vei mukanaan vaeltajamuurahaisen ja nyt rapuparat ovat ihan pulassa. Saksiniekat eivät osaa puolustautua äkäisiä muurahaisia vastaan.


Pingviinit ovat hassuja taapertajia ^_^


Tuo oli siis sitä ei niin rentouttavaa ja ei hyvänmielen tuomaa Avaraa. Silti enimmäkseen Avarasta jää aina tosi hyvä fiilis.  Rakastan katsella Avaraa missä näytetään apinavauvoja jotka taapertavat ensiaskeleita ja tiikerivauvoja jotka mouruavat ensi kertaa. Avara luonnon kautta on tullut myös järjetön himo päästä käymään joskus Afrikassa. Ja mä aion sen vielä joskus toteuttaa. Eläimet, luonto ja sen monimuotoisuus aiheuttaa mussa kananliha-fiilistä ja vähän enemmän. Saan sisäisiä väristyksiä tästä kaikesta mitä maailmassa on. Miten hienoa (ja ehkä hermoja raastavaa?) olisikaan olla luontokuvaaja ^_^


Kuvituskuvat googlesta. 



Oikein mukavaa pääsiäistä kaikille :) <3





9 kommenttia:

  1. Avara Luonto on ehdottomasti yksi omista suosikeistani - ollut niin kauan kuin muistan. Itsekin ainoastaan inhoan niitä hetkiä kun peto nappaa saaliin syödäkseen, joskus tekee suorastaan mieli vaihtaa kanavaa. Kaikista parhaiten on jäänyt mieleen nuo jaksot missä pikkueläinten näkövinkkelistä katsottiin maailmaa, kuten noissa ensimmäisissä kuvissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nuo liian pitkään kestävät saalistuskohtaukset tuo mullekin jotenkin niin epämukavan olon, että joskus pitää kääntää katse pois :/ Mutta silti tää on kyllä ihan parhaita luonto-ohjelmia ^_^

      Poista
  2. Avara Luonto on mulla vakio aina sunnuntaiaamuisin ja kieltämättä silloinkin jos oli krapulaa niin oli hyvä katsoa sitä aamulla.... :D
    Itsekin mietin aina sitä miten se kuvaus tapahtuu. Jääkarhuista ja olikohan sitten toinen delfiineistä olikin sitten näytetty ne robottikamerat että kuinka ne toimi. Mutta sitten taas mietti että kuka tai mikä kuvaa niitä robottikameroita. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tuli vielä mieleen eräs jakso missä kuvattiin ihan "vierestä juosten" kuinka joku peltohiiri loikki ja kirmasi läpi jonkun pellon.. Siis miten sellanen voidaan kuvata. Eihän se ole mahdollista edes! :DDD

      Poista
  3. Nyt mä kerron ihanan hupsun lapsuusmuiston, rakastin pienenä lapsena lintuja ja piirsin niitä paperit täyteen. Ja kerran, vapun tienoilla Avarassa Luonnossa tuli joku lintujakso. Muistan silloin leikkineeni lintua, otin ilmapallot keittiössä olleelle arkisohvalle ja aloin hautomaan niitä :'D :'D Nykyään tulee ohjelmaa katsottua aina silloin tällöin, kun vaan muistaa ja on telkkarin ääressä oikeaan aikaan :) Mä olen niin mummo, etten osaa katsoa ohjelmia jäkikäteen Areenasta tms. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Mä olen lapsena saanut päähäni napata jääkaapista kananmunan ja hautoa sitä lampun alla. Mä tosiaan luulin, että siitä kuoriutuisi tipu :D Ja tykkäsin myös leikkiä lintua. Laitoin viltin olalle siiviksi ja lepsuttelin menemään :D

      Poista
  4. Ilman Avaraa Luontoa tuskin olisin ikinä kuullut mangusteista. Ohjelma on huippu mutta vuosia jo ihmetellyt, miten mangusteista saadaan niin monta luontodokkaria tehtyä. Tuntuu, että joka toinen vähintään käsittelee mangusteja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun mainitsit niin tosiaan olen itsekin tainnut nähdä useammankin dokkarin juurikin mangusteista :) Söpöjä veijareita ja kyllä niitä mielellään katselee :D

      Poista
  5. Kyllä tulee katsottua melkein aina, jos satun television ääreen Avaran Luonnon aikoihin. :)

    VastaaPoista

Kommentit piristävät aina :)