tiistai 4. huhtikuuta 2017

25 Faktaa minusta



25 faktaa minusta on tällainen hauska aihe, joka on pyörinyt blogeilla. Tein siis itsekin sellaisen. Tässäpä nyt niitä enemmän tai vähemmän hauskoja faktoja minusta :) Tästä tulikin sitten aika pitkä postaus, jota olisin voinut kirjoittaa loputtomiin.  Toivottavasti jaksatte lukea  ^_^



 1. Olen supertunteellinen ihminen. Koen kaikki ilot ja surut erittäin voimakkaasti. Olen myös kova stressaamaan ja murehtimaan muiden ihmisten puolesta. Jos läheiselläni on elämässään jokin vaikea tilanne, myötäelän silloin erittän voimakkaasti. Jään miettimään ja murehtimaan. Osaan pyöritellä ison lumipalloefektin omista murheistani ja ongelmistani, mutta olen myös vallan taidokas tekemään sitä samaa muiden murheista. Saatan jäädä todenteolla miettimään, miten voisin olla avuksi, tai voisinko ratkaista läheiseni murheet hänen puolestaan. Tämä luonteenpiirteeni minussa on toisinaan henkisesti erittäin uuvuttava. Olen joskus toivonut, että olisin luonteeltani hieman kylmempi ja välinpitämättömämpi ihminen. Vain siksi, että oloni toisten puolesta ei olisi niin raskas.


2. Rakastan tulista ruokaa. Siis niinku ihan oikeasti. Jos ravintolassa tilaan texmex-aterian, yleensä lisään siihen mielellään esim. chilikastiketta tai tabascoa. Ja hölvään niitä ihan kunnolla. Jostain syystä tulinen ruoka iskee muhun kuin leka päähän. Joskus olen rohkea ja erilainen ja tilaan tavallista ei-tulista ruokaa. Tällöin mulla yleensä alkaa kesken ruokailun pyöriä päässä ajatus; Miksen tilannut jotain tulista, tästä puuttuu se jokin. Tykkään myös syödä pepperoneja suoraan purkista. Ostan joskus sellaisen megapurkin pepperoneja ja mussuttelen niitä ihan innoissani. Mulla voi oikeasti mennä iso purkki suusta alas melkein viidessä minuutissa. Nykyään napsin suoraan purkista myös jalapenoja. Mä en ole ihan varma onko tää homma ihan tervejärkisen juttuja. Muut ihmiset kummastelevat tätä mun fiksaatiota. Toisaalta en ihmettele, että ne ihmettelee.

3. Minussa ei todellakaan ole hortonomin vikaa. Tykkään, että kodissa on kivoja viherkasveja. Ne on kivan näköisiä ja luovat kotoisuutta. Paha vaan, että vaikka kuinka teen kaikkeni, ne kuolevat aina mun hellässä huomassa. No matter what. Ihastelin viime vuonna suureksi kasvanutta murattiani. Se oli tuuhea ja nätti. Tuntui, että nyt, nyt olen onnistunut. Tohkeissani sitä menin hypistelemään ja kas vain. Muratti mureni hypisteltäessä tuusan nuuskaksi. Se olikin kuollut. Luultavasti jo ajat sitten. Mikä lie lajike, kun oli kuollut niin eläväisen näköiseksi. Kyllä masensi. Olin taas epäonnistunut viherpeukalona. Olen myös kastellut kaktuksen joskus hengiltä. Kerran se vain "poksahti". Kuului sellainen "plörh" ääni ja sellainen iso kaktuksen haara lössähti ja valui nestettä. Ainakin mä oletan, että juotin sen vahingossa hengiltä. Aika toivotonta. Tällä hetkellä puolet mun viherkasveista on kuollut ikkunalaudalle ja ne toiset puolet näyttäisivät olevan hengissä. Mutta en koske niihin hengissä oleviin. Pelkään, että ne murenevat jos niihin koskee.

4. Olen vänkääjä. Ja aina pitää olla oikeassa. Pätijäksikin mua voisi kutsua. Jos käy niin, että olenkin väärässä jossain väittelyssä, se on paha paikka. Henkinen kuolema. Saatan silti vängätä vielä vähän vastaan ja väännellä alkuperäisen kysymyksen muotoilua oman etuni mukaiseksi. Väärässä oleminen on kauheaa. En osaa niellä ylpeyttäni. Olen tässä vähän harjaantunut. Nykyään jos olen väärässä, hymyilen (tekohymyä) ja myönnän että olinkin väärässä (ja itken sisäisesti). Kukaan ei koskaan tiedä miten katkera olen pääkopassani, kun huomaan olleeni väärässä. Paitsi tietysti nyt, kun sen julkisesti kerron. Mulla on vielä paljon hommaa kasvaa tässä asiassa.

5. Säästelen uusia ja hienoja vaatteita. Jos ostan uuden vaatteen joka on hieno ja kiva, se pysyy kaapissa pitkään käyttämättömänä sen ensikäytön jälkeen. Sitä pitää säästää. Mietin aina, että tänään ei ole tarpeeksi tärkeä syy käyttää sitä. Käytän sitten kun on aihetta. Ja niitä päiviähän ei koskaan tule. Tässä ei ole mitään järkeä ja olen yrittänyt kitkeä tätä käytösmallia itsestäni pois. Turhaan. Mulla on tosi paljon kivoja rytkyjä vaatekaapin uumeniin tungettuna. Ja siellä ne on pysyneet, koska "ei ole ollut tarpeeksi hyvää syytä pukea niin hienoa päälle". Mulla on siis suurimman osan ajasta mun surkeimmat ja kauhtuneimmat ryysyt päällä. Mikä järki? No ei mikään! Olen tosi outo. Jemmailen jopa cooleimpia boxereitani.


Outo tyyppi ei käytä uusia vaatteita. Ei. Se pukeutuu aina ja ikuisesti niihin pariin omistamaansa huppariin. Ne paremmat kuteeet voi pukea päälleen sitten kun, sitten kun, sitten kun.....Koska?



6. Mä olen kova terveysintoilija. Tai voisi sanoa, että wannabe-sellainen. Mun tekisi mieli ahtaa kurkusta alas kaikenlaisia viherpulvereita, jumpata aamusta iltaan ja syödä pelkkää pölyä. Haluaisin myös olla haluamatta karkkia, pullaa, kakkua ja roskaruokaa. Totuus on kuitenkin, että olen tässä asiassa jonkinlainen intervalli-tyyppi. Terveysintoilut kestää aikansa ja voin saada jopa kommenttia "miten sä jaksat". En mä jaksakkaan. Mä vihaan terveysintoilua ja kaikenmaailman hippeilyä. Teen sitä silti. Miksi? En tiedä itsekkään. Kai haluan yrittää elää terveellisesti vaikka se maistuu ihan puulta. Puuta en sentään ole vielä syönyt, vaikka jotain levätabuja kylläkin. Terveysintoilu päättyy yleensä jonkinsortin hermoromahdukseen ja kyllästän ruumiini sokerilla ja kaikella mahdollisimman epäterveellisellä. Ja ai että mä rakastan ahmia niitä kakkuja ja pullia ja muuta höttöruokaa ja olla huono ihminen. Ja sitten koen morkkista siitä että näin taas kävi ja palaan siihen terveysruotuun. Ja niin se pyörä pyörii...

7. Mun huumorintaju on sellaista sorttia, että se ei sovellu joka tilanteeseen. Huumorini on kieroa, mustaa ja täysin nyrjähtänyttä. Jouduin usein hillitsemään itseäni vieraassa seurassa, koska luultavasti letkautukseni voisivat pahastuttaa kanssaihmisiä tai jopa itkettää. En halua tieten tahtoen itkettää ketään. Myös blogia kirjoittaessa jouduin usein korjaamaan sanavalintojani ja muutenkin tekstiä. Kirjoitukseni meinaavat helposti mennä liian humoristiseksi ja täysin läskiksi. Elämässäni on vain muutama läheinen ihminen joiden seurassa voin vapaasti olla oma "sairas" itseni ja letkautella mitä törkeämpää huumoria kehiin.

8. En osaa itkeä. Vaikka olenkin tunneihminen niin tämän suhteen olen kova kuin kivi. En vain osaa. Jos joskus itkettää, nielaisen sen ja mietin "Don't even think about it". Täytyy olla oikeasti todella paha paikka, että alan tillittämään. Oikeasti mua saattaa joskus itkettää vaikkapa vain jokin herkkiä muistoja herättävä biisi. Mutta nielaisen senkin alkavan tillitystunteen. Vähän tekis mieli itkeä nytkin mutta "Don't you cry baby" :D

9. Mä haluan tietää kaikesta kaiken. Oli asia mikä tahansa, siis ihan mikä tahansa, tykkään tutkia ja opiskella sitä loputtomiin. Mua ei saa esim. päästää wikipediaan tai kohta on triljoona välilehteä auki ja meikähän sitten pänttää vaikka aamuyöhön. Olkoon sitten kyseessä hiilen atomirakenne, jeesus, tai se miten saa leivottua superkuohkeaa korvapuustia. Kaikki pitää tietää ja selvittää. Kaikki. Ei yhtään vähempää. Näinhän kävi sitten kosmetiikankin kanssa. Reiluna parikymppisenä aloin pänttäämään kosmetiikan ainesosista ja painoin ne päähäni. Oppi jatkuu. Mikä on muuten omenan latinankielinen nimi? Pyrus Malus. Tiedoksenne. Et silleen. Pöpilä ehkä kutsuu tuonnempana, kyllä nää jutut tiedetään.

10. Mä olen liian kiltti. Ja olen tosi huono sanomaan ei. Varsinkin nuorempana mulla ei ollut juurikaan omaa tahtoa ja mua pystyi helposti käyttämään kynnysmattona. Olen oppinut sanomaan ei ja osaan pitää jopa pääni. Tämänkin suhteen on vielä paljon parannettavaa, mutta hyvään suuntaan ollaan silti menossa.Mä olen mä ja mä teen niinku mä haluun. Bitch.

11. Olen värifoobikko. Joo. Mun asunnon sisustus on läpikotaisin valkoista, harmaan eri sävyjä ja mustaa. Oikeastaan mun vaatetus on samaa väriskaalaa. Kaikki taulut ja sisustusesineet menee samassa värimaailmassa myös. Mun pään sisällä kyllä on kaikki maailman värit riemunkirjavassa sekasorrossa. Joskus ennen pukeuduin värikkäästi ja suosin värejäkin sisustuksessa, mutta en enää nykyään. Joskus aina riettaasti haaveilen, että laitan sisustuksen uusiksi kirkkailla väreillä. En kuitenkaan tee sitä, koska pelkään että ahdistun lopputuloksesta. Harrastan siis väririetastelua, mutta vain ajatustasolla.



Poikaystäväni nämä joskus mulle lykkäsi ja kysyi, että tykkäänkö? Juu tykkäsin. Ja vielä oikea originaali-Mikki. Keittiössä ovat edelleen :)


12. Fanitan Mikki-hiirtä. Siis sitä oikeaa alkuperäistä Mikkiä, jolla on vain punaiset pöksyt jalassa. Edelliseen sisustuskohtaan viitaten, mun keittiö onkin poikkeus. On sielläkin sama tylsä värimaailma, mutta lisäksi siellä on muutamia Mikki-aiheisia sisustuspurkkeja ja mikkitaulukin. Edellä mainitut ovat siis väreissä, eivät mustavalkoversioita.En ole siis ihan periksiantamaton. Keittiössäni on värejä. Siellä saa ja pitää olla värejä. Tykkäisin jos keittiössä olisi sellainen yrttiviljelmähässäkkä vaikka ikkunalaudalla. Mutta eipä se kovin vihreä olisi, kun miettii kuka niitä kasvattaa.

13. Olen usein haaveillut siitä miltä tuntuisi olla nainen. Tämä nyt ei ole sellainen juttu mitä ehkä ensin mieleen tulee. Viihdyn siis ihan miehenä ja aion sellaisena mieluusti pysyäkin :D Pointti oli siinä, että naisilla pukeutuminen ja muunlainen itsensä esiintuominen on niin paljon moniulotteisempaa kuin meillä miespuolisilla. Jos on olemassa "seuraavaa elämää" kokisin mieluusti yhden elämän myös naisena. Sitten sitä huumoria; olisi kiva myös tietää miltä tuntuu kun on tissit. Mitä isommat, sen mielenkiintoisempaa. Jos olisin nainen ja mulla olisi isot tissit niin mun yläosan vaatetus olisi luokkaa narut nännien päällä. Olisin aina tissit esillä, yhtään en häpeilisi niitä esitellä :D Varmaan ihan hyvä, että olen mies. Muuten olisin aina putkassa syytettynä siveettömästä pukeutumisesta. Toisaalta mä ehkä hengailisin joka päivä hienoissa Oscar-gaala tyyppisissä luomuksissa, enkä siten olisi putkassa. Emmä tiiä.

14. En loukkaannu homovitseistä. Joskus teininä oli toki paha paikka jos homoudesta vitsailtiin. Sitten kuitenkin kävi niin, että kasvoin aikuiseksi ja muutuin. Saatan itsekin heittää joskus homoläppää. Ei se ole niin vakavaa. Ihmisiä tässä vaan ollaan ja meitä on erilaisia moneen eri junaan. Myöskin eri kansallisuuksia koskevat läpät ovat mielestäni hauskoja. Kuitenkin olen varovainen itse siinä läpänheitossa, en tahdo loukata ketään. Joskus ihmiset pyytelevät anteeksi seurassani kun heittävät seksuaalisuuteen liittyvää läppää ja sitten kummastelevat kun nauran itse kuitenkin sille samaiselle läpälle. Suhtautumiseni elämään ja joihinkin siihen liittyviin asioihin on tosi lepsua ja ei-vakavaa. Ei vaan jaksa eikä pidä myrtsiintyä. Joskus on siitäkin moitittu, että eikö pitäisi suuttua ja nousta barrikadeille. Koskaan mikään ei ole hyvä. Antakaa mun olla näin :D

15. Tykkään kun koti on siisti ja tip-top. Yleensähän asuntoni on kaikkea muuta kuin tip-top. Superin siivouspäivän jälkeen ihastelen ja fiilisten kivan näköistä ja siistiä jälkeä. Ja masennun myös asteittain kun huomaan, että päivä päivältä koti alkaa taas näyttää samalta kuin ennen siivousta. Kestää aikansa ennenkuin saan taas siivoushyttysen piston. Kevään kirkas Aurinko ahdistaa. Valo paljastaa kaikki villakoirat.

16. Aina toisinaan kuvittelen olevani fiksu, taloudellinen ja käytännöllinen. Eli ostan ruokaa pakastimeen ja vältän näin jokapäiväiset heräteostokset. Todellisuus on se, että ostettu ruoka jää sinne pakastimeen ja käyn silti melkein joka päivä kaupassa ja teen sitä ruokaa mitä sattuu juuri silloin tekemään mieli. Ojasta allikkoon menee tämäkin fiksuus. Mulla on nytkin pakastimessa 3 vuotta sitten ostettua ruokaa :D Pakastan myös ylijäämäruokaa, jota en taida juuri koskaan syödä. Pakastimesta löytyy tälläkin hetkellä paljon epämääräisiä purkkeja ja ei ole mitään käryä mitä niissä mahtaa olla. Ja teen melkein joka päivä typeriä heräteostoksia.


Paukapää aka. Iivari hörpyllä.



17. Itken sisäisesti kun katson Avara Luontoa. Tämä on kuulkaa ohjelma joka mut herkistää. Mä en kestä yhtään jos joku nappisilmäinen pörröpallo joutuu pedon suuhun. En vaan kestä. Sillon saa nieleskellä ja usein käännän katseen pois telkusta kun tilanne menee liian jännäksi. Toivon aina kovasti, että saalis pääsee karkuun. Vähän naiivisti myös tässä iässä ajattelen, että miksei kuvaaja auta. Kuvitelkaa jos mut pestattaisiin Avara Luontoon kuvaajaksi. Kuvitelkaa se päässänne. Nauroin ääneen tälle ajatukselle. Hysteeristä meininkiä Afrikan savanneilla.

18. Olen koukussa salkkareihin. Joo siis ei voi mitään. Sinänsä koko sarja on aivan älytön ja ehkä vähän lapsellinenkin, mutta ei voi mitään. Koukussa olen ja en voi kuvitellakaan, että lopettaisin nyt niinkuin seinään sarjan katsomisen. Hukkuikohan Marianna oikeasti, vai onko se vielä elossa? Saako Jiri näkönsä takaisin? Kallekin heräsi jostain tyrmästä, miten sen käy? Pakko jatkaa katsomista.

19. Fiilistelen kovasti Suomen yöttömiä öitä, kun Aurinko hädin tuskin laskee. Siinä vaan on jotain tosi siistiä.

20. Samoin fiilisten tähtikirkkaita öitä. Saatan tähystellä pitkään täysikuuta ja tähtitaivasta. Mietin usein sitä, miten tajuttoman laaja avaruus on ja mitä kaikkea jännää siellä voikaan olla. Kun katselen tähtitaivasta, tunnen usein olevani kovin pieni ja mitätön ihminen. On niin paljon muutakin kuin tämä, tässä ja nyt. Olen tähtitiedettä harrastanut ihan teinistä asti. Saan usein päänsärkyä aiheesta. Ootteko miettinyt sitä mihin universumi laajenee jos ei ole tilaa eikä aikaa mihin laajentua? Niin. Siitä mun päänsärky johtuu. Ja muistakaa ( Haluan tietää kaikesta kaiken - Pää tiiliseinään).

21. Olen superpihi. Mietin aina turhankin tarkkaan esim. vaateostoksilla, että tarvitsenko oikeasti kyseisen koltun. Saatan myös usein arvioida kivoja mustia housuja sovittaessani, että ovatko ne liian samannäköiset kuin kaikki muut jo omistamani mustat housut. On tosi tylsää jos kukaan ei huomaa, että mulla on uudet hienot housut. Ruokakaupassa ostan myös usein sen halvimman vaihtoehdon vaikka erotus kalliimpaan olisi vain 5 senttiä. Vapaan kananmunat ovat poikkeus. Ostan niitä aina vaikka halvempiakin saisi. Haluan tukea kotkottajien mukavaa oloa.

22. Josta päästään siihen, että haluaisin olla kasvisyöjä mutta en osaa. Poden usein huonoa omatuntoa siitä, että syön lihaa. Asiaa ei auta mitenkään se, että olen katsonut dokumentteja siitä miten se liha meidän kuluttajien pöytään tulee. Olisi kivaa olla vegaani, mutta koen sen vaikeaksi toteuttaa. En tykkää avata aihetta enempää, koska tunnen olevani totaalisen paska ihminen tämän asian suhteen.

23. Matkustin ulkomaille ensimmäisen kerran vasta viime vuonna. Se oli menoa se. Rakastan sitä tunnetta, kun lentokone nousee ilmaan ja Suomi jää taakse. On niin mahtavaa päästä katsomaan muuta maailmaa. En enää viihdy juurikaan Suomessa. En ole enää edes innoissani Suomen kesästä. Suomi on tylsä. Haaveilen lähes päivittäin ulkomaille muutosta. Mulla on vahva fiilis, että asun tulevaisuudessa ulkomailla. Tutkailen kovasti vaihtoehtoja asian suhteen. Suomea ei jäisi ikävä. Vain läheisiä ihmisiä.


Ystävyys.



24. Minulla on vain muutama hyvä ystävä. Olen ihmisenä aika erakkoluonteinen ja en jaksa olla jatkuvasti viipottamassa random ihmisten seurassa. Ne muutamat ystäväni ovatkin erittäin rakkaita ja antavat mulle kaiken sen mitä tarvitsen. Laatu korvaa määrän.

25. Loppuun "hurja" paljastus. Olen ottanut täyteainetta nassuuni. Mulla tuli jo aika nuorena "sibeliusryppynäkin" tunnettu pysyvä kiukkuryppy kulmakarvojen väliin. Kiukkuryppy teki ilmeestäni huolestuneen ja ärtyneen näköisen. Asia vaivasi ja kun kosmetiikka ei sellaiseen vaivaan auta, aloin harkita täyteainetta. Pohdin asiaa pitkään ja mietin, että maltanko maksaa turhamaisuudesta useita satoja euroja. 1,5 vuotta sitten päätin silti tehdä sen pitkän harkinnan jälkeen. Se kannatti. Ei sattunut ja toimeenpiteen jälkeen en enää näyttänyt murheelliselta mörökölliltä. Menen varmasti uudelleen neulan alle jos ja kun kurttu alkaa ilmoitella pysyvästä visiitistään naamassani. Olen asiasta puhunut ihan avoimesti, joka tietysti johti siihen, että jotkut kyselivät onko mulla tosiaan botoxia huulissa. Juu. No ei ole, eikä tule :D

Bonuskierros! 26. Tuli vaan mieleen että lapsena luin tosi paljon Ryhmä-X lehteä (X-men). Kuvittelin ehkä naiivisti, että teini-ikäisenä mullakin puhkeaa joku hurja supervoima. Ei puhjennut. Voi mikä pettymys. Vielä toisinaan huvittelen itseni kanssa ja keskityn siirtämään tuikkukippoa ajatuksen voimalla. Juu, ei mulla ole vieläkään sellaisia siistejä telekineettisiä voimia. Kokeilen taas huomenna uudelleen piileviä supervoimiani.




Tunnistiko kukaan samanlaisia faktoja itsestään?

12 kommenttia:

  1. Mun mies on vänkääjä, enkä yritä edes kieltää, etteikö itsellä mene toisinaan hermo siihen. Onneksi minun kanssa ei niinkään vänkää vaan netissä muiden tuttujensa kanssa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut se vasta paha onkin kun kaksi kunnon vänkääjää kohtaa toisensa. Siitä tulee kunnon pässitaistelu :D

      Poista
  2. Nelonen ja ysi! Ihan sama homma Rahikaisella. En todellakaan pysty myöntämään, etten tiedä jotain, saatikka että olisin väärässä. Olen aina oikeassa. :D Tiedonjano on yksi elämääni eteenpäin vievistä voimista. Mielestäni ihminen, joka ei ole kiinnostunut tietämään, mitä maailmassa tapahtuu tai miten asiat toimivat, on vähän outo. Tiedonjano erottaa meidät muista eläimistä. Minun on ainakin pakko saada tietää ja oppia mahdollisimman paljon. Uuden asian oppiminen saa varpaat kipristymään onnesta, kutsun sitä "Knowledgegasmiksi". :D:D:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hörähdin ääneen "Knowledgegasmi" sanalle :D Mutta hyvin kuvaava sana :) Uuden oppiminen on kyllä tyydyttävä fiilis. Voi kun vain oppisin lukemaan hyödyllisistä asioista, sen sijaan että sisäistän myös paljon "turhanpäiväistä" nippelitietoutta :D

      Poista
  3. Mä rakastan mennä ulos katselemaan tähtitaivasta ja bongailemaan tähtikuvioita. Harmi, että kaupungissa on usein liikaa valosaastetta. Innostusta kasvatti Netflixin Cosmos: The spacetime odyssey -sarja, jossa parit jutut sai mielen lähes nyrjähtämään esimerkiksi ajan taipumisen suhteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis toi ajan käsite on kyllä aiheena sellainen, että helposti alkaa ohimoilla jomottamaan :D Pitääkin tarkastaa, olenko nähnyt tuon sarjan. Kaikki avaruusaiheiset ohjelmat on supermielenkiintoisia ^_^

      Poista
  4. Awww, tämä oli niin parasta luettavaa! Ihanaa muru kun teit tämän kans <3 <3 :)

    Montakin kohtaa meillä menee yksiin, kuten tuo käyttötavaroiden pihistely xD what's wrong with us!

    Sä kirjoitat kyllä niin ihanasti ja hauskasti, hymy huulilla luin tätä ja pyrskähtelin nauruun aina vähän väliä :D Hei oikeesti, what's up with these boob things! :D Tissit! Et ole ensimmäinen mies, joka kertoo tämän tyyppisistä tissijutuista jos pääsisi olemaan nainen. Oma siippani on sanonut, että hän puristelisi mm. tissejään koko ajan ja kulkisi ilman paitaa, jos pääsisi olemaan edes päivän verran nainen ja olis tosiaan ne tissit. Ja tottakai, että ne tissit olis ihan älyttömän isot :D

    Ehkä sillä on tosiaan ihan tarkoituksensa ettei teillä ukkeleilla ole tissejä :D Tästä kaikesta päätellen ihan vaan mietin tässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin en tiedä mistä tämä tissijuttu tulee :D Mä olen kuulemma jo ihan pienenä aina innostunut jos telkussa on näkynyt tissit jne :D Ja en tajua tuota käyttötavaroidenkaan pihistelyä. Jospa tänään olisin rohkea ja laittaisin parempaa päälle? Tai pitäsköhän vielä vähän säästää... paremmalle päivälle? :DDD

      Poista
  5. Haha, tätä oli niin kiva lukea! :D Voin samaistua kohtiin 1 ja 24. Muakaan ei oikein kiinnostaa viilettää tuntemattomien/puolituttujen ihmisten seurassa jossain "hengailemassa". Vietän sen ajan mielummin yksin tehden jotain mukavaa tai vaikka ihan vaan kotosalla rentoutuen :) Ja ystävien suhteen olen todellakin sitä mieltä, että mihin sitä edes älytöntä ystävälaumaa tarvitsee? Mulle tulisi vaan stressi, kun kaikkiin "pitäisi" pitää yhteyttä :D Mulle riittää, että mulla on kourallinen aivan ihania ja tärkeitä ihmisiä, joiden seurassa tulee aina hyvä mieli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin mielestä sellainen tyyliin 20 ystävää sisältävä lauma tarkoittaa suunnitelmallista yhteydenpitoa ja jatkuvaa hengailua, ketäänhän ei saa unohtaa. Eli todellakin kuulostaa stressaavalta :D

      Poista
  6. Rupes naurattaan toi pihiys. Kuka sun uudet vaatteet huomaa, jos et ees käytä niitä vaan hilloat kaapissa? :D Oot kyllä aika ihana heppu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän tässä mun logiikassa olekaan mitään järkeä. Nauran itsekin näille mun järjettömyyksille :D :P

      Poista

Kommentit piristävät aina :)